Disneyn jälkeen olivat vuorossa Universalin huvipuistot. Orlandon neljän Universal-puiston kokonaisuudesta valitsemamme kaksi sijaitsivat vieri vieressä ja niihin molempiin kuljettiin saman viihdekompeksin Universal CityWalkin läpi. Kaksi seuraavaa päivää kuluivat näissä puistoissa, mistä johtuen vuorossa oli reissun päiväni murmelina -osuus. Päivät alkoivat täysin identtisellä kaavalla.

Uusi päivä, uusi puisto

Toinen huvipuistopäivä vei meidät Universal Studios Floridaan, jonne matka majapaikasta kesti vain kymmenisen minuuttia. Vähintään toinen mokoma kului parkkihallista paikan päälle kävellessä. Jo Universal CityWalkille päästäkseen oli kuljettava turvatarkastuksen läpi. Sen jälkeen alueella sai liikkua vapaasti ja itse huvipuistoihin päästäkseen piti vain näyttää pääsylippua ja hymyillä kameralle. Vierailijan naamataulu ikuistettiin siinä yhteydessä järjestelmään kasvojentunnistusta varten.

Me olimme ostaneet pääsylipun lisäksi Express Passit, joilla pääsimme jonon ohi yhden kerran kaikkiin laitteisiin. ”Jonon ohi” ei ole ihan tarkka kuvaus, sillä suosituimmissa laitteissa myös pikapassin puolella oli lyhyt jono. Käytännössä jonotusaika tällä puolella oli kuitenkin mitätön. Laitteisiin, joihin normaalijono oli tunnin tai alle, sai pikapassilla kävellä käytännössä suoraan kyytiin. Useamman tunnin jonon tapauksessa odotusaika oli pikapassin puolella vartista puoleen tuntiin. Sisäänkäynnin yhteydessä otettu valokuva tarjosi naamavipin pikapassipuolelle. Tosin aivan jonotusalueen alussa piti kuitenkin vilauttaa sitä varsinaista lippua, jotta ei turhaan eksyisi väärään paikkaan.

Disneypäivän tapaan myös Universalpäivä alkoi ensin lokeron vuokraamisella. Universal Studios Floridassa lokerot löytyivät sisäänkäynnin jälkeen oikealta reunalta. Varasimme suurimman tarjolla olleen lokeron, joka ei kovin iso ollut sekään. Huonon sään varalle mukaan ottamamme takit ja sateenvarjot saivat viettää päivän lokerossa, sillä taivaan peittänyt ohut pilviharso haihtui pian ja loppu päivä kului aurinkoisen sään vallitessa.

Disney Worldin tapaan myös Universalin puistoissa oli tarjolla ilmaista vettä janon sammuttamiseen. Sieltä täältä löytyi Coca-Cola Freestyle -limukoneita, joista pystyi ottamaan vettä omaan astiaan. Laitteista sai myös limua, mutta sitä varten olisi pitänyt ostaa parisenkymppiä maksava muki. Mukiin oli leivottu joku tunniste, jonka laite pystyi lukemaan ja tarjosi sitten koko juomavalikoiman käyttöön. Me tyydyimme ilmaiseen veteen, joka oli samaa kylmänä mautonta ja lämmenneenä kemikaalisen makuista kuin Disneylläkin.

Springfieldin laiha kahvi

Universal Studios Florida oli jaettu erillisiin pieniin alueisiin, jotka oli rakennettu elokuvalavastetyyliin. Heti sisäänkäynnin luota alkoi kuikelopalmujen Hollywood. Sieltä löytyi tärppilistamme ensimmäinen laite: E.T. Adventure. Tyyliltään ja tekniikaltaan pikkuisen vanhahtava seikkailu oli varsin sympaattinen ja leppoisa. Vauhti ei ollut huima, painotus oli enemmän tarinassa. Laitteen vanhahtavuus selittyy sillä, että se on ollut käytössä puiston avaamisesta vuonna 1990 asti. Siinä suhteessa se on lajinsa viimeinen, sillä kaikki muut alkuperäisistä laitteista on jo ehditty korvata uusilla.

Jatkoimme matkaa Simpsonien Springfieldiin, josta ostimme Lard Ladin kioskista pienen donitsin ja kahvin. Iso donitsi olisi ollut pizzan kokoluokkaa. Kahvin suhteen totesimme pysyvämme jatkossa näissä huvipuistoissa pelkästään Starbucksissa. Laardipojun sumppi oli laihaa ja haaleaa. Donitsi oli sitä vastoin ihan kelpo.

Miehet mustissa vastaan muukalaiset

Ohitimme loput Springfieldin ihmeet ja jatkoimme World Expon alueelle, jossa oli tarjolla ainoana laitteena Men in Black: Alien Attack. Tämä pikkuisen edellistä vauhdikkaampi ajelu tarjosi mahdollisuuden ammuskella avaruusolioita ja myös kilpailevaa ajoneuvoa. Laite oli sen verran vauhdikas, että selkäreput piti jättää lokeroihin. Tämä oli yleinen käytäntö kaikissa Universalin puistoissa. Mikäli laitteeseen ei saanut ottaa mukaan mitään irtotavaroita, oli tarjolla ilmaisia lokeroita niitä varten ajelun ajaksi käytettäväksi. Ihan kaikista hurjimpia laitteita lukuunottamatta olkalaukku oli kuitenkin mahdollista ottaa mukaan ja pitää kyydin aikana jaloissa.

Jo tässä vaiheessa tönkkösuolaisen hintaiset Express Passit olivat maksaneet itsensä takaisin. Ehdimme suorittaa sekä molemmat laitteet että viettää kahvitauonkin sinä aikana, joka olisi ilman pikapassia kulunut pelkästään ensimmäisen laitteen jonossa.

Pako maahisten pankista

Seuraavana alueena oli vuorossa Lontoo, jonka lavasteiden taakse oli piilotettu koko puiston suosituin alue: Harry Potterin taikamaailma (eng. Wizarding World of Harry Potter). Muiden Universalin puistojen Tylyahosta poiketen Orlandon Universal Studioilta löytyi Viistokuja. Tässä Universal oli nerokkaasti hyödyntänyt uniikkia kahden vierekkäisen puiston tarjoamaan mahdollisuutta. Tylyaho oli Orlandossa sijoitettu viereiseen Universal Islands of Adventureen ja näiden kahden taikamaailman välillä liikkumiseen oli tuotu tarjolle näppärä laite, Tylypahkan pikajuna. Sillä sai matkustaa vain, jos omisti samalle päivälle kahden puiston lipun. Kokeilimme tätä viimeksi, mutta nyt yhden puiston lipuilla liikkeellä ollessamme tämä laite ei ollut ulottuvillamme. Jätimme siis Kings Crossin aseman muille ja jatkoimme suoraan Viistokujalle.

Pääosin Universalilla oli melko rauhallista verrattuna Disney Worldin tungokseen. Tämä johtui näköjään siitä, että kaikki ihmiset olivat pakkautuneet Viistokujalle. Alueella ei oikeasti ollut kuin yksi laite Tylypahkan pikajunan lisäksi, mutta muutenkin nähtävää riitti. Tasaisin väliajoin joku onnellinen pääsi arpomaan itselleen taikasauvaa Ollivandersilta. Vähemmän onnekaskin pystyi sauvan hankkimaan, kunhan vain kaivoi kuvettaan. Kepukoilla oli sitten mahdollista tehdä taikoja mukana tulevan kartan kertomissa paikoissa. Paikat oli helppo löytää ilman karttaakin, sillä kaikissa oli natiaisia vitsoineen jonossa.

Viistokujalta löytyvä vauhdikas Harry Potter and the Escape from the Gringotts oli meillä tärppilistalla, joten suuntasimme sinne seuraavaksi. Tähän laitteeseen oli koko puiston pisin jono, mutta me selvisimme pikapasseinemme siitä vajaassa vartissa. Jonotusalue sijaitsi sisällä Irvetan pankissa, jossa mekaaniset maahiset tarkastelivat tilikirjoja sulkakynät viuhuen. Jonotus oli itsessään kuin oma laitteensa. Ajelu pankin holvissa vauhdikkaalla kaivosvaunulla oli ihan yhtä hauskaa kuin mitä muistimmekin sen olevan. Jos mukana on tulta hönkivä lohikäärme, viihdyn kyllä varmasti, onhan lohikäärme kiinalainen horoskooppimerkkini. Tämä laite oli muuten ensimmäinen reissulla kokeilemistani kolmesta vuoristoradasta, jotka on valmistanut myös Linnanmäen Taigan rakentanut sveitsiläisfirma.

San Franciscon evä(ä)t

Lounasajan lähestyessä katsoimme mitä ruokapaikkoja lähellä olisi tarjolla. Viistokujalta oli turha odottaa mitään suuhunpantavaa saavansa alle tunnin jonotuksella, joten käänsimme katseemme vähän edemmäs. Yllättäen viereisen San Franciscon alueelta löytyi yksi puiston harvoista ravintoloista, joissa on pöytiintarjoilu. Tämmöinen kuulosti todella houkuttelevalta poikkeukselta huvipuistojen pikaruoan kyllästämässä maailmassa. Vapaa pöytä oli tarjolla vartin päästä, joten nappasin siihen heti kiinni. Ravintola löytyi helpoiten Universalin mobiilisovelluksella, jolla onnistuu myös pöydän varaaminen. Lopulta lounas Lombard’s Seafood Grillessä oli paras huvipuistoateria, jonka olemme koskaan syöneet. Kööpenhaminan Tivolin smørrebrød on ainoa, joka on päässyt edes lähelle.

San Franciscon laiturilla oli nähtävillä kuivumaan nostettu valtaisa valkohai, joka oli ilmeisesti viimeinen muisto Harry Potter -alueen alle jäänneestä Tappajahai-elokuvien teema-alueesta. Aika ajoi siitä ohi ja Universal halusi tilalle jotain myyvempää. Väkimäärästä päätellen he myös siinä onnistuivat. Hai näkyi kuitenkin edelleen houkuttelevan muutamia ihmisiä kuvautumaan pää pedon kidassa.

Itse ilkimys ja kätyrit

Jatkoimme lounaan jälkeen puiston kiertämistä vastapäivään. San Franciscon jälkeen vuorossa oli New York, josta löytyi vihdoin kelpo kahvia tarjoileva Starbucks. Kahvitauon jälkeen kiertelimme puistoa eteenpäin. Transformers-laite oli kuulutuksen mukaan epäkunnossa. Hajoamisia ilmeisesti aina välillä tapahtuu. Tässä kohdassa emme sitä vielä tienneet, mutta seuraavana päivänä pääsisimme katsomaan tällaista tapahtumaa hyvin läheltä.

Auton ja robotin sekasikiöiden sijaan päädyimme hetken mielijohteesta Itse ilkimys -elokuvien alueelta löytyvään Minion Mayhem -laitteeseen, jota olimme testanneet Hollywoodissa reilut 10 vuotta aiemmin. Laite oli ihan yhtä höpsö kuin aiemminkin. Siinä ihmiset muutettiin keltaisiksi kätyreiksi, jotka sitten vauhdikkaan koulutuksen lopuksi kuitenkin vahingossa palautettiin takaisin ihmisiksi.

Itse Ilkimyksen jälkeen oli kierros valmis ja saavuimme jälleen Hollywoodiin. Aurinko oli jo laskemassa ja päätimme tehdä vielä uusintavisiitin Viistokujalle. Matkalla eksyin puiston nopeimpaan laitteeseen Revenge of the Mummyyn. Hämmentävästi muumion kosto ei ollutkaan ihan samanlainen kuin sama laite Hollywoodin puistossa. Tämä havainto innoitti meitä tutkimaan aihetta tarkemmin seuraavana päivänä toisessa Universalin puistossa.

Vielä yksi kermakalja ja sitten kotiin

Viistokujalla oli väkeä yhtä paljon kuin aiemminkin. Tungoksen keskellä emme jaksaneet muuta kuin hörpätä pakollisen kermakaljan. Juoma oli yhtä imelä kuin muistinkin. Yksi mukillinen viidessä vuodessa on ihan maksimi minkä verran sitä siedän. Sen jälkeen ensimmäinen Universal-päivä olikin paketissa.

Olisimme hyvin ehtineet käydä päivän aikana läpi enemmänkin laitteita, mutta halusimme käyttää aikaa myös puiston hienojen yksityiskohtien tutkimiseen. Upeasti toteutettua puistoa oli hauska kiertää ilman sen suurempaa päämäärääkin. Kävelyn lomassa istuskelimme penkeillä ja piipahdimmepa parissa krääsäkaupassakin. Olisin mieluusti ostanut Paluu tulevaisuuteen -teemaisen paidan, mutta valitettavasti tarjonta oli tällä sektorilla hyvin kapeaa. Valokuvien puolesta päivä oli oikein tuotokas, niiden osalta saalis oli siihen astisen reissun määrällisesti suurin.

---

Jalat olivat hellinä kaikesta kävelystä, joten oli aika palata majapaikkaan lepäämään. Edessä kun oli vähintään yhtä rankka päivä Universal Islands of Adventure -puistossa, jonka osalta tärppilistamme oli pitkä kuin nälkävuosi. Universaaleissa tunnelmissa tapaamme siis jälleen matkakertomuksen seuraavassa osassa.