Miami Beachilla vietettyjen hauskojen päivien jälkeen oli aika siirtyä eteenpäin. Illan majapaikka sijaitsi reilun kolmen tunnin ajomatkan päässä Cocoa Beachilla. Alue kuuluu ns. Space Coastiin eli avaruusrannikkoon, joka on saanut nimensä Kennedyn avaruuskeskuksen mukaan. Kylmän sodan aikaan USA:n avaruusohjelman ollessa kovassa huudossa alue oli hyvässä nosteessa avaruuskeskuksessa tarjolla olleiden työpaikkojen myötävaikutuksella.

Ennen avaruusrannikkoa oli kuitenkin ohjelmassa jotain ihan muuta. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli nimittäin USA:n suurimmaksi outlet-ostoskeskukseksi itseään tituleeraava Sawgrass Mills. Tähän yli 300 liikkeen himoshoppaajan taivaaseen (ja tavallisen ihmisen helvettiin?) järjestetään Miami Beachilta bussiretkiä, mutta me kävimme ihan erikseen vierailulla, kun paikka sattui kohtalaisesti matkan varrelle. Paikkaan oli helppo löytää navigaattorin avulla ja pysäköintitilaa oli tarjolla hyvin.

Ostoskierros vei aikaa arvioitua enemmän, vaikka emme edes kovin monessa liikkeessä asioineetkaan. Väkeä oli kuin pipoa ja joka paikkaan piti jonottaa. Kun ensin oli jonotellut sovituskoppiin ja sitten kassalle, olikin tunti jo tuhraantunut yhdessä kaupassa. Varsin pian kävi selväksi, että emme tulisi valoisan aikaan ehtimään Cocoa Beachin majapaikkaan. Olinkin kaukaa viisaasti varoitellut hotellia jo etukäteen sähköpostilla mahdollisesta myöhäisestä saapumisesta.

Edullisia merkkivaatteita rikkaampina ja kohtalaista kasaa dollareita köyhempinä pääsimme vihdoin matkaan. Ajoitus oli erinomainen ensimmäisten vesipisaroiden ropsahdellessa tuulilasiin autoa starttaillessani. Keli muuttui pian kaatosateella kuorrutetuksi ukkosmyräkäksi, joka hidasti monikaistaisen moottoritien ajonopeudet mateluksi. Liikenne onneksi vähän tokeni ja sade väheni hetken matkaa ajeltuamme. Ukkonen kuitenkin möyri koko matkan ajan ja vielä seuraavan yönkin.

Perillä kävimme vain nopeasti tienvarren ketjudinerissa syömässä ja sitten asetuimme taloksi The Inn at Cocoa Beach -hotelliin aivan rannan tuntumaan. Ukkosesta huolimatta tai sen ansiosta saimme ihan kivasti nukuttua ennen seuraavan päivän seikkailuja.

Aamulla hotellin aamiaistarjontaan tutustuttuamme starttasimmekin kohti tämän reissuetapin pääkohdetta eli Kennedyn avaruuskeskusta. Olimme ostaneet liput jo etukäteen netistä ja tulostaneet ne kotona (ja muistimme myös ottaa ne mukaan). Tämä säästi hieman aikaa perillä, joskaan jonot eivät heti aamusta olleet kovin pahat. Sää oli onneksi kirkastunut ja aurinkokin esittäytyi. Matkalla avaruuskeskukseen oli tienvarren ojissa paljon vettä ja niistä kartanlukija ehti bongata jo matkan ensimmäiset alligaattorit. Minä jouduin keskittymään ajamiseen, enkä nähnyt muita kuin jokusen kilpikonnan.

Avaruuskeskuksessa osallistuimme kaikkeen perusmaksuun sisältyvään. Kävimme bussiretkellä tutustumassa ihmisen kuuhun vieneeseen Apollo-ohjelmaan. Näyttelyssä oli esillä koko maasta laukaistu komeus Saturn-kantoraketista aina kuumoduliin asti. Bussimatkalla oli hyvä opastus ja näimme ikkunasta mm. maailman korkeimman yksikerroksisen rakennuksen, jossa Nasa valmistaa kantorakettinsa.

Tällä hetkellä rakennusta muokataan uuden suunnitteilla olevan Space Launch System -raketin tarpeita varten. Näimme myös työn alla olevan uuden laukaisualustan, jolta SLS-raketteja olisi tarkoitus pamauttaa matkaan. Alligaattoritili tuli myös minun osaltani avattua, kun bussin ikkunasta näin yhden veijarin köllöttelemässä ojanpenkalla. Opas ötökän hienosti osoitti ja kuski hiljensi vauhtia, jotta mahdollisimman moni ehti sen nähdä.

Toinen avaruuskeskuksen perusnäyttelyistä oli jo päättynyttä sukkulaohjelmaa esitellyt Atlantis-näyttely. Viimeisenä avaruudessa lentänyt sukkula Atlantis oli näytillä rahtiluukut avattuina ikään kuin kiertoradalla nähtynä. Samassa näyttelyssä esiteltiin myös kansainvälisen avaruusaseman toimintaa. Mm. wc:ssä käynti avaruusolosuhteissa kävi tutuksi ja saipa turisti painaa omankin hanurinsa avaruusaseman pöntölle. Molemmat näyttelyt olivat erittäin informaatiopitoisia. Kaikenlaisia infotauluja oli loputtomasti.

Lopulta avaruuskeskus oli niin mielenkiintoinen, että koko päivä kului yhdessä hujauksessa. Iltapäivällä tummien pilvien vyöryessä horisontin suunnalta suuntasimme askeleemme autolle. Ensimmäisten pisaroiden ropistessa taivaalta aloitimme paluumatkan Cocoa Beachille. Sade jatkui miltei koko matkan. Cocoa Beachilla sade oli kuitenkin jo mennyt ohi ja aurinkokin paisteli.

Sään yllättävästä muutoksesta ilahtuneena käväisimme kaupungin laidalla sijaitsevalla manaattien suojelualueella kääntymässä, joskaan suojelun kohteita ei tällä kertaa näkynyt. Auringon jo painuessa kohti taivaanrantaa jäi päivän toinen ohjelmanumero valitettavasti väliin. Kaupungissa oli nimittäin juuri alkanut USA:n toiseksi suurin vuosittainen surffauskilpailu Easter Surf Fest. Kilpailut oli kuitenkin jo päivän osalta käyty ja tapahtuma oli siirtynyt loppuillaksi lähialueen baareihin aftersurf-puolelle.

Mekin suuntasimme kohti ravitsemusliikettä. Tripadvisorin listalla Cocoa Beachin ravintoloiden ykköspaikkaa piti paikallisesta ostoskeskuksesta löytynyt Florida’s Fresh Grill. Paikan ulkopuolella ollut pöytää odotteleva ihmismassa ei meitä pelottanut, vaan kävimme kysäisemässä pöytää. Täyttä oli, mutta pöytä kahdelle oli kuulemma parinkymmenen minuutin päässä. Pian istuimmekin jo pöydässä ja nautimme todella hyvää kalaruokaa. Myös reissun ensimmäinen key lime pie tuli maistettua. Hyvää oli sekä kala että jälkiruoka. Voin suositella ravintolaa lämpimästi.

Ennen unille siirtymistä kävimme vielä suorittamassa pakollisen Cocoa Beach -rastin eli vierailun hotellin vieressä sijaitsevassa ikonisessa Ron Jon Surf Shopissa. Ron Jon on lähtöisin New Jerseystä, mutta nimenomaan Cocoa Beachin liike on maailman suurin lajissaan. Tämä 24h auki oleva kauppa myy ja vuokraa kaikkea mahdollista rantaelämään tarvittavaa härpäkettä. Tosin tuntui, että toinen puoli kaupasta on varattu Ron Jon -matkamuistokrääsälle. Niin tai näin, kaupassa kannattaa ehdottomasti käydä piipahtamassa jo ihan paikan kuriositeettiarvon vuoksi.

Seuraavana aamuna olikin jo aika jättää hyvästit avaruusrannikolle. Kävimme kuitenkin ennen Orlandon suuntaan kääntymistä pikaisella pyrähdyksellä Lori Wilsonin puistossa, jonka takana rannalla surffauskisa oli jo täydessä käynnissä. Aamulla vuoron saivat juniorit. Vaahtosammuttimen kokoiset ala-asteikäiset nassikat siellä esittelivät taitojaan. Varsin taitavaa oli toiminta jo tuossa ikäluokassa.

Surffausta itse harrastamattomana ei toiminnan seuraaminen jaksanut kauaa kiinnostaa. Pysäköintipaikasta maksettu $10 ei kuitenkaan haitannut, sillä rahat menivät paikallisten löytöeläinten hyväksi. Parkkipaikkaa ylläpitivät siis periamerikkalaiseen tapaan vapaaehtoiset. Nämä tapahtumat pyörivät tälläkin puolen maailmaa ihan samoin kuin Suomessakin eli talkoovoimin. Kävimme vielä ottamassa tankin täyteen edullista menovettä ($1,97 per gallona) ja suuntasimme kohti noin tunnin matkan päässä odottavaa Orlandoa.

Joitain hintoja:

• The Inn At Cocoa Beach (Cocoa Beach), 2 yötä: 337,58€ (168,79€ / yö)
• Kennedy Space Center: 48€ / henkilö ($53,25)

Reittimme Space Coastilla:
Tässä alla on kartan muodossa ajamamme reitti Miami Beachilta Space Coastille sekä perillä hotellilta Kennedyn avaruuskeskukseen ja takaisin. Reitti on kerätty Android-puhelimellani.