Edellisellä New Yorkin vierailullamme kesän 2014 roadtripin päätteeksi kävimme tutustumassa syyskuun 2001 terrori-iskuista kertovaan museoon. Museo sijaitsee maan alla World Trade Centerin kaksoistornien paikalla.
Tornien alkupesäisellä paikalla maan pinnalla on tarkalleen tornien pohja-alan kokoiset vesialtaat, joiden reunoja kiertävään kaiteeseen on kirjoitettu iskuissa kuolleiden ihmisten nimet.
Ground Zeron tienoo on kovasti muuttunut sitten ensimmäisen vierailumme loppukesästä 2002. Tuolloin monttu oli saatu tyhjennettyä ja uusi rakentaminen oli pääsemässä juuri aluilleen. Ainakaan meillä ei tuolloin ollut mitään käsitystä, mitä rakennuksia alueelle oli suunniteltu rakennettavaksi.
Museo oli vierailumme aikaan ollut auki vasta muutaman kuukauden, joten se oli uutuuttaan hyvin suosittu. Siksi varasimmekin liput hyvissä ajoin etukäteen netistä. Varasimme vähän kalliimmat liput, joiden hintaan kuului myös 45 minuutin opastettu kierros. Tämä kyllä kannatti. Oppaan johdolla vierailusta sai paljon enemmän irti kuin omatoimisesti kiertämällä.
Luhistuneet World Trade Centerin tornit veivät muita pienempiä rakennuksia mennessään ja pölyn laskeuduttua alue oli varsinainen hävityksen kauhistus. Museossa on esillä valtavasti romuläjästä löytyneitä esineitä. Museoon on pelastettu myös alueelta pois johtaneet kiviset portaat, joita pitkin useat ihmiset onnistuivat pääsemään pakoon alueelta ennen tornien luhistumista.
Osa maanalaisesta tilasta on varattu toistaiseksi tunnistamattomien uhrien jäänteiden säilyttämiseen. Tunnistustyö jatkuu edelleen ja sitä on luvattu jatkaa kunnes jokainen uhri on varmasti tunnistettu. Työ on hidasta, sillä tuollaisen tuhon keskellä ihmisestä ei jää paljon jäljelle.
Valtava metallimöhkäle, joka oli romukasan joukosta pelastettu museoon esille laitettavaksi, paljastui toisen tornin katolla olleen antennin osaksi.
Toinen suuri metalliesine paljastui hissin moottoriksi. Kyse oli nimenomaan toisessa tornissa sijainneelle näköalatasanteelle katutasosta ilman välipysähdyksiä kuljettavasta hissistä, jossa oli valmistuessaan aikansa huipputekniikkaa edustanut supertehokas moottori.
Tornien luhistuessa niissä oli paljon pelastushenkilökunnan edustajia yrittämässä auttaa ihmisiä turvaan. Museossa on nähtävillä yksi paloauto, joka on pahasti ruhjoutunut raskaiden esineiden pudottua sen päälle. Tämän auton miehistö ei selvinnyt elossa ulos.
Esillä olevat ruhjoutuneet metalliesineet tarvitsevat selittävää tekstiä, jotta niiden alkuperäinen merkitys selviäisi. Nopeasti katsoen näitä voisi kuvitella abstraktiksi taiteeksi.
Osa rakennuksen alkuperäisistä perustuksista on edelleen paikoillaan. Museo sijaitsee maan alla samalla tasolla kuin alkuperäinen World Trade Centerin rakennusmontun pohja.
Rakennusten ”jalanjäljet” ovat edelleen nähtävissä museossa.
Museon yksi seinä on jätetty viimeistelemättä. Kyseessä on World Trade Centerin alueen reuna. Tämä muuri tehtiin alueen rakennusvaiheen alussa estämään Hudson-joen vettä täyttämästä rakennuskuoppaa.
Kun aluetta tyhjennettiin romusta, huomattiin pian muun romun keskeltä kohoava metallipalkki, jonka nostaminen pois paikoiltaan osoittautui vaikeaksi. Tämä palkki paljastui yhdeksi rakennusten tukirakenteista, joka oli kuin ihmeen kaupalla pysynyt paikoillaan. Palkki oli edelleen kiinni betonissa siinä mihin se rakennusvaiheessa oli laitettu. Tähän palkkiin ihmiset alkoivat kiinnittää ilmoituksia iskuissa kadonneista läheisistään. Palkki täyttyi myös muista muistoista ja niinpä se päätettiin taltioida museota varten. Nyt tämä palkki onkin kunniapaikalla museossa.
Läheltä katsottuna palkki on täynnä nimiä ja pieniä viestejä, joita ihmiset ovat halunneet kirjoittaa omaa ja muiden oloa helpottaakseen kaiken terrori-iskujen aiheuttaman surun ja tyrmistyksen keskellä.
Opastettu kierros käsitti vain pienen osan museon kokoelmasta. Omatoimisesti kierrettäväksi jäi kaksi isoa osastoa. Toinen näistä esittelee toisaalta aikajanalla syyskuun 11. päivän tapahtumat minuutti minuutilta. Tarinan lisäksi esillä on aivan valtava määrä pieniä esineitä, jotka on kerätty romun seasta. Tämän osaston ehdimme kiertää läpi ennen kuin nälkä yllätti.
Tuolla ensimmäisellä vierailulla me emme jaksaneet enää kiertää toista osastoa, joka esitteli syyskuun yhdennentoista päivän iskuissa kuolleiden ihmisten elämäntarinoita. Kävimmekin museossa täydentävällä vierailulla kevään 2018 New Yorkin matkalla ja tuolloin keskityimme lähinnä tähän osastoon.
Iskujen uhreja esittelevä osasto näyttelystä koostuu interaktiivisista näytöistä sekä elokuvateatterista. Seinillä on lisäksi kuvia uhreista. Näyttöruutujen avulla voi etsiä ihmisiä kuvien perusteella ja tarkastella haluamiaan tarkemmin. Kuvien lisäksi näistä ihmisistä on usein jonkinlainen lyhyt tekstimuotoinen kuvaus. Osasta tiedot ovat hyvin niukkat, osasta materiaalia on enemmän. Joidenkin kuvauksen voi myös kuunnella jonkin heidän läheisensä kertomana.
Elokuvateatterissa esitetään näitä samoja tarinoita. Aluksi valkokankaalle tulee henkilön nimi, joka myös luetaan ääneen. Tämän jälkeen näytetään henkilön kuva. Lopuksi vielä näytetään joko tekstimuotoinen lyhyt kuvaus, tai sitten joku ihmisen läheisistä kertoo hänestä lyhyesti. Etenkin tämä elokuvateatteri oli todella koskettava kokemus. Istuimme hyvän aikaa kuunnellen esittelyjä ja miettien maailman hulluutta.
Tätä postausta on täydennetty toukokuussa 2018 kolmen edellisen kappaleen sekä päivitettyjen kuvien verran.
Muut kirjoitukset aiheesta New York:
Linkkejä: