Edellinen osa: osa 6: Route 66, Seuraava osa: Yhteenveto

Tarkoituksenamme oli roadtripin päätteeksi rauhoittua kahdeksi päiväksi Los Angelesiin joulun viettoon ennen tapaninpäivän paluulentoa Suomeen. Olimme varanneet joulunviettopaikaksemme huoneen kodikkaasta Channel Road Innistä aivan Santa Monican pohjoislaidalta. Paikka oli ennalta tuttu jo ensimmäiseltä Los Angelesin vierailultamme.

Suunnitelmamme oli kuitenkin ehtinyt matkan varrella hieman muuttua ja jouluaaton sijaan paluumme Los Angelesiin tapahtui siksi jo kaksi päivää aikaisemmin. Tarvitsimme siis majoituksen enkelten kaupungista myös jouluaattoa edeltäviksi kahdeksi yöksi.

Paluu Hollywoodiin

Koska parempiakaan ideoita ei ollut, päätimme varata noiden kahden ekstrayön majapaikaksi tutun Hollywoodin hotellin Hollywood Orchid Suitesin. Tarkkaavainen lukija saattaa tunnistaa hotellin, sillä siellähän me vietimme ne reissun viisi ensimmäistä yötä. Hollywoodin valintaa tukikohdaksi puolsi erityisesti se, että meiltä meni osa alkumatkan suunnitelmistamme plörinäksi yhden illan ja aamupäivän tuhraannuttua automurron jälkipyykkiä pestessä.

Uutiset Suomesta kertoivat lumettomasta joulusta, mutta Hollywoodissa oli lumisota täydessä käynnissä sinne saapuessamme. Hollywood & Highlandin ostoskeskuksen keskusaukiolle oli eristetty aidalla ympyränmuotoinen alue, johon oli jostain tuotu muutaman sentin kerros lunta. Siinä sitten lapset ja lapsenmieliset pyörittelivät lumipalloja ja heittelivät niillä toisiaan. Tapahtuman päätyttyä lumi kärrättiin ostarin taakse eli hotellimme eteen. Tätä lumikinosta saimme ihailla Hollywoodin vierailumme ajan.

Koska olimme Hollywoodissa, päätimme mennä elokuviin. Tämä oli ihan uniikki idea, sillä aihe ei ollut edes tullut mieleen kahdella edellisellä vierailulla. Juuri kaksi päivää aiemmin, kaksi päivää Suomea jäljessä, ensi-iltaan tullut Star Wars -sarjan päättävä elokuva tuntui sopivalta valinnalta. Elokuvateatteriksi valitsimme Grauman’s Chinese Theatren, joka on yksi Hollywoodin legendaarisimpia paikkoja.

Olimme yrittäneet varmistaa lippuja jo pari päivää aiemmin etukäteen, mutta syystä tai toisesta teatterin nettisivuilla ei lippuostosten maksaminen onnistunut ulkomaisella luottokortilla. Sama seinä tuli vastaan kaikilla maksutavoilla. Ei auttanut, vaikka yritti käyttää Google Payta tai Pay Palia. Jos taustalla oli ulkomainen luottokortti, päättyi maksutapahtuma aina virheeseen. Emme keksineet yhtään järkevää syytä moiselle perseilylle, luulisi nyt turistinkin rahan kelpaavan. Ainoa vaihtoehto oli siis käydä ostamassa liput teatterin lippuluukulta. Onneksi meille parhaiten sopivaan näytökseen oli vielä jäljellä kelvollisia paikkoja. Kun tuo teatterikin sijaitsi siinä ihan pienen kävelyn päässä hotellilta, ei lippujen hankinnasta kovin suurta vaivaa ollut.

Elokuvan olisi voinut katsoa useassa eri formaatissa. Valitsemamme 2D IMAX oli lopulta erinomainen valinta, sillä juuri tuo formaatti pyöri elokuvateatterin pääsalissa. Samainen sali on kelvannut muutaman kerran myös Oscar-pystien jakamiseen. Sisäänkäyntikin tapahtui siitä kuuluisasta ovesta, jonka edustalla on betoniin valettuna kuuluisuuksien käden- ja jalanjälkiä. Niin aula kuin itse salikin olivat näyttävän näköiset, joskaan aulasta ei oikein ilman laajakulmaobjektiivia saanut järkeviä valokuvia muuta kuin kattokoristeista. Teatteriin järjestetään myös opastettuja kierroksia, joilla paikkaan pääsee tutustumaan kaikessa rauhassa. Tämmöinen voisi hyvin tulla kyseeseen seuraavalla kerralla. Niin, ja olihan se elokuva vauhdikas ja IMAX-kuva terävä.

Paljonko joulukoristeita on tarpeeksi?

Vaikka yksi joulureissun idea on päästä pakoon jouluhössötystä, ei tämä koskaan ihan täysin onnistu. Jenkeissä joulu on kenties vielä pykälän kaupallisempi kuin Suomessa, ja joulukoristeet hyppivät silmille joka paikassa. Omituista kyllä ne eivät ihan kamalasti haitanneet. Hetken päästä ne alkoivat näyttää jo aika söpöiltä. Tosin joka paikassa soivat muutamat samat joululaulut alkoivat jo hieman kyllästyttää, vaikka reippaat jazzhenkiset kappaleet olivat toki kivempia kuin ne tavalliset suomalaiset ranteet auki -joululaulut.

Ylenpalttisesti koristeltuja joulukuusia näkyi miltei jokaisen hotellin ja motellin aulassa, ostareissa ja kaupunkien aukioilla. Kuuset taisivat pääosin olla feikkejä, mutta aitojakin joulukuusia kaupattiin monissa paikoissa. Kuusien myynti palmujen varjossa näytti meistä kovin hassulta. Ja hassulta näyttivät myös autoihin kiinnitetyt joulukoristeet, kuten poronsarvet ja punainen nenä. Joidenkin autojen takakontista pilkistivät tontunjalat. Se tosin näytti jo kovin väkivaltaiselta ratkaisulta. Ei taida enää paljon sätkiä tuollainen vyötärön kohdalta katkaistu tonttu.

Televisiostakin tutut todella överisti koristellut jenkkitalot kävivät nekin tutuiksi asuinaluiden läpi autoillessa. Mietimme, että olisi kiva pelkän autosta tuijottelun sijaan ihan jalkautua jonnekin hienosti koristeltuja taloja katselemaan. Varmuudeksi etsimme netistä, olisiko Los Angelesiin tarjolla vinkkejä hyvistä kohteista koristeltujen talojen bongailuun. Olihan niitä, paljonkin.

Löysimme lopulta erinomaisen kohteen. Candy Cane Lane -nimellä kulkeva pätkä East Acacia Avenueta (ei kuitenkaan numeron 22 paikkeilla) lähellä lentokenttää on esitellyt upeita jouluvaloja vierailijoille vuodesta 1949 asti. Nykyisin kadunpätkä suljetaan autoliikenteeltä korttelin matkalta joka ilta muutamaksi tunniksi joulukuun alkupäivistä aatonaattoon asti. Molemmin puolin katua on useampi talo, joiden koristeita vierailijat voivat ihailla kaikessa rauhassa.

Minua hirvitti aluksi pysäköinti Candy Cane Lanen läheisyydessä, sillä kyse on nukkumalähiöstä, jossa parkkipaikkoja on vain katujen varsilla. Onneksi nettilähteiden mukaan kuitenkin ryysistä on yleensä vain avajaisiltana. Sen jälkeen pysäköinnin ei pitäisi olla ongelma. Asetin varmuudeksi navigaattorin karttaan kohteeksi East Sycamore Avenuen varrelta löytyvän paikallisen Johanneksenkirkon (eng. St. John’s Lutheran Church). Siitä ihan kirkon edustalta, parin kadunkulman päästä Candy Cane Lanelta, vapaa paikka löytyikin. Hieman edempänä oli täydempää ja jarruvalojen välkkeestä päätellen parkkipaikkaa joutui jo vähän jonottamaan.

Lähempänä kohdetta poliisiautot sulkivat kadun autoliikenteeltä. Jo ennen varsinaista Candy Cane Lanea löytyi monia hienosti koristeltuja taloja. Silti perille päästyämme tunnistimme itse kohteen välittömästi. Se valojen ja koristeiden määrä oli jotain aivan käsittämätöntä. Etäämpää katsoen koko alue näytti yhdeltä valopisteiden mereltä, mutta lähempää katsoen jokainen piha osoittautui yksilöllisesti koristelluksi. Ilmeisesti koristelut ovat joka vuosi hieman erilaisia. Komeuden pystyttäminen kestää aikansa ja ainakin viime vuonna avajaisiltaa jouduttiin siirtämään muutamalla päivällä koristelutyön venyttyä.

Erityisesti mieleen jäivät Star Wars -teemainen piha, vaikka aihe ei ehkä niin kauhean jouluinen ollutkaan, sekä yhteen pihaan rakennettu pienoisrautatie. Vaimon suosikki oli porukan perinteisin piha, joka oli samalla myös vaatimattomin. Tosin tässä joukossa vaatimattominkin hyppäisi silmille missä tahansa muualla.

Lopulta olimme molemmat todella tyytyväisiä löydettyämme tämän vierailukohteen. Olisi ollut harmi jättää tämä vain joulukuussa tarjolla oleva nähtävyys kokematta. En usko, että ihan heti kuitenkaan palaamme Kaliforniaan juuri joulun aikaan. Candy Cane Lanesta ei löytynyt mitään mainintoja esimerkiksi Lonely Planetista, joten se ei ilmeisesti ole kovin tunnettu turistien keskuudessa. Pääosin vierailijat vaikuttivatkin olevan paikallisia. Tästä lyhyestä kävelystä joulukoristeita hämmästellen saimme yhden reissun hauskimmista muistoista.

Kuin kirsikkana kakun päällä meillä oli taas mieletön tuuri sään suhteen. Ajellessamme kohti Candy Cane Lanea sateli paikoin reippaastikin vettä. Sade kuitenkin taukosi juuri ennen Sycamore Avenuelle saapumistamme. Lähtiessämme kävelemään takaisin autolle alkoi taas sataa pientä tihkua, joka voimistui autolle päästyämme. Ehdimme juuri ja juuri sisälle autoon ennen kuin vettä alkoi tulla taivaan täydeltä.

Sadepäivä downtownissa

Candy Cane Lanen vierailua seuraavana päivänä tarkoituksenamme oli ottaa takaisin autosekoilun aiheuttama vahinko ja vierailla Los Angelesin keskustassa pilvenpiirtäjien lomassa kävelemässä. Halusimme myös nousta katsomaan kaupunkia lintuperspektiivistä OUE Skyspacesta ja mahdollisesti kokeilla myös hurjan näköistä lasiliukumäkeä korkealla kaupungin kattojen yllä. Emme antaneet harmaan taivaan ja sateita maalailevan sääennusteen pelottaa, vaan hyppäsimme metroon kohti downtownia.

Matkalla metroasemalta OUE Skyspacelle kävimme katsomassa Walt Disneyn Concert Hallia. Tätä kaupungin filharmonikkojen kotipaikkaa isännöi taannoin Esa-Pekka Salonen. Olemme aiemmin katselleet tätä jännän muotoista Frank Gehryn suunnittelemaa rakennusta yläviistosta kaupungintalon näköalatasanteelta käsin. Pysähdys musiikkitalon nurkalla jäi lyhyeksi, sillä taivaalta tipahteli jo satunnaisia sadepisaroita.

Perillä OUE Skyspacen lippuluukulla kävi ilmi, ettei liukumäki ollut käytössä huonon sään takia. Sadepäivä vaikutti myös pääsylipun hintoihin, nyt torniin pääsi kaksi yhden hinnalla. Kävihän se niinkin. Liukumäki jäi kokematta, mutta toisaalta rahaa säästyi. Lisäksi mahdollisuus liukumäestä jänistämiseen jäi nyt kokonaan pois. Korkeuksista avautui kivat näkymät, joskin olisihan tuota maisemaa ollut kivempi katsella hieman kirkkaammalla säällä.

Vietimme vielä katutasolle palattuamme jonkin aikaa downtownissa. Kävelimme Pershing Squarelle, jossa oli talven kunniaksi luistinrata. Lämpötila oli vain viidentoista asteen tienoilla ja aurinko piilotteli paksujen pilvien takana, mutta silti jää näytti enemmän sohjolta. Miltähän tuolla tuntuu luistella aurinkoisena päivänä? Itse aukio oli kyllä kivan näköinen ja olihan tuo luistinradan ja palmujen yhdistelmä aika hauska sekin.

Ihan vahingossa päädyimme korkeiden toimistotornien varjosta downtownin vanhaan osaan. Emme edes tienneet tällaisen alueen olemassaolosta ennen kuin sinne tupsahdimme. Jos pilvenpiirtäjien alue siinä vieressä toi mieleen Manhattanin, oli tämä vanhempi osa enemmän Chicagon Loopin alueen tuntuinen. Kierroksemme jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä hieman aiemmin pienenä tihkuna alkanut sade yltyi epämukavan voimakkaaksi. Istuimme ensin sadetta pitämässä lounaalla ja sitten luikimme lähimmälle metroasemalla ja palasimme Hollywoodiin.

Joulu takkatulen äärellä

Jouluaattona muutimme Hollywoodin hotellistamme alkuperäisen suunnitelmamme mukaiseen joulunviettopaikkaan Santa Monicaan. Jo ennalta tuttu hieno vanha puutalo Channel Road Inn osoittautui juuri niin kivaksi paikaksi joulun viettoon kuin olimme kuvitelleetkin. Henkilökunta oli supermukavaa ja talo oli todella kodikas. Alakerran suuressa olohuoneessa leiskui tuli kaasutakassa ja kauniisti koristeltu aito joulukuusi nökötti nurkassa.

Olimme perillä hotellilla auttamattoman aikaisin sisäänkirjautumisaikaan verrattuna. Jätimme siksi matkatavaramme hotellin huomaan ja lähdimme kävelylle Santa Monican rannalle. Ranta jo näkyi hotellin edestä kadulta, joten kävelymatka ei ollut pitkä. Rannalla otimme perinteiset tonttulakkikuvat. Aiemmin matkakertomuksessa mainitsin epäonnisesta tonttulakkien metsästyksestämme. Niitä ei löytynyt kaupoista eikä edes Disneylandin krääsähelvetistä. Lopulta punaiset myssyt tulivat kuitenkin vastaan Walmartissa. Valitettavasti mitään superövereitä vilkkuvilla ledivaloilla koristeltuja lakkeja emme onnistuneet löytämään. Kun kuvat oli otettu, siirryimme lounaalle siitä ihan rannalta löytyneeseen ravintolaan Back to the Beach Cafeen. Paikka oli vakioasiakkaiden kansoittama, mutta onneksi turistillekin löytyi pöytä. Söimme maittavat salaatit ja palasimme hitaasti valuen takaisin hotellille, jossa huoneemme jo odotti meitä.

Toisessa kerroksessa sijainneessa huoneessamme oli sielläkin kaasutakka. Tämä olikin mainio lisä, sillä huone oli meidän makuumme hieman turhan viileä, eikä lämpötilan kontrolloimiseen löytynyt yleensä hotellihuoneiden seiniä koristavia säätimiä. Kaasutakka kuitenkin syttyi kätevästi valokatkaisijan näköisestä vivusta ja hetken kuluttua huoneeseen levisi ihana lämpö. Olo oli oikein kotoisa.

Makoilimme jouluaattona sängyllä takkatulen loimussa lämmitellen ja luimme yhdessä San Diegosta ostamaamme kirjaa Kuinka Grinch varasti joulun. Tarina ei ollut meille entuudestaan tuttu, emmekä olleet elokuvaakaan nähneet. Matkan edetessä meille oli kuitenkin käynyt ilmi, että tarina oli jenkeille tärkeä osa heidän joulunviettoaan. Siksi halusimme itsekin siihen tutustua.

Jouluaaton illallisen söimme Santa Monican keskustassa Meat on Ocean -ravintolassa. Tutustuimme ravintolaan aiemmin reissulla aivan siinä lähistöllä majoittuessamme ja totesimme sen todella hyväksi. Siksi teimme heti pöytävarauksen jouluaatolle. Varaus olikin tarpeen, sillä ravintola oli ammutun täynnä. Saavuimme paikalle Uber-kyydillä pikkuisen etuajassa ja jouduimme odottelemaan pöytämme valmistumista. Vaimoni söi jälleen ravintolan pienten pihvien listan pienimmän pihvin, joka oli 250 gramman pala sisäfilettä. Minä uskaltauduin tilaamaan normaalilistalta luullisen ribeyen, joka oli semmoinen lautasen kokoinen pihvi. Kun leikkasin pois luun ja rasvaisimmat palat, sain lopun osan syötyä. Illallinen oli mainio, joskin kamala ähkyhän siitä seurasi. Asiaa ei auttanut se, että söimme vielä jälkiruoankin puoliksi ihan vain joulun kunniaksi.

Vaikka emme joulun ylimpiä ystäviä olekaan, olimme jo kotoa lähtiessä varustautuneet joulun viettämiseen reissussa. Meillä oli perinteinen partiolaisten adventtikalenteri mukanamme ja kurkistelimme sen luukkuihin matkan edetessä aina muistaessamme. Kalenterin lisäksi mukanamme olivat joulusukat, koska nehän kuuluvat erityisesti jenkkiläiseen jouluperinteeseen. Kiinnitimme sukat paremman puutteessa jesarilla takanreunalle aattoiltana odottamaan joulupukin öistä vierailua. Kaasutakassahan ei taida olla hormia, mutta emme antaneet tämmöisen pienen teknisen yksityiskohdan häiritä. Aamulla totesimme joulupukin sittenkin päässeen perille hormin puuttumisesta huolimatta, sillä molemmista sukista löytyi pieni lahja. Ihmeellinen on elämä.

Piknik ostarissa

Joulupäivä on amerikkalaisilla se ainoa yleinen joulunajan vapaapäivä. Tuolloin pääosa kaupoista ja iso osa myös ravintoloista on kiinni. Suosittelen kaikkia jouluna Jenkeissä vierailijoita valmistautumaan päivään hyvin. Me emme valmistautuneet ja se aiheutti päänraapimista.

Lähdimme hotellin supermaittavan aamiaisen jälkeen kohti Malibun laituria, jossa emme olleet koskaan aiemmin vierailleet. Malibun rannoilla olemme käyneet pyörähtämässä, mutta jostain syystä tuo laituri on jäänyt huomiotta. Ajomatka ei ollut pitkä ja parkkipaikkakin löytyi aivan laiturin pielestä. Hintaa koko päivän pysäköinnille tuli $5. Parkkipaikalla oli vapaita paikkoja tuossa vaiheessa vielä varsin kivasti, mutta myöhemmin tila alkoi käydä ahtaaksi. Hintakin siinä sivussa tuplaantui. Kannatti siis saapua ajoissa paikalle.

Laiturilla sijaitseva ilmeisesti varsin mainio ravintola Malibu Farm jo availi oviaan. Ovelle oli muodostunut hyvänen jono, mutta paikan koosta päätellen tuo porukka mahtui kyllä sisälle kerralla. Jälkiviisaana voisin todeta, että meidän olisi kannattanut jäädä Malibuun vähän pidemmäksi aikaa ja syödä lounas laiturilla. Nyt kuitenkin tyydyimme lyhyeen laiturikierrokseen ja hieman pidempään kävelyyn rannalla laiturin lähimaastossa. Itse laiturilla käveleminen kyllästytti pian muutaman toisiaan kuvaavan kiinalaisen sohiessa kameroidensa kanssa joka paikkaan ja tunkiessa koko ajan eteen. Rannalla sen sijaan oli kivan rauhallista ja ruokaa etsivien kahlaajalintujen kipittelyn seuraaminen oli hauskaa.

Suunnatessamme pois Malibusta meillä ei vielä ollut nälkä tuhdin aamiaisen jäljiltä, joten lounaan etsintä oli vasta edessä päin. Kun sitten nälkä alkoi olla ilmeinen, päädyimme umpikujaan. Googlen kartasta löytyi ravintoloita kolmenlaisin aukioloajoin. Osan kohdalla oli normaalit keskiviikon aukioloajat ja maininta pyhäpäivän mahdolisesta vaikutuksesta aukioloon. Tulkitsimme näiden ravintoloiden olevan todennäköisesti suljettuja. Osan kohdalla luki suoraan niiden olevan kiinni joulupäivänä. Parhailta vaikuttivat ravintolat, joiden kohdalla oli erilliset pyhäpäivän aukioloajat. Tällaisten paikkojen arvelimme olevan avoinna joulupäivästä huolimatta. Tai niinhän sitä olisi voinut kuvitella.

Ajattelimme syödä lounaaksi jotain tyypillistä, kuten burgerin. Löysimme sijainnistamme nähden kohtalaisen ajomatkan päässä sijaitsevasta ostarista Shake Shackin, jolla näytti Googlen kartassa olevan joulupäivän erilliset aukioloajat. Niiden mukaan paikan piti olla auki, joten lähdimme ajelemaan kohti tuota ostaria. Pysäköintipaikka löytyi ostarin parkkihallista, joka oli melkolailla täynnä autoja. Tämä lupaili hyvää, sillä ei kai kukaan ostariin tulisi, jos siellä ei olisi liikkeitä avoinna, eihän?

Nousimme rullaportaita ylempään kerrokseen, jossa parveili ihmisiä. Yksikään kerroksen putiikeista ei kuitenkaan ollut avoinna. Bongasin Shake Shackin kerrosta ylempää ja jatkoimme matkaa toisilla rullaportailla sitä kohti. Perillä jouduimme pettymään, sillä ravintola oli kiinni. Ostarin ravintolamaailman pöydissä istui ihmisiä ruokailemassa, mutta sielläkään yksikään luukku ei ollut avoinna. Nämä ihmiset olivat siis mitä ilmeisimmin tulleet paikalle omien eväidensä kanssa ja söivät niitä nyt pöytien ääressä. He olivat siis piknikillä ostarissa.

Hämmästelimme hetken aikaa menoa tässä suljettujen ovien ostoskeskuksessa ja palasimme sitten takaisin autolle. Ainoat näkemämme avoinna olevat ostoskeskuksen liikepaikat olivat tylsän näköinen kiinalainen ravintola ja elokuvateatteri. Syy ihmisten hengailuun joulupäivänä ostarissa, jonka liikkeet ovat suljettuina, jäi meille mysteeriksi. Onneksi sentään ensimmäinen tunti pysäköintiä oli ilmainen, joten rahallinen menetys jäi minimaaliseksi.

Emme lopulta keksineet muuta ratkaisua joulupäivän lounaalle kuin ruokakaupan. Von’s oli auki vuorokauden ympäri myös jouluna ja sieltä löytyi helposti syötäviä eväitä. Illan ruokailukin jo vähän pelotti, mutta onneksi bongasimme ohi ajaessamme myöskin vuorokauden ympäri auki olevan Izzy’s Delin. Sinne pääsimme illalla syömään vartin jonotuksella. Paikka oli asiallinen kulmakuppila, jossa oli syömässä paikallisia lapsiperheitä ja eläkeläisiä. Perinteinen jenkkiläinen jouluateria kalkkunoineen kaikkineen olisi ollut tarjolla, mutta valtavan annoskoon säikäyttäminä päädyimme tilaamaan annoksemme listalta. Tämä paikka kannattaa pitää mielessä jetlagin kourissa Santa Monicassa kärvistellessä, sieltä kun saa aamiaista jo heti puolenyön jälkeen.

Viimeiset auringonsäteet rannalla

Lopulta koitti reissumme viimeinen aamu. Tapaninpäivänä Jenkeissä on jo normaali arkitohina päällä, joten saimme unohtaa edellisen päivän koettelemukset ruokailun suhteen. Hotellin aamiainen oli jälleen herkullinen ja vietimmekin pöydässä reilusti aikaa samalla paikallislehti Los Angeles Timesia silmäillen.

Koska lentomme koti-Suomeen lähti vasta alkuillasta, oli meillä hyvin aikaa pienelle seikkailulle sitä ennen. Pakkasimme laukkumme, luovutimme huoneemme ja jätimme matkatavarat säilytykseen hotellille. Sitten starttasimme auton vielä viimeiselle kierrokselle rantamaisemissa.

Aluksi pysähdyimme Santa Monica Beachin pieleen ja kävelimme katselemaan vesirajassa kipittäviä kahlaajalintuja. Isompien lintujen lisäksi saimme seurata kymmenen pienemmän linnun parven edesottamuksia. Linnut kipittivät ensin merta kohti veden vetäytyessä aallon jälkeen ja nokkivat veden alta pajastunutta pohjaa syötävää etsien. Aallon lähestyessä koko parvi kipitti karkuun.

Lintuja aikamme katseltuamme hyppäsimme takaisin autoon ja köröttelimme kohti Venicen laituria. Venicessä olimme Malibun tapaan käyneet muualla paitsi laiturilla. Nyt tuli tämäkin puute korjattua. Laiturin lähimaastossa oli useita surffaajia, joiden aaltojenmetsästystä on aina hauska seurata. Laiturin päästä tarjoutui myös näkymä Santa Monican laiturille päin. Tosin kameralla sai zoomata melkoisesti riittävän lähelle päästäkseen.

Lounaaksi halusimme haukata reissun viimeiset burgerit. Päätimme yhdistää huvin ja hyödyn löydettyämme lähimmän Shake Shackin Marina del Reyn ostarista. Kyseinen alue oli meiltä vielä tutkimatta, joten päätimme vilkaista sitä samalla. Lounaan syötyämme jalkauduimmekin hetkeksi katselemaan veneitä Burton Chase Parkia ympäröivillä laitureilla. Bonuksena saimme ihailla myös osan laitureista vallanneita merileijonia. Emme osanneet arvata näitä otuksia tuolta löytyvän, mutta onneksi niiden ääntely kuului joka puolelle puistoa.

Lopulta se hauskinkin matka kuitenkin päättyy. Vaikka yhtään ei olisi vielä tehnyt mieli lähteä, pakkasimme matkatavarat viimeisen kerran autoon ja starttasimme kohti lentokenttää. Meillä on ollut perinteenä aina vähän eksyä matkalla autoa palauttamaan, milloin gps-signaali katoaa kriittisellä hetkellä ja milloin navigaattori neuvoo ajamaan läpi pellon, jossa ei ole tietä nähtykään. Tällä kertaa matka sujui kuitenkin ilman kommelluksia ja autokin muistettiin tankata ennen palautusta. Jostain syystä meidän käyttömme jälkeen vuokra-autot yleensä huutavat huoltoon pääsyä ja näin oli tilanne nytkin.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin päättyy varsinainen matkakertomukseni. Koko paketti ei kuitenkaan ole vielä kasassa, vaan luvassa on vielä loppuyhteenveto. Siihen kokoan vinkkejä, huomioita ja joitain esimerkkejä reissun kustannuksista.

Seuraavaksi: Yhteenveto

2 kommenttia

    1. Aron 28.1.2020 at 17:01

      Olin aluksi vähän skeptinen tuon Candy Cane Lanen suhteen. Perillä meinasi tulla tippa linssiin miettiessäni, että meinasin tuon idean hylätä. Tuollaiset kausiriippuvaiset jutut kannattaa käyttää hyväksi. Ehdottomasti yksi hauskimmista jutuista reissulla.

      Vastaa

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *