Floridan avaruusrannikolla sijaitseva Kennedy Space Center on merkittävä paikka ihmiskunnan avaruustutkimuksen historiassa. Täältä lähetettiin matkaan niin USA:n kuulentojen kuin sukkulaohjelmankin miehitetyt raketit. Paikka on mainio vierailukohde niin pienille kuin vähän isommillekin avaruussankareille. Kuten nyt vaikka minulle, joka olen aina ollut kiinnostunus avaruusaiheista.
Alueen portilla vieraita vastaanottamassa on NASAn tuttu pallologo, tuttavallisesti ”lihapulla”. Näytillä on myös jo käytöstä poistettu vanha lähtölaskentakello, joka on pysyvästi pysäytetty aikaan -1:09 (1 minuutti 9 sekuntia ennen laukaisua).
Avaruuskeskuksessa on kaksi isoa näyttelyä. Me kävimme ensin tutustumassa näistä Apollo-kuuohjelmaa esittelevään näyttelyyn. Se sijaitsee etäämmällä muista keskuksen osista ja sinne kuljetaan bussikyydillä. Bussissa opas kertoilee kaikenlaista oleellista faktaa niin NASAsta kuin Floridan luonnostakin. Ikkunasta bongailimme alligaattoreita ja kilpikonnia, jotka uiskentelivat tienvarren ojissa. Matkalla käydään katsomassa maailman korkeinta yksikerroksista rakennusta, jossa NASA rakentelee kantorakettejaan. Talon nurkalla sijaitsee laukaisun johtokeskus ja uusi lähtölaskentakello.
Kuulentojen aikaan operaatiota johdettiin onnistuneeseen laukaisuun asti Kennedyn avaruuskeskuksesta, sen jälkeen johto siirtyi Houstonin keskukseen. Siellä vierailimme kesällä 2016 ja pieni tarina tästäkin vierailusta on luvassa jonain myöhempänä hetkenä.
Kuulennoilla käytetty valtava Saturn-raketti on esillä Apollo-ohjelmasta kertovassa näyttelyssä. Pötköllään makaava hökötys on melkoisen kokoinen. Varsinainen miehistön sisältävä viimeinen osa tästä härvelistä on mitättömän pieni. Maan painovoimasta vapautumiseen tarvitaan valtava annos energiaa. Raketin lisäksi yleisö pääsee tutustumaan myös astronauttien kuljetukseen käytettyyn pikkubussiin. Istuimet on hienosti suunniteltu avaruuspukuisille ihmisille sopiviksi.
Ulkona tarjoutui näkymä lahden yli laukaisualustoja kohti. Rannalla oli pieni katsomo, josta rakettien laukaisuja voi seurata. Näitä tilaisuuksia varten pitää varmaankin ostaa erillinen lippu. Seuraavana yönä laukaistiin kuljetusalus kohti kansainvälistä avaruusasemaa. Ehkä se oli jo laukaisualustalla odottamassa. Kameran zoomi ei ihan yltänyt riittävään tarkkuuteen asian varmistamiseksi. Raketti olisi kyllä näkynyt ilmeisesti majapaikkaamme Cocoa Beachilla, mutta unohdimme laittaa kellon herättämään aamuyöstä. Jäipä tämä show näkemättä.
Apollo-näyttelystä paluu takaisin pääkompleksiin tapahtuu myöskin bussikyydillä. Pääkompleksissa sijaitseva toinen näyttely kertoo USA:n jo päättyneestä sukkulaohjelmasta. Näytillä on viimeisenä avaruudessa käynyt Atlantis-sukkula. Bändikaverini näki tuon nimenomaisen sukkulan startin viimeiselle avaruusmatkalleen näillä samoilla kulmilla käydessään joitain vuosia sitten. Ehjänä saivat purkin takaisin.
Näyttely alkaa orientaatioelokuvalla, josta sukkulaohjelman kunnianhimoiset lähtökohdat käyvät hyvin selville. USA halusi kehittää uudelleenkäytettäviä aluksia aiempien kertakäyttöisten sijaan. Tehtävä ei ollut ihan helppo. Lopulta tässä onnistuttiin, joskin ilmeisesti ne kertakäyttöiset olisivat tulleet oikeasti halvemmiksi. Tätä tosin en oppinut näyttelyssä, vaan olen lukenut sen jostain muualta. Lähdettä tässä ei nyt ole antaa, joten ei ole pakko uskoa.
Sukkula on näyttelyssä esillä rahtiluukut auki eli kiertorata-asussaan. Esillä on myös sukkulan sisäosia esittelevä simulaattori. On siellä jokunen näyttö ja nappula ollut. Ilmeisesti nykyään suunnitelmissa olevissa aluksissa on nappuloita karsittu siirtymällä kosketusnäyttöihin. Hmm. Toivottavasti niitä fyysisiäkin nappuloita on siellä jossain kuomun alla vielä olemassa, sillä kosketusnäytön hajottua voi muutoin tulla astronautilla tukalat oltavat.
Kaikenlaista avaruusrekvisiittaa on myös esillä. Muun muassa avaruuspuvun rakenne on esitelty kerros kerrokselta.
Kansainväliseen avaruusasemaan on myös mahdollista tutustua. Aseman kokoluokkaan saa tuntumaa ihan konkreettisesti mönkimällä aidonkokoisissa tuubeissa. Painottomien olojen omituisuuksista saa hyvän kuvan tutustumalla avaruus-wc:n toimintaan. Arkisetkin asiat ovat noissa ihmiselle täysin luonnottomissa olosuhteissa hyvin eriskummallisia. Wc:n käyttö lienee hyvä opetella huolella. Kanssa-astronauteilta tuskin on luvassa hyvää palautetta, jos he törmäävät varomattoman ensikertalaisen pökäleisiin, jotka leijuvat painottomuudessa sinne tänne.
Vierailu avaruuskeskuksessa ei ole aivan ilmaista, mutta eipä se ihan Orlandon huvipuistojenkaan hinnoissa mene. Aikuisilta pääsylippu kustantaan $50 ja lapsilta $40. Pysäköintimaksu on autoilta $10 ja moottoripyöriltä $5. Isoimmilta ajoneuvoilta (matkailuauto tms) peritään $15 maksu. Jos näillä nurkilla aikoo viettää enemmän aikaa ja vierailla keskuksessa useampana päivänä, kannattaa ostaa vuosilippu. Se kun maksaa aikuisilta $75 ja lapsilta $60. Siis kaksi yhden päivän lippua tulee jo merkittävästi kalliimmaksi. Siinäpä olisi sitten avaruushuvia koko vuodeksi.
Linkkejä:
Muut kirjoitukset aiheesta Florida:
Mielenkiintoinen kohde! Miksi tuo kello on pysäytetty juuri tuohon aikaan? Mulla tulisi varmaan ahtaan paikan kammo avaruusasemalla.. jo nuo putket näyttävät niin ahtailta. 🙂
Kannattaa ehdottomasti käydä, jos Floridaan käy tie. Oli todella mielenkiintoinen. Kellonaika kyllä ihmetytti minuakin, en osaa tuohon vastata. Tuli lähinnä mieleen Gunnareiden biisi Perfect Crime, jossa tuo samainen aika mainitaan ("T minus 1:09 and counting"). 🙂 Avaruusasemat eivät todellakaan ole vielä ihan tieteiselokuvien tasolla.