Arizonassa edellisen kerran matkatessamme päädyimme pysähtymään hieman Phoenixista luoteeseen sijaitsevassa Wickenburgissa. Oli juuri sopivasti lounasaika ja kaupungissa oli palveluja tarjolla. Jalkauduimme samalla pienelle kierrokselle keskustaan, joka osoittautui yllättävän kivaksi paikaksi.

Hauskasti lännenelokuvan kulissia muistuttava Wickenburgin pikkukaupunki keskisessä Arizonassa on vähän reilun 7000 asukkaan koti. Asukasluku on ollut reilussa kasvussa viimeisten kymmenen vuoden aikana, mutta mahdollisuuksia olisi ollut paljon enempäänkin. Wickenburgista kun oli hetken aikaa lähellä tulla jopa koko Arizonan tärkein asutuskeskus.

Wickenburg sai nimensä saksalaissyntyiseltä Henry Wickenburgilta, joka perusti alueelle tuottoisan kultakaivoksen 1860-luvulla. Keskisessä Arizonassa oli tuolloin käynnissä varsinainen kultaryntäys Coloradojoen varrelta nykyisen Yuman kaupungin alueelta löydetyn lupaavan esiintymän seurauksena. Kultaryntäys sekä hyvät mahdollisuudet maatalouden ja karjankasvatuksen harjoittamiseen houkuttelivat Wickenburgiin ihmisiä. Yhteisö kasvoi nopeasti ja Wickenburgin kaupunki perustettiin virallisesti vuonna 1863.

Kaupungin perustamisen aikaan Arizonan territorio oli kuulunut Yhdysvaltoihin vasta reilun vuosikymmenen ajan ja matkaa osavaltioksi oli vielä puoli vuosisataa. Nykyinen miljoonakaupunki Phoenixkin oli vasta reilun parintuhannen asukkaan kyläpahanen. Nopeasti kasvaneesta Wickenburgista olisi voinut hyvinkin tulla jopa territorion pääkaupunki. Äänestys kääntyi kuitenkin vaivaisten kahden äänen turvin Phoenixin hyväksi. Kenties Wickenburg voisi nyt olla Phoenixin sijaan USA:n viidenneksi suurin kaupunki, mikäli äänestyksen tulos olisi ollut toinen.

Nykyisellään Wickenburg on kivan näköinen pikkukaupunki. Varsinaisia nähtävyyksiä ei hauskojen talojen lisäksi ole kuin yksi, joka ei sekään ole kovin ihmeellinen. Tämä nähtävyys on vankilapuu, joka esittelee yhden puolen elämän karuudesta keskellä autiomaata Arizonan territorion aikoina. Pidätettyjen rikollisten säilyttämiseen ei pikkukaupungeissa ollut tarjolla putkaa, joten paremman puutteessa rosmot kytkettiin ketjulla sopivaan puuhun. Vanginasuun puettu nukke esittää epäonnista kansalaista Wickenburgin vankilapuun vieressä.

Vanhoja rakennuksia löytyy jo valtatien 60 varrelta, mutta paras kokoelma niitä on nähtävillä kulman takana Frontier Streetillä. Siellä on parkissa myös hieno vanha höyryveturi. Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että hoksasin tämän Frontier Streetin vasta reissun jälkeen. Pieni etukäteissuunnittelu vierailun suhteen olisi siis ollut tarpeen. Netistä löytyvien kuvien perusteella Frontier Street on ehdottomasti vierailun arvoinen.

---

Wickenburgin kohdalla kannattaa höllätä kaasujalkaa ja pysähtyä vähintään lyhyelle kävelylle nauttimaan kaupungin hauskasta tunnelmasta ja vanhoista rakennuksista. Samalla kannattaa toki vilkaista myös sitä vankilapuutakin.