Motellien ja ravintoloiden neonkyltit ovat oleellinen osa Route 66 -nostalgiaa. Näiden yössä kirkuvien mainostaulujen avulla yritykset ovat kautta vuosikymmenten houkutelleet matkalaisia pysähtymään. Pimeydessä hohtava motellin valomainos onkin varmasti ollut aikoinaan tervetullut näky monelle matkalaiselle. Ja varmasti se on sitä vieläkin, vaikka nykytiet ja -autot mahdollistavat paljon aiempaa nopeamman etenemisen paikasta toiseen.
Me liikuimme tiellä lähinnä päiväsaikaan, mistä johtuen kuvani neonvaloista ovat vähän tylsiä. Tokihan nämä kyltit pääsevät oikeuksiinsa vasta pimeällä. Onneksi sentään muutama kunnollinen pimeäkuvakin kokoelmista löytyy. Seuraavaksi esittelen kuvien kautta muutamia klassisia tai muuten vain kivan näköisiä valomainoksia. Samalla kerron muutaman sanan kunkin kyltin omistajasta. Esittelen kohteet tällä kertaa epämääräisessä järjestyksessä.
1. Cruiser’s Cafe 66
Arizonan Williamsissa, noin tunnin ajomatkan päässä Grand Canyonilta, sijaitseva Cruiser’s Cafe 66 mainostaa nettisivuillaan ruokiensa lisäksi Route 66 -rekvisiittaa 1950-luvulta. Koska ravintola ei pidä meteliä pitkästä historiastaan, ei sitä oletettavasti ole olemassakaan. Tämä siis tuskin on mikään Route 66 -klassikko, mutta ainakin ulkoa päin paikka näyttää ihan uskottavalta ja tuo valomainos etenkin mukailee vakuuttavasti vanhan valtatien henkeä. Paikan ruokien saamat arviot vaihtelivat niin pahasti laidasta laitaan, että päädyimme kuitenkin syömään muualle. Tarjoilujen puolesta en siis paikkaa osaa suositella. Valomainosta kannattaa kuitenkin käydä katsomassa.
2. Wigwam Motel
Arizonan Holbrookissa sijaitseva Wigwam Motel on rakennettu 1950-luvulla. Tämä oli tuolloin vain yksi seitsemästä motelliketjun wigwam-kylästä, joiden erikoisuus oli motellihuoneina toimivat betonista tehnyt wigwamit. Neljä motelleista on sittemmin sulkenut tiipiinsä lopullisesti. Kolme näistä erikoisista majoitusliikkeistä kuitenkin edelleen porskuttaa. Holbrookin Wigwam Motelin valomainos on valoisan aikaan varsin tylsän näköinen, mutta valojen sytyttyä sekin herää eloon. Pimeällä otetuissa valokuvissa tämäkin kyltti näyttää hienolta.
3. Tee Pee Curios
Tucumcarin pikkukaupungissa New Mexicossa on useampiakin vanhoja neonvaloklassikkoja. Pari näistä päätyi valokuvaan pimeän aikaan. Tässä auttoi majapaikkamme läheinen sijainti. Kameran ja jalustan kanssa ei tarvinnut kävellä kuin sata metriä ja kaksi ensimmäistä neonmainosta olivat kuvausetäisyydellä.
Ensimmäisenä näistä on hassun matkamuistomyymälä Tee Pee Curiosin valomainos. Rakennus on alun perin ollut huoltoasema, mutta sen bensapumput vaihdettiin tiipiihin jo 1950-luvun lopussa. Valomainos on peräisin 1960-luvulta, eli se on siis ehtaa klassikkotavaraa.
4. Blue Swallow Motel
Tucumcarin toinen valomainosklassikko, joissain lähteissä jopa Route 66:n kuvatuimmaksi motellin neonvaloksi kutsuttu, on Blue Swallow Motelin neonkyltti. Tämän 1940-luvulla avatun motellin valomainos on peräisin 1950-luvulta. Tuolloin ilmastointi on kenties ollut vielä mainostamisen arvoinen ylellisyys. Näin ainakin tuumimme Tucumcarin hämärtyvässä illassa lämpötilan ollessa edelleen pitkälti yli 30 asteen lukemissa.
5. Apache Motel
Tämä Tucumcarin aution Apache Motelin kuva on esiintynyt blogissani aiemminkin. Käytän sitä mielelläni, sillä tämä kuva on yksi suosikeistani Route 66 -matkaltamme. Tykkään kuvasta ihan valokuvana, minkä lisäksi kuvan kohteena oleva autioksi jäänyt motelli on kiehtova. Kuvaan liittyy myös hienoja muistoja tuosta upeasta helteisestä päivästä New Mexicossa. Kuvassa on toki myös se valomainos, minkä vuoksi kuva käy myös tähän yhteyteen. Kaikkia yrityksiä ei valomainoskaan voinut pelastaa, kun iso interstate vei asiakkaat.
6. Litchfield Museum & Route 66 Welcome Center
Tämän Illinoisin Litchfieldin Route 66 -museon ja turisti-infon edessä näkyvä valomainos ei liity oikeasti itse museoon mitenkään. Museo on 2000-luvun luomus, kun taas valomainos on paljon vanhempaa perua. Se on lähtöisin jo aikoja sitten suljetun huoltoaseman edustalta. En tiedä, onko tämä neon enää käyttökunnossa, mutta ainakin kulta-aikanaan se on varmasti ollut hieno näky pimeällä.
7. Delgadillo’s Snow Cap Drive-in
Tämänkään ravintolan valomainokset eivät näytä oikein miltään valoisalla. Netissä näkemissäni iltakuvissa rakennus suorastaan loistaa valomainostensa vuoksi. Snow Cap Drive-in sijaitsee Arizonan Seligmanissa, jossa se on toiminut vuodesta 1953 asti. Paikka on tunnettu erityisesti hassusta menustaan sekä pienistä käytännön piloista, jotka kuuluvat asiakaskokemukseen. Emme itse käyneet paikkaan kuitenkaan tutustumassa, joten olen tässä luetun tiedon varassa.
8. Supai Motel
Seligmanin yksi klassisimmista valomainoksista komeilee Supai Motelin ulkopuolella. Tässä kyltissä on todellista Route 66 -henkeä. Motelli aloitti toimintansa vuonna 1952. Emme majoittuneet Seligmanissa, mutta netistä lukemani perusteella Supai on konstailematon ja asiallinen majapaikka. Turhia ylellisyyksiä ei kuitenkaan kannata odottaa.
9. Munger Moss Motel
Viimeiseksi säästin Munger-Moss Motelin valomainoksen, jonka olisin ehdottomasti halunnut nähdä pimeällä. Munger-Moss Motel Missourin Lebanonissa on todellinen Route 66 -klassikkomotelli. Alun perin se oli vuonna 1936 perustetun Munger-Moss -ravintolan kymmenen vuotta myöhemmin valmistunut laajennos. Upea valomainos on kunnostettu vuonna 2010.
Näiden mainitsemieni yksilöiden lisäksi Route 66 -reitillä on lukuisia muitakin kuuluisia valomainoksia, joiden kohdalla emme sattuneet pysähtymään. Osa jäi meiltä näkemättä kokonaan vaihtoehtoisen reitin takia. Etenkin Oklahomassa meiltä jäi näkemättä monta klassista valomainosta ohitettuamme kokonaan Tulsan ja Oklahoma Cityn välisen osuuden Route 66 -reitistä.
Muut kirjoitukset aiheesta Route 66:
Alla näkyvään karttaan olen merkinnyt postauksen kuvituksena olleet neonkyltit. Karttapisteet on numeroitu otsikoiden mukaan.
Tosi hauskoja historiallisia paikkoja. Jossakin luin vasta artikkelin "sammuvista historian neonvaloista". Toivon kyllä etteivät ne sammu, enkä oikein ymmärtänyt, että miksi ne sammuisivat. Ainakin Route 66 :llä on varmaan sen verran matkailijoita, että tulojakin tulee myös niille alueille joissa ei muuten paljoa ole väkeä. Tuo Wigwam motelli on muuten myös täällä Kaliforniassa ja kerran meinasimme siellä yöpyä. Se on kuitenkin sen verran lähellä mieheni sukulaisia, että ei sitten kehdattu olla menemättä heille.
Toivotaan, että valot saavat loistaa. 🙂 Monissa paikoissa Route 66:n varrella oli kyllä todella hiljaista. Monia meistä tosi kiinnostavia nähtävyyksiä ei ollut kanssamme katselemassa kuin kourallinen muita turisteja, jos sitäkään. Välillä olimme liikkeellä ihan kaksistaan. Jenkkejä mestat eivät näytä kiinnostavan. Monissa paikoissa meille kerrottiin, että suurin osa turisteista tulee Euroopasta ja Aasiasta.
Vaikken ole edes "Amerikoissa" käynyt, niin näistä kuvista pääsi heti roadtrip-fiilikseen. Olisi kyllä hieno reissu joskus. Mietin itsekin, kuten Paula tuossa yllä mainitsi, että onkohan alkuperäisiä neonvaloja enää paljoa, kunnostetaanko niitä, käytetäänkö niihin jotain uudempaa (led) tekniikkaa neonkaasun sijaan – vai annetaanko niiden vain sammua ja vaipua unholaan, mikä olisi harmi.
Kiitos kommentista. Valot saavat varmasti muodossa tai toisessa säilyä niin kauan kuin niiden mainostamat yritykset pysyvät pystyssä. Olen itsekin miettinyt tuota teknistä puolta. Voi olla, että entisöimistöiden yhteydessä tekniikka vaihtuu uudempaan ja vähävirtaisempaan. Mutta varmasti myös vanhoja aitoja neonvalojakin on vielä käytössä.
Aivan loistava postaus!!
Pääsin kyllä heti fiilikseen ja harmittelin vain kahta asiaa: että sun kuvat loppu ja en itse pääse noita kokemaan vielä, ainakaan muutamaan vuoteen. Toivottavasti valot saavat palaa vielä loisteliaasti kaikkialla, kuten nuo muutkin tuossa pohtivat..
Aika hiljaiselle näytti, oon jotenkin pitänyt Route 66:ä turistisempana?!
Tuo Tiipii oli mainio ja klassikko autoilla olisi ainakin mut helppo saada stoppaamaan, niitä riitti monessa paikkaa:)
Tuo Apache on ilmeisesti lopettanut toimintansa, sen verran hylätyltä paikalta näytti?!
Kiitos. Tykkäsin itse näistä valomainoksista niin paljon, että päätin pyhittää ihan oman postauksen niille. Toivottavasti Route 66 -matkasi toteutuu.
Kyllä monessa paikassa tuon reitin varrella oli todella hiljaista. Muutamat pikkukaupungit ovat onnistuneet markkinoimaan itseään toisia paremmin. Tässä sijainti on varsin tärkeässä asemassa. Keskellä ei mitään olevat paikat kuihtuvat hiljalleen pois. Siinä mielessä Route 66 on mainio kohde. Todella hienoja nähtävyyksiä saa ihailla muiden häiritsemättä.
Apache motellin ikkunat on naulattu umpeen ilmeisesti jo vuosia sitten. Samoin on käynyt monelle motellille siinä naapurissa. Tuo Apache vain sattui olemaan niistä kuvauksellisin ja päätyi siksi mukaan.
Olisi ihan päästä tuonne näkemään myös noita valomainoksia. Hauska tuo Snow cap-paikka, tekevät pieniä käytännön piloja. Täytyy tuo paikka pitää mielessä, jos joskus on mahdollista lähteä jenkkeihin.
Nuo valomainokset on kyllä hienoja. Snow Capin jekkuja täytyy meidänkin käydä kokeilemassa, jos vielä noille kulmille päädymme. Toivottavasti sinunkin reissusi jossain vaiheessa järjestyy.
Todella upeita nuo vanhat valomainokset. Löysin itse kirpparilta vanhan ravintolan neonkyltin, jonka asensin keittiöni seinälle täällä Tampereella. Noissa 1950-luvun mainoksissa on kyllä ihan oma tunnelmansa, olisi mahtavaa itsekin päästä joskus tuonne route 66:lle!
Näissä valomainoksissa on kyllä jotain kivan nostalgista. Varmasti hieno koriste keittiön seinällä tuollainen kyltti.
Upeita kuvia. Todellista Amerikan tunnelmaa. Valomainokset ja myös mainosteippaukset ovat kyllä usein mielenkiintoisia omaperäisyydessään.
Kiitos. Kyllähän nämä neonvalot sopivat mainiosti Route 66 -henkeen.