San Diegon eläintarha eteläisessä Kaliforniassa vietti juuri sopivasti 100-vuotisjuhlia vieraillessamme paikalla kesällä 2016. Eläintarha oli ainoa etukäteen San Diegosta tietämäni asia ja oikeastaan myös tärkein syy kaupungissa vierailuun. Olin jo 1980-luvulla telkkarista ihaillut eläintarhaa siitä kertovaa tv-sarjaa katsellen ja siitä lähtien haaveillut joskus pääseväni paikan päälle.
Eläintarha sijaitsee Balboa Parkissa keskustan pohjoispuolella. Samassa puistossa on muutakin nähtävää, joten siellä saa helposti kulumaan koko päivän. Eläintarhaan kuuluu myös erillinen Safaripuisto, joka sijaitsee etäämällä keskustan luoteispuolella. Sisäänpääsystä eri puistoihin on maksettava erikseen. Emme vierailleet Safaripuistossa, mutta olen lukenut sen olevan huomattavasti eläintarhaa suurempi ja sisältävän isoja alueita, joissa eläimet voivat elää vapaasti laumoissa.
Eläintarhan pinta-ala on 40 hehtaaria. Eläimiä tältä alalta löytyy yli 3700 edustaen yli 650 eri lajia. Mukana on joitain eläintarhoissa harvinaisia eläimiä, kuten jättiläispanda. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun näimme näitä nalleja ihan livenä.
Karhuja San Diegon eläintarhassa on monta eri lajia. Mustakarhut painivat vedessä, mikä keräsikin paljon katsojia.
San Diegon eläintarha sai ensimmäisenä Australian ulkopuolisena eläintarhana koaloja, joita ei mielellään luovuteta ulkomaille. San Diegon koalayhdyskunta on elänyt ja lisääntynyt eläintarhassa vuodesta 1925 ja nykyisin se on suurin populaatio kotimaansa ulkopuolella.
Eläintarhassa on myös gepardeja, jotka ovat usein ihmisten läheisyydessä hermostuneita. San Diegon gepardit ovat oppineet sietämään ihmisiä, sillä niillä on pennusta asti ollut oma koirakaveri. Koira pärjää ihmisten kanssa ja viestittää kehonkielellään gepardille rauhoittavia signaaleja. San Diegon gepardeja voi taluttaa hihnassa koirakaveriensa kanssa.
Koalojen lisäksi Australiasta on myös muita eläimiä esillä. Tasmanian pussipiru, joka myös tasmanian tuholaisena tunnetaan, oli varsin veikeän näköinen kaveri. Ensin se piilotteli katseilta suojassa, mutta pyrähti lopulta poseeraamaan kameralle.
Mainio uusi tuttavuus oli myös virtahepo, joita ei kauheasti ole eläintarhoissa tullut vastaan. Emo ja poikanen näyttivät nauttivan kovasti vesisuihkusta. Hauskasti eläimiä pystyi seuraamaan niin pinnan ylä- kuin alapuoleltakin.
Myös karhuista suurin, eli jääkarhu, löytyy San Diegon eläintarhasta. Jääkarhunkin kanssa oli kyseessä ensimmäinen kohtaaminen. Sopivasti nalle saapui näkösälle juuri sen verran, että sai väännettyä oikein kunnon tortun. Sitten kaveri poistui taas kuvasta.
Eläintarhassa voi vapaan haahuilun lisäksi liikkua paikasta toiseen bussilla, joka tosin ei kierrä ihan jokaista nurkkaa. Bussiin voi hypätä miltä tahansa pysäkiltä ja poistua samoin haluamassaan paikassa. Tämän kulkupelin lisäksi on tarjolla toinen bussi, joka kiertää 35 minuutin kierroksen oppaan kertoillessa tarinoita eläintarhan elämästä. Bussien käyttö kuuluu pääsylipun hintaan. Joskin ilmeisesti vuosilipun haltijat joutuvat maksamaan bussin käytöstä erikseen.
San Diegon eläintarha on edelläkävijä eläinten olojen parantamisessa. Se otti ensimmäisenä käyttöön häkittömät aitaukset ja muutoinkin eläimille on pyritty rakentamaan mahdollisimman hyvin luontaista vastaavat olosuhteet. Valitettavasti varsin vaatimaton pinta-ala näin suurelle eläinmäärälle näkyy väistämättä aitausten koossa.
Yksi suuria menestystarinoita San Diegon eläintarhan historiassa on kaliforniankondorin pelastaminen. Jo sukupuuttoon kuolleeksi julistettu laji on saatu elvytettyä eläintarhan safaripuistossa kasvatettujen yksilöiden vapauttamisen avulla. Nykyisin näitä Pohjois-Amerikan suurimpia lintuja elää Arizonan, Utahin ja Kalifornian osavaltioiden alueella sekä Meksikossa Kalifornian niemimaalla. Kaliforniankondori on Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoille tärkeä lintu. Heidän taruissaan sitä kutsutaan ukkoslinnuksi, joka tuo myrskyn suurten siipiensä iskuilla.
San Diegon eläintarhassa moni muutoin eläintarhoissa huonosti lisääntyvä lajikin on saatu lisääntymään. Vuodesta 1928 eläintarhassa on ollut orankeja ja tämän kaikista nisäkkäistä hitaimmin lisääntyvän lajinkin poikasia on eläintarhassa syntynyt kaikkiaan 30. Yksi poikanen oli nähtävillä vierailumme aikana. Varsin taitavasti kävi kiipeily tältä pienokaiselta. Kuvassa tosin näkyy poikasen emo, joka roikkui puolihuolimattomasti kahdella raajalla köydessä ja piteli toisessa jalassaan oksaa eväänä.
San Diegon eläintarhassa on kyllä nähtävää valtavasti. Alueen ehtii kiertää läpi päivässä. Harmittavasti kaikkien muidenkin näkemiemme eläintarhojen tapaan paikan ruokatarjonta on todella surkeaa. Pääsymaksu on myös varsin korkea, yhden päivän lippu maksaa aikuisilta $52 ja lapsilta $42. Osalla eläimistä on esimerkiksi Miamin eläintarhaan verrattuan pienemmät aitaukset, mutta toisaalta nähtävillä olevin lajien määrä on pökerryttävä. Suosittelen vierailua ehdottomasti kaikille eläintarhojen ystäville. Jos eläintarha aiheuttaa herkästi ahdistusta, ei tänne kannata tulla. Paikka ei ole merkittävästi vähemmän ahdistava kuin muutkaan eläintarhat. Safaripuisto lienee tällöin parempi vaihtoehto.
Muut kirjoitukset aiheesta San Diego: