Grand Canyonin huimien maisemien jälkeen oli vuorossa jotain kovin erilaista, nimittäin Las Vegasin muovinen ihmemaa. Olimme vierailleet kaupungissa jo kerran aiemminkin (ks. Roadtrip USA 2014, osa 6: Las Vegas ja Grand Canyon). Silloin tosin aikataulumme oli vähän tiukempi ja osin siitä syystä paikasta jäi vähän huono kuva.
Ennen Vegasia meillä oli kuitenkin vielä matkaa taitettavana. Ohjelmassamme oli vielä yksi yöpyminen Arizonan puolella Kingmanissa. Ajelimme Grand Canyonin majapaikastamme Tusayanista ensin jo tuttuun Williamsiin, jossa piipahdimme kahvilla. Kahvilan barista osoittautui juuriltaan suomalaiseksi. Hän myös tykkäsi kovasti suomalaisesta hevimusiikista, kuten Nightwishista ja etenkin Sabatonista. En kehdannut korjata innokasta nuorta miestä, viimeksi mainittu orkesterihan on oikeasti ruotsalainen. Toivotin kaverin tervetulleeksi tutustumaan Suomeen. Jälkeenpäin harmitti, kun en hoksannut mainostaa Tuska-festivaalia, jossa herra olisi varmasti kuin kotonaan. USA:ssa tunnetuimpien suomalaisten listalla Nightwish-yhtye sai nyt siis maininnan (ks. osa 7: Arkansas).
| Seligman | |
|---|---|
| Asukasluku | 456 |
| Osavaltio | Arizona |
| Vierailuaika | 26.7. |
Williamsista jatkoimme matkaa Seligmaniin, jossa tutustuimme Angel Delgadillon parturiliikkeeseen. Paikka on yksi route 66 -klassikoista ja paikan omistaja yksi suurimpia tien puolestapuhujia. Angel oli perustamassa Arizonan route 66 -yhdistystä ja häntä onkin tituleerattu vanhan valtatien suojelusenkeliksi. Hänen jo edesmennyt veljensä piti naapurissa ravintolaa, joka on nykyisin nuoremman polven vastuulla. Vanha herra Angel ei ollut itse paikalla, eikä parturintuoli ole muutoinkaan enää käytössä. Paikka onkin nykyisin matkamuistomyymälä.
Syötyämme Seligmanissa lounasta jatkoimme matkaa. Kaupungin kohdalla route 66 ja I40 lähtevät eri suunnille. Interstate jatkaa suoraviivaisesti länteen, kun vanha valtatie tekee ison poikkeaman pohjoisen kautta. Valitsimme vanhan valtatien, koska tämä oli meille yksi viimeisiä mahdollisuuksia tehdä näin.
Tien varsilla oli aluksi tasaisin välimatkoin kieli poskessa tehtyjä Burma-Shave -mainoskylttejä. Sitten nekin loppuivat. Kaupungit kävivät kovin pieniksi, osassa ei ollut kuin jokunen hassu talo. Lopulta emme pysähtyneet koko välillä laisinkaan. Maisemat olivat kuitenkin hienoja ja liikennettä ei ollut juuri lainkaan.
| Kingman | |
|---|---|
| Asukasluku | 28068 |
| Osavaltio | Arizona |
| Vierailuaika | 26.7. |
| Päivän ylin lämpötila | 40°C |
| Yön alin lämpötila | 24°C |
Kingmanissa kirjauduimme motelliimme Best Western Plus A Wayfarer’s Inn And Suites. Tien molemmin puolin on Best Westernit, joten kannattaa olla tarkkana kumman pihaan ohjaa autonsa.
| Best Western Plus A Wayfarer’s Inn And Suites | |
|---|---|
| Yön keskihinta | 103,00€ |
| Aamiainen | kyllä |
| Wifi | kyllä (nopeus sisään/ulos 2,09Mb / 1,83Mb) |
| Pysäköinti | ilmainen |
| Muita maksuja | – |
Pikaisesti matkatavaramme huoneeseen kuljetettuamme lähdimme saman tien takaisin liikkeelle. Tavoitteenamme oli ehtiä ennen pimeäntuloa käydä katsomassa hassua vanhaa kaivoskaupunki Oatmania, joka nykyisin on turistirysä ja villinlännenkulissi. Valokuvissa paikka näytti sen verran erikoiselta, että nopea tutustuminen oli paikallaan.
Oatman on route 66:n varrella, joten pääsimme ajelemaan reittiä vielä pidemmälle. Varsin pian tie alkoi mutkitella kukkulanrinteitä pitkin. Onneksi muuta liikennettä ei juurikaan ollut. Mutkat olivat varsin tiukkoja.
| Oatman | |
|---|---|
| Asukasluku | 128 |
| Osavaltio | Arizona |
| Vierailuaika | 26.7. |
Perillä Oatmanissa olivat kaupat jo sulkeneet ovensa. Paikalla oli muutama hassu turisti sekä useampia aaseja. Nämä kaivosmiesten työjuhtien jälkeläiset kerjäävät turisteilta evästä kaupungin kaduilla. Tai eipä siellä ole kuin yksi katu. Jonkin aikaa kiertelimme katselemassa hassunnimisten kauppojen ja kuppiloiden julkisivuja. Sitten ajelimme saman reitin kukkuloiden yli takaisin Kingmaniin.
Seuraavaan aamuna matkamme jatkui kohti Las Vegasia. Route 66 sai jäädä taakse nyt taas pidemmäksi aikaa. Piipahdimme matkan varrelle sopivasti sattuvalla Hooverin padolla. Edellisellä vierailulla kaksi vuotta aiemmin olimme katselleet patoa vähän matkan päästä sillalta, mutta nyt ajelimme perille asti. Matkalla oli turvatarkastupiste, jossa epäilyttävän näköiset ajoneuvot pengotaan. Me emme olleet epäilyttävän näköisiä ja pääsimme ohi ilman tarkempia syynäyksiä.
Pato näytti olevan hyvin suosittu vierailukohde. Useamman kerroksen kokoisessa parkkihallissa sai kierrellä monta kerrosta ennen kuin vapaa parkkipaikka löytyi. Kävimme hetken kävelemässä padolla, jossa oli lämmintä kerrakseen elohopean ollessa 45 asteen tienoilla ja auringon porotellessa pilvettömältä taivaalta.
| Henderson | |
|---|---|
| Asukasluku | 257789 |
| Osavaltio | Nevada |
| Vierailuaika | 27.7. |
Matkalla Vegasiin kävimme vielä lounaalla Hendersonissa ja sen jälkeen täräytimme suorinta reittiä Stripille eli Las Vegas Boulevardille hotellimme Mandarin Orientalin pihaan.
Edellisen Vegasin vierailun jälkeen olimme kehittäneet kolmen kohdan selviytymisstrategian, mikäli vielä palaisimme tähän kaupunkiin:
- Kannattaa valita hyvä hotelli, jossa on rauhallinen allasalue
- Päivisin kannattaa käydä tutustumassa kaupungin museoihin
- Iltaisin kannattaa nauttia kaupungin viihdetarjonnasta
Aloitimme kohdasta yksi valitsemalla hotelliksi Mandarin Orientalin, joka on Vegasin hotelleista ykköspaikalla Tripadvisorin listalla. Mandarin Oriental on paljon pienempi kuin muut lähitienoon hotellit, eikä sen yhteydessä ole kasinoa. Hotellia on useissa yhteyksissä luonnehdittu yhdeksi maailman hienoimmista ja viiden tähden majapaikkana se oli meille kautta aikain toinen. Tämän tasoista majoitusta ei näin edullisesti ole juuri muualla USA:ssa tarjolla. Siksi päätimme tarttua tilaisuuteen ja nauttia hieman luksuksesta.
| Mandarin Oriental Las Vegas | |
|---|---|
| Yön keskihinta | 263,45€ |
| Aamiainen | ei |
| Wifi | kyllä (nopeus sisään/ulos 2,09Mb / 1,83Mb) |
| Pysäköinti | $20 (palvelupysäköinti) |
| Muita maksuja | resorttimaksu $35,84 / yö |
Mandarin Oriental olikin palvelunsa puolesta aivan omaa luokkaansa verrattuna muihin majapaikkoihimme matkan aikana. Pudotus oli kova seuraavaan paikkaan siirtyessämme.
| Las Vegas | |
|---|---|
| Asukasluku | 583756 |
| Osavaltio | Nevada |
| Vierailuaika | 27.7.-30.7. |
| Päivän ylin lämpötila | 44-46°C |
| Yön alin lämpötila | 30-33°C |
Kohdan kolme osalta päätimme jo hyvissä ajoin hankkia heti ensimmäiseksi illaksi liput Penn & Tellerin esitykseen. Vegasissa on tarjolla useita maailmanluokan taikureita, joista tämä kaksikko oli mielestämme mielenkiintoisin. Esitys pyöri kohtalaisen lähellä Mandarin Orientalia sijaitsevassa Rio Resortissa. Vaikka matka ei ollut pitkä, otimme taksin. Vegasissa kun lyhyeltäkin näyttävä matka on yllättävän pitkä.
Esityksen alkua odotellessamme saimme kuunnella jazzia, jota soitti pianolla Mike Jones. Aluksi hänellä oli itse herra Penn apunaan pystybasson kanssa. Lavalla oli yleisön nähtävillä joitain esityksessä käytettäviä välineitä, joita kehotettiin käymään vilkaisemassa. Voin rehellisesti sanoa nousseeni lavalle Vegasissa.
Itse show oli todella hauska ja temput olivat kekseliäitä. Esityksestä jäi myös muisto kahtia revittyjen pelikorttien muodossa. Kortit olivat keskeisessä osassa lemmenrituaalissa, joka oli yksi tempuista.
Seuraavana aamuna kävimme aluksi tutustumassa hotellin aamiaiseen. Huoneen hintaan ei aamiaista kuulunut. Totesimme buffetaamiaisen alakerran MOzen Bistrossa niin kivan näköiseksi, että päätimme sitä kokeilla. Kun aamiainen osoittautui todella erinomaiseksi, kävimme lopulta syömässä saman setin jokaisena Vegasin aamuna.
Aamiaisen jälkeen kävimme pienellä kävelyllä tutustumassa Stripiin hotellin lähitienoilla. Vegasissa jalkaisin liikkuminen on pääosin tuskaista hämmentävän pitkien välimatkojen ja hankalien kadunylitysten vuoksi. Stripin ylittävä kävelysilta löytyi onneksi siitä ihan läheltä, joten pääsimme liikkumaan yllättävän helposti aamupäivän hiljaisessa liikenteessä.
Kun tienoo oli otettu haltuun, nappasimme hotellin edestä taksin ja hurautimme selviytymisstrategiamme toisen kohdan mukaisesti ensimmäiseen kaupungin erikoisista museoista. Kyseessä oli ydinkoemuseo National Atomic Testing Museum. Atomiajan alkumetreillä autiomaassa Las Vegasin läheisyydessä tehtiin ydinkokeita ensin ilmakehässä ja myöhemmin maan alla. Nämä USA:n voiman symboleiksi kohonneet ylpeydenaiheet houkuttelivat Las Vegasiin matkailijoita. Salassapitoyrityksistä huolimatta ihmiset löysivät tiensä hotellien katoille ihailemaan taivaanrannassa kohoavaa sienipilveä. Näihin ja muihin atomienergiaan liittyviin aiheisiin keskittyvä museo oli mainio.
Museon jälkeen palasimme takaisin Stripille lounaalle. Las Vegasissa ei takseja saa napata lennosta, eikä autoja muutaman korttelin päässä Stripiltä edes ollutkaan liikkeellä. Stripin ulkopuolella kun kaupunki muuttuu nopeasti vähemmän loisteliaaksi. Talot ovat matalia ja huomattavasti ränsistyneempiä kuin Stripillä. Museon lippuluukulta sain puhelinnumeron, josta taksin sai soitettua paikalle.
Lounaan jälkeen kävimme tutustumassa edullisesti saatavilla olevaan viihdetarjontaan illaksi. Edullisia jämäpaikkoja myyvän Tix4Tonightin kiskoja on Stripillä useammassakin paikassa. Katselimme tarjolla olevia lippuja miltei jokaisessa resortissa pyöriviin erilaisiin Cirque du Soleilin esityksiin. Kun tällaisia ei löytynyt, vilkuilimme myös Criss Angelin taikaesitystä. Siihen näkyi olevan näyttötaulun mukaan lippuja tarjolla, mutta tarkempi kysely paljasti, että lippuja oli tasan yksi. Niinpä poistuimme kiskalta tyhjin käsin.
Hotellihuoneessa päätimme kuitenkin vielä tarkastella Criss Angelin esityksen tilannetta netistä. Esityksiä oli illan aikana kaksi, joista molempiin oli normaalihintaisia lippuja jäljellä. Päädyimme ostamaan mobiililiput näytöksistä ensimmäiseen, jonka alkuun oli sopivasti reilu tunti aikaa. Esityspaikka oli Egypti-teemainen kasinohotelli Luxor, joka sijaitsi samalla puolella Stripiä Mandarin Orientalin kanssa. Paikka oli tuttu kahden vuoden takaisesta, joten tiesimme sinne pääsevän helposti kävelyn ja ilmaisen junan avulla. Tämä kyseinen juna ajaa Excalibur– ja Mandalay Bay -hotellien väliä. Paluumatkalla se pysähtyy myös näiden välissä sijaitsevan Luxorin kohdalla. Kuulostaa ehkä vähän hankalalta, mutta hitaasti matelevan väkijoukon keskellä Stripillä kävellessä näitä välineitä oppii pian arvostamaan.
Criss Angelin show oli hieno. Rock-musiikilla ja näyttävillä tehosteilla kuorrutettu esitys oli hyvin erilainen kuin aiempi Pennin ja Tellerin show. Paluumatkalla haukkasimme vielä vähän illallista. Hämmentävästi iltakymmeneltä alkoivat Las Vegasinkin ravintolat olemaan kovasti sulkeutumaan päin.
Seuraavana päivänä pääsimme vihdoin selvitytymisstrategiamme mukaisesti nauttimaan hotellin uima-altaasta. Koska Mandarin Oriental ei ole ollenkaan samassa suuruusluokassa ympäristön kasinohotellikolossien kanssa, oli allasaluekin aika pieni. Tilaa oli kuitenkin vähintään riittävästi. Puolet paikoista oli jatkuvasti vapaana.
Altaalta olisi saanut vuokrata oman viilennetyn katoksen, jonka edessä oli omat auringonottopaikat. Itse katoksesta olisi löytynyt kaikkea kivaa, kuten tv ja pleikkari. Päätimme kuitenkin nauttia auringosta ihan vain ilmaisilla paikoilla. Henkilökunta ystävällisesti levitti pyyhkeet valmiiksi haluamillemme paikoille. Kun 45 asteen lämmössä auringon porotus alkoi kuumentaa nahkaa liiaksi, pyysimme henkilökuntaa avaamaan varjon. Tällaiseen palveluun voisi tottua helposti!
Nautiskeltuamme lämmöstä, uimisesta ja juomista, oli aika siirtyä lounaalle. Netissä oli kehuttu kovasti MOzen Bistron susheja, joten päätimme käydä niitä kokeilemassa. Tilasimme pöydän täyteen makirullia ja nigireitä. Sushi oli todella tuoretta ja hyvää. Ruokailu tuli toki normaalia sushilounasta melkoisesti kalliimmaksi.
Lounaan jälkeen oli vuorossa vierailu toisessa kaupungin erikoisista museoista. Mafiamuseo sijaitsee Las Vegasin keskustassa. Stripiltä on keskustaan matkaa puolen tunnin erran. Strip ei siis ole Las Vegasin keskusta, vaan oikeastaan se kuuluu kaupunkeihin Paradise ja Winchester. Keskustassa on vähän vähäeleisempiä kasinoita, jotka sopivat hard core -pelaajille. Keskusta on myös Stripiä rähjäisempi ja muuttuu nopeasti pääkaduilta poistuttua etenkin iltaisin ehkä jopa hieman epämiellyttäväksi. Tai näin olen lukenut.
Mafiamuseo sijaitsee vanhassa oikeustalossa, jossa aikoinaan kuulusteltiin ganstereita valtion yrittäessä päästä niskan päälle taistelussaan kaikille yhteiskunnan aloille rönsynsä tunkemaan päässyttä järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Museo esitteli järjestäytyneen rikollisuuden nousua USA:ssa. Myös Las Vegasin tärkeä rooli kehityksessä oli isosti esillä. Liittovaltion poliisi FBI perustettiin juuri mafian vastaista taistelua varten. Poliisien työstä kerrottiin myös paljon.
Museon jälkeen kävelimme keskustan kohtalaisen tuoreelle ulkoilmaostarille Fremont Street Experience. Paikka oli nopeasti nähty. Lähdimme kävelemään Las Vegas Boulevardia kohti Stripiä. Muutaman korttelin päässä häämötti jo tv:stä tuttu panttilainaamo Gold & Silver Pawn Shop. Matkalle sattui useampikin vihkikappeli. Panttilainaamossa ei ollut ketään tv:stä tuttuja paikalla. Tämän huomasi jo siitä, ettei ovella ollut jonoa. Paikka oli yllättävän pieni sisältä. Matkamuistorojulle oli toki pyhitetty yksi nurkka. Katselimme vähän koruja ja muita, mutta ostokset jäivät tekemättä.
Takaisin Stripille palasimme Deuce-bussilla, jonka pysäkki löytyi kaudun toiselta puolelta parin korttelin päästä. Onneksi kadunkulmat eivät keskustan alueella olleet ollenkaan samaa luokkaa kuin Stripillä, jossa jättiresorttien takia puoli kilometriä on ihan normaali katujen väli. Deucella matka eteni hyvin hitaasti, sillä liikenne kadulla oli Stripiä lähestyttäessä varsin tahmaista. Kävimme vilkaisemassa Venetian-kasinohotellin kanavia ja jatkoimme sitten matkaa bussilla kohti hotellin lähinurkkia.
Seuraavana aamuna olikin jo aika jättää hyvästit Vegasille. Tämä toinen vierailu sujui ensimmäistä iloisemmissa tunnelmissa. Nappiin mennyt hotellivalinta auttoi asiaa huomattavasti. Hotellille oli mukava palata kaupungilta, kun vastassa ei ensiksi ollut tupakansavuista kasinoa jatkuvine hullunmyllyineen. Jos pelaaminen ei ole Vegasissa pääasia, voin kyllä lämpimästi suositella Mandarin Orientalia. Paikka on toki hintava Vegasin superedullisiin majapaikkoihin verrattuna, mutta se on ehdottomasti hintansa arvoinen.
Ennen kuin jatkoimme matkaa kohti Kaliforniaa, kävimme vilkaisemassa Welcome to Las Vegas -kylttiä. Ehkä hieman hassusti kylttiä on helpointa käydä katsomassa nimenomaan kaupungista poistuttaessa. Kyltin kohdalla olevalle pienelle parkkipaikalle kun pääsee ajamaan vain etelän suunnan kaistalta. Tervetulokyltti on suosittu kuvautumispaikka. Siellä ei erillisen ilmoituksen mukaan ollut virallista valokuvaajaa, mutta eräs epävirallinen henkilö oli nähnyt tässä tilaisuuden ja auttoi ystävällisesti turisteja saamaan täydellisen kuvan itsestään kyltti taustanaan, rahaa vastaan tietenkin. Me tyydyimme vuoromme koittaessa ottamaan itse kuvamme ihan ilmaiseksi.
Pysähdyimme myös lentokentän läheisyydessä sijaitsevalle outlet-ostarille, jossa teimme pieniä vaateostoksia. Tämä eteläinen ostari on katettu, kun Stripin pohjoispuolella sijaitseva toinen saman ketjun ostari on ulkoilmamallinen. Meillä suunta oli etelään päin, joten etelän ostari sopi paremmin reitille.
Las Vegasista matkamme jatkui maailman kuumimpaan paikkaan, Death Valleyn kansallispuistoon Kalifornian puolella. Edellisellä viikolla laaksossa oli mitattu yli 50 asteen lämpötiloja. Mutta tästä onkin hyvä jatkaa tarinan seuraavassa osassa.
Tuohon alimmaksi olen lisännyt kartan ajoreitistämme Grand Canyonilta Las Vegasiin ja sieltä edelleen Kalifornian rajalle asti. Reitti on kerätty Android-puhelimellani.
Joitain hintoja:
- Lounas Westside Lilo’silla: $15,74 / henkilö
- Majoitus Best Western Plus A Wayfarer’s Inn & Suitesissa (1 yö sisältäen aamiaisen): $103
- Illallinen Inn-n-Out Burgerilla: $7,49 / henkilö
- Gallona (3,8 litraa) bensiiniä Chevronilla: $2,50 (0,61€ / litra)
- Lounas Wendy’sillä: $9,29 / henkilö
- Majoitus Mandarin Oriental Las Vegasissa (3 yötä, ei aamiaista): 790,36€
- Palvelupysäköinti Mandarin Oriental Las Vegasissa: $20 / yö
- Resorttimaksu Mandarin Oriental Las Vegasissa: $35,84 / yö
- Taksimatka Mandarin Oriental – Rio Resort: $18,57
- Illallinen KJ’s Kitchenissä: $33,81 / henkilö
- Lippu Penn & Tellerin esitykseen: $107,50 / henkilö
- Taksimatka Rio Resort – Mandarin Oriental: $16
- Aamiainen MOzen Bistrossa: $36,28 / henkilö
- Taksimatka Mandarin Oriental – National Atomic Testing Museum: $16,04
- Pääsymaksu National Atomic Testing Museumiin: $22 / henkilö
- Taksimatka National Atomic Testing Museum – Mandarin Oriental: $21,96
- Lounas Shake Shackissa: $15,80 / henkilö
- Lippu Criss Angelin Mindfreak Live -esitykseen: $121,81 / henkilö
- Illallinen California Pizza Kitchenissä: $15,48 / henkilö
- Lounas MOzen Bistrossa: $68,86 / henkilö
- Taksimatka Mandarin Oriental – Mob Museum: $33,90
- Pääsymaksu Mob Museumiin: $23,95 / henkilö
- Kahden tunnin lippu Deuce-bussiin: $6 / henkilö
Muut kirjoitukset aiheesta Las Vegas: