Huesta matkamme jatkui Hoi Aniin, joka tunnetaan värikkäistä lyhdyistään. Hoi Anin vanhakaupunki on keskisen Vietnamin todellinen silmäkarkki ja suosittu vierailukohde etenkin iltaisin lyhtyjen syttyessä. Me halusimme majoittua kaupungissa kahden yön verran, jotta voisimme tutustua vanhaankaupunkiin kaikessa rauhassa päiväsaikaan ennen illan valtavaa turistiruuhkaa.

Matkasimme Huesta Hoi Aniin maisemareittiä. Reitti löytyi Huen hotellimme tarjoamien retkien joukosta. Tämä pysähdyksineen noin neljän tunnin matka taittui hotellin oman kuljettajan kyydissä. Reitin varrella pysähdyimme Lap Anin laguunilla,  Hai Vanin solan näköalapaikoilla sekä Marmorivuorilla. Nämä kaikki olivat mielenkiintoisia paikkoja, joskaan eivät mitään pakko nähdä -osastoa. Marmorivuorten juurella pääsimme tutustumaan myös alueen marmoriveistosperinteeseen. Isot veistokset olivat upeita, joskin niiden kotiin kuljettaminen saattaisi osoittautua haastavaksi. Eivätkä nuo taitaisi kerrostaloasuntoon mahtuakaan.

Hoi Anissa asetuimme taloksi Lavini Hoi An Boutique Villa -hotelliin. Tämä varsin sympaattinen majapaikka toimi ilmeisesti samalla sitä pyörittävän perheen kotina. Hotelli sijaitsi keskellä riisipeltoja osana pientä talorypästä. Matkaa vanhaankaupunkiin oli noin parinkymmenen minuutin kävelyn verran. Hotelli tarjosi asiakkaidensa käyttöön myös polkupyöriä. Me tosin käytimme liikkumiseen mobiilisovellus Grabia, jolla sai kätevästi tilattua auton lähimmän ison tien varteen.

Majapaikka oli todella sympaattinen ja viihtyisä. Henkilökunta oli ystävällistä ja edellisenä iltana tehdyn tilauksen mukaan valmistettu aamiainen tarjosi uudelle päivälle maukkaan startin. Keskellä riisipeltoja olisi periaatteessa voinut kuvitella herkkäunisenkin nukkuvan hyvin, mutta valitettavasti tällä kertaa onni ei ollut puolellamme. Molempina öinä heräsimme jo viiden aikaan lähiseudun koirien haukkumiseen. Olikohan se kenties lehdenjakaja tai joku muu aina samaan aikaan saapuva henkilö, joka haukuttiin? Jälkimmäisenä yönä naapurihuoneessa asuvat kiinalaiset naiset mesosivat niin illan kuin aamunkin puolesta yötä. Heitä oli iso seurue, joka majoittui useaan huoneeseen. Jatkuva huoneesta toiseen ramppaaminen, oville koputtelu ja äänekkäät keskustelut pitivät meidät valveilla. Heille ilmeisesti riittivät vajaan kuuden tunnin yöunet, me olisimme voineet nukkua vähän enemmänkin.

Tutustuimme Hoi Anin vanhaankaupunkiin ensimmäisenä iltana auringonlaskun aikoihin. Tuolloin tämän matkamme kolmannen maailmanperintökohteen lyhdyt olivat juuri syttyneet ja kaupunki alkoi täyttyä turisteista. Muissa matkamme kohteista oli ollut hyvin rauhallista, mutta Hoi An viimeistään tarjosi todellista turistirysän tunnelmaa. Olimme alustavasti sopineet Halonginlahdella tapaamiemme australialaisten kanssa yhteisestä illallisesta, mutta lopulta totesimme olevamme niin eri puolilla kaupunkia, ettei homma onnistu. Tulisimme pian oppimaan, että tapaamme heidän kanssaan vain vahingossa.

Hoi Anissa on pitkät perinteet lyhtyjen valmistuksessa. Kaupungin iltatorilta ja monista muistakin paikoista näitä lyhtyjä voi edelleen ostaa kotiin viemisiksi. Joen rannassa turisteille myydään myös pieniä kynttilälyhtyjä. Sytytetty lyhty lasketaan jokeen, jossa se kulkee minne kulkee ja päätyy aikanaan roskaksi. Ovathan nuo lyhdyt kauniin näköisiä joessa kelluessaan, mutta Vietnamissa on tarpeeksi roskaista ihan ilman tätä perseilyäkin. Toinen turisteille myytävä tuote on veneajelu joella. Tämä onkin paljon suositeltavampi vaihtoehto. Tarjontaa tuntui olevan paljon, mutta jätimme veneilyn väliin tällä kertaa.

Seuraavana aamuna taivas näytti varsin harmaalta. Lähdimme liikkeelle vanhaankaupunkiin, jossa oli iltaan verrattuna todella rauhallista. Ostimme ensimmäiseksi turisti-infosta vanhankaupungin pääsyliput. Periaatteessa jokaisen vanhassakaupungissa vierailevan pitäisi ostaa lippu, mutta niiden perään ei ilmeisesti kaupungilla sen kummemmin kysellä. Jos kuitenkin haluaa tutustua johonkin vanhankaupungin temppeliin tai muuhun yleisölle avoimeen historialliseen rakennukseen, pitää lippu löytyä. Lippu oikeuttaa vierailuun viidessä tällaisessa kohteessa. Kussakin kohteessa lipun reunasta repäistään irti palanen ja viiden kohteen jälkeen täytyy ostaa uusi lippu, mikäli mielii tutustua vielä uusiin kohteisiin.

Valitettavasti pienenä tihkuna alkanut sade voimistui pian. Istuimme voimakkaampien kuurojen ajan kaupungin kahviloissa ja jatkoimme aina sateen laantuessa eteenpäin. Vierailimme myös kahdessa temppelissä ja kahdessa yksityisomistuksessa olevassa talossa sekä kuuluisalla japanilaisella sillalla. Koko viiden kohteen kuponki tuli siis käytettyä.

Hoi Anissa näimme paljon aasialaisia turisteja kävelemässä kaupungilla perinteisissä ao dai -asuissa. Kävi ilmi, että näitä asuja oli mahdollista vuokrata täydellistä Hoi An -selfietä varten. Esimerkiksi Klookin valikoimasta löytyi selfie-retki, johon kuului tuollainen asu.

Sateeseen kyllästyneinä varasimme lopulta Facebookin kautta vierailun kaupungin laidalta löytyvään kissakahvila Jack’s Cat Cafeen ja tilasimme kyydin Grabilla. Kahvilaan kannattaa ehdottomasti varata aika, sillä sinne otetaan vain rajattu määrä vierailijoita. Paluupostissa saa ohjeet paikalle löytämiseen.

Kissakahvilan löytäminen olisikin ollut ilman ohjeita mahdotonta, sillä paikka pitää todella matalaa profiilia. Vietnamissa syödään vuosittain miljoonia kissoja, joita pyydystetään öisin kaduilta. Pataan joutuvat siis niin kulkukissat kuin vapaana liikkuvat ihmisten lemmikitkin. Kissoja myös kohdellaan todella julmasti, koska adrenaliinin uskotaan parantavan lihan makua. Jack’s Cat Cafe on ottanut tehtäväkseen kissojen pelastamisen ihmisten lautasilta sekä ihmisten valistamisen eläinten asiallisesta kohtelusta. Tuimme tämän vapaaehtoisvoimin pyörivän paikan toimintaa maksamalla sisäänpääsymaksun ja syömällä lounaan. Kahvilan tarjonta oli täysin vegaanista ja sisäänpääsymaksuun kuului yksi juoma. Juomaksi saattoi valita vaikkapa superhyvän tuoreen mangomehun. Nam. Vaimo sponsoroi lisäksi yhden kissan rokotukset vuodeksi ostamalla hienon kangaskassin matkamuistoksi.

Kävelimme kissakahvilalta takaisin vanhaankaupunkiin päin leveää puistokatua pitkin. Alue näytti siistiltä lähiöltä, jossa oli enimmäkseen kivannäköisiä taloja ja pieniä pihoja. Siksipä jouduinkin hieraisemaan silmiäni, kun nurkan takaa kadulle asteli paimen pienen lehmälaumansa kanssa. Sorkat vain kopisivat, kun ämmyt kääntyivät ihan muina muina puistokadulle ja jatkoivat matkaansa. En tunne paikallisia liikennesääntöjä karjanajon suhteen, mutta ainakin normaalin liikenteen näkökulmasta katsoen karja kulki vastaantulevien kaistalla. Hetken kuluttua yhden lähiötalon takaa kuuluva ammuminen paljasti lähistöllä olevan muitakin nautaeläimiä.

Seuraavana päivänä oli taas aika vaihtaa maisemaa. Varasimme kuljetuksen seuraavaan kohteeseemme Da Nangiin hotellistamme Lavinista. Välimatkaa oli vain reilun parinkymmenen kilometrin verran, joten matkan olisi voinut taittaa myös Grabilla. Hotelli kuitenkin tarjosi kyydin edullisemmin. Sovimme lähtöajaksi kello kaksi iltapäivällä, jolloin meille jäi vielä aamupäivä aikaa Hoi Anissa kiertelyyn.

Suuntasimme jälleen vanhaankaupunkiin, jossa ei edellisen päivän sateista ollut enää tietoakaan. Kaupunki näytti kovasti erilaiselta auringonpaisteessa ja sitä oli paljon mukavampi katsella ja valokuvata ilman sateenvarjoa. Etenkin joen varrella oli todella kaunista, kun sininen taivas pienine pilvenhattaroineen heijastui vedenpinnasta. Ihmisiä oli liikkeellä, mutta ei tungokseksi asti. Nautimme lounasta Pasteur Street Brewing Companyn ravintolassa. Sekä ruoka että oluet olivat maukkaita tämän saigonilaisen pienpanimon Hoi Anin sivutoimipisteessä.

Minun mielestäni Hoi Anin parasta antia eivät niinkään olleet ne lyhdyt vaan pikemminkin värikkäät vanhat talot. Juuri näiden upeiden rakennusten vuoksi kaupunki on Unescon kirjoihinkin päässyt. Hoi Anin vanhakaupunki on poikkeuksellisen hyvin säilynyt esimerkki kaakkoisaasialaisesta satamakaupungista. Vanhimmat taloista ovat 1400-luvulta ja tuoreimmatkin 1800-luvulta peräisin. Nämä talot eivät oikein päässeet oikeuksiinsa illan pimeydessä lyhtyjen tuomasta valosta huolimatta. Siksi kaikista parasta aikaa kaupunkiin tutustumiseen oli aamupäivä, jolloin ainakin näin kesällä turistimassat loistivat poissaolollaan.

Lopulta oli aika sanoa hyvästit kauniille Hoi Anille. Palasimme hotellille ja hyppäsimme auton kyytiin kohti Da Nangia ja rantamaisemia. Meillä oli tulevien kahden päivän varalle suunnitelmissa ensin yksi päivä rannalla ja sen jälkeen päiväretki Ba Na Hillsin maisemiin. Vaan kuinkas siinä sitten kävikään? Se selviää tarinan seuraavassa osassa.

Joitain hintoja:

• 2h huone Lavini Hoi A Boutique Villassa (sisältää aamiaisen): 34,52€ / yö
• Scarlett Boutique Hotelin järjestämä kuljetus Hue-Hoi An näköalareittiä: 1 495 000 dongia (58,04€)
• Grab-kyyti Lavinista ja vanhaankaupunkiin: 27 000 dongia (1,05€)

• Pääsylippu ja hissikyyti marmorivuorelle: 62 500 dongia / henkillö (2,42€)
• Hoi Anin vanhankaupungin pääsymaksu: 120 000 dongia / henkilö (4,65€)
• Pääsymaksu Jack’s Cat Cafeen (sisältää vapaavalintaisen juoman): 100 000 dongia / henkilö (3,88€)

• Lounas Jack’s Cat Cafessa: 190 000 dongia / henkilö (7,37€)
• Illallinen Streets Restaurantissa: 346 500 dongia / henkilö (13,44€)
• Lounas ja oluet Pasteur Street Brewing Companyssa: 150 000 dongia / henkilö (5,82€)

• Kahvit ja mehut Hoi An Roasteryssa: 92 500 dongia / henkilö (3,59€)
• Kahvit ja mehut Reaching Out Tea Housessa: 92 000 dongia / henkilö (3,57€)

1 euro vastaa suunilleen 25 800 Vietnamin dongia.