Japanin junamatkamme ensimmäisestä majapaikasta Kiotosta käsin teimme päiväretken Osakaan. Olin siis tällä kertaa matkalla poikkeuksellisesti vaimoni sijasta kolmen kaverini kanssa. Yksi retkikuntamme jäsen oli kokenut Japanin kävijä ja lisäksi hän osasi puhua japania. Tämän mainion oppaamme ansiosta selvisimme suurista haasteista, kuten junalippujen hankinnasta, käden käänteessä.

Osakaan oli vielä matkustaminen paikallisjunalla. Luotijuna Shinkansen oli meille liian kallis, emmekä halunneet leimauttaa viikon Rail Passiamme vielä ennen kuin oli pakko. Tuo maaginen lärpyskä olisi suonut mahdollisuuden myös toiseksi nopeimpien Shinkanseneiden käyttöön. Osakan ja Kioton välinen matka oli onneksi kuitenkin sen verran lyhyt, että se oli taitettavissa ihan helposti hitaammallakin kulkupelillä.

Japanin junamatkamme ensimmäinen kohde oli maan vanha pääkaupunki Kioto. Pääsimme varsin pian ottamaan ensikontaktin Japanin kehuttuun raideliikenteeseen, sillä heti saavuttuamme Finnairin suoralla lennolla Osakaan hyppäsimme Kiotoon vievään paikallisjunaan.

Ensimmäinen päivä meni aikaerosta toipumiseen. Nähtävyyksien katselu jäi vähemmälle. Pääsimme kuitenkin jo sushin makuun. Tutustuimme myös reissun ensimmäiseen izakayaan eli japanilaiseen pubiin. Nämä mutkattomat paikat sopivat mainiosti ruokailuun porukalla.

Tämän kesän lomamatkani, kahden viikon junamatka Japanissa, oli monellakin tapaa hyvin poikkeuksellinen. Ensinnäkin tämä oli käytännössä ensimmäinen isompi ulkomaanmatka, jonka tein ruokakuntamme ainoana edustajana. Vaimon sijaan matkaseurana minulla oli kolme kaveria. Toiseksi kohde ei ollut itse omien mieltymysteni mukaan valittu. Tämän kohteen valitsi yksi matkakumppaneistani, hän kun on kokenut Japanin kävijä ja kielen sekä kulttuurin tuntija. Hän myös toimi ikään kuin porukkamme matkaoppaana.

Japani ei jostain syystä ole koskaan minua valtavasti kiehtonut. Kun nyt kuitenkin tällainen tilaisuus tuli, en voinut mitenkään kutsusta kieltäytyä. Silläkään uhalla, että normaali lomakuviomme meni ihan sekaisin. Onneksi jätin vielä vähäsen kesälomaa jemmaan syyskuulle, jotta ruokakuntamme yhteinen matkakin on mahdollista toteuttaa.

Kaakkois-Aasia on selkeästi edullisimmillaan kesällä, jolloin eurooppalaiset lomailevat lähempänä kotiaan ja sää on talveen verrattuna sateisempi. Siis edullisempi matka ja lyhyemmät jonot joka paikassa. Päätimme uhmata sadekautta.

Pitkät lennot eivät koskaan ole halpoja, varsinkaan jos ei halua matkata useampaa päivää kerralla useammalla vaihdolla. Näin tietyt yleiskustannukset ovat ja pysyvät. Onneksi perillä kohteesta toiseen liikkuminen on välineestä riippumatta suhteellisen edullista samoin kuin syöminenkin. Myös hotellit ovat suhteellisen edullisia, joskin majoituksen suhteen tarjonta on laajaa ja enemmänkin voi aina maksaa.

Kesälomareissumme viimeinen etappi oli Thaimaan pääkaupunki Bangkok. Olemme olleet Bangkokissa ennenkin. Tämä olikin ainoa ennalta tuttu kohde. Kaupunki valikoitui reissulle mukaan osittain sijaintinsa puolesta. Bangkok on kivasti alle tunnin lennon päässä edellisestä kohteestamme Siem Reapista ja toisaalta suoran lentoyhteyden päässä Helsingistä. Helppo kotimatka oli siis turvattu. Toisaalta Bangkok on myös erittäin kiva kaupunki, jonne palaa mielellään uudelleen.

Aiemmilla kerroilla olemme olleet Bangkokissa kevään kuumimpaan vuodenaikaan. Näin kesällä lämpötila oli muutamia asteita matalampi ja iltaisin tuli jonkin verran sadetta. Onneksi isompi sade oli kuuroluonteista ja loppui nopeasti. Pientä tihkusadetta saattoi kuitenkin esiintyä vielä myöhemminkin illalla. Sade yleensä alkoi samoihin aikoihin, joten osasimme hankkiutua sisätiloihin hyvissä ajoin. Yhtenä päivänä tosin saimme vähän vettä niskaamme.

Siem Reap oli kesälomamatkamme kolmas vierailukohde. Tämä Kambodžan suosituin turistikohde on ollut meillä haaveissa jo parin vuoden ajan, aina ensimmäisestä Kambodžan vierailustamme asti. Tuolloin valitettavasti emme kohdetta saaneet sovitettua aikatauluun.

Siem Reap on pikkukaupunki, jossa liikenne on varsin rauhallista ja elämänmeno leppoisan oloista. Rakennuskanta on varsin kirjavaa, jalkakäytävät joko puuttuvat tai ovat vähän sinne päin ja katuvaloista vain pieni osa on päällä iltaisin. Vähän matkaa keskustakorttelien ulkopuolella lehmät laiduntavat jokirannassa ja pienemmät kotieläimet kulkevat vapaina tolppien nokkaan rakennettujen talojen alla. Ihmiset ovat ilmiselvästä köyhyydestään ja pitkistä työpäivistään huolimatta iloisia. Hymyilevälle turistille hymyillään aina takaisin, eikä kyseessä ole mikään tekohymy. Tässä kaikessa on jotain kovin sympaattista.

Malesian pääkaupunki Kuala Lumpur oli kesälomamatkamme toinen etappi. Totuuden nimissä on myönnettävä kaupungin päätymisen kohteiden listalle olleen ihan puhtaasti kustannustekninen. Kohteidemme väliä lentävistä lentoyhtiöistä ehdottomasti järkevimmän hintainen vaihtoehto oli AirAsia, tuo halpalentoyhtiöiden kruunaamaton kuningas. He eivät lennä Singaporen ja Siem Reapin väliä suoraan eivätkä edes vaihdolla, joten pakollinen pysähdys heidän päämajakaupungissaan oli väkisin edessä.

Kuala Lumpurista olimme kuulleet kavereiltamme taas varsin vaihtelevia kommentteja. Yksi nimesi sen yhdeksi ehdottomista suosikeistaan. Toinen arveli meidät tuntien, että viihdymme siellä paremmin kuin Singaporessa, koska Kuala Lumpur tuntuu enemmän aasialaiselta kaupungilta. Kolmannen mielestä kaupunki oli vain yksinkertaisesti tylsä. Tämmöinen jakauma houkutteli sekin antamaan kaupungille tilaisuuden.

Kesälomamatkamme alkoi Singaporesta. Tämä kaupunkivaltio juhli pari viikkoa vierailumme jälkeen 50. itsenäisyyspäiväänsä. Singapore on varsinainen pehmeä lasku kaupunkilomailuun Aasiassa, sillä se on erittäin siisti, turvallinen ja hyvin järjestetty. Opasteet ovat joka paikassa huippuluokkaa ja liikennekin on varsin rauhallista. Tämän takaa autojen säännöstely. Auton hankintaan oikeuttavia lupia on tarjolla vain rajallinen määrä, ne ovat kalliita ja sellaisen saa vain viideksi vuodeksi kerrallaan.

Lensimme Singaporeen Finnairin suoralla, miltei 12 tuntia kestäneellä, lennolla. Pitkä lento on aina iso rasitus, joten kohtalaisen pitkistä torkahduksista huolimatta olimme perillä levon tarpeessa. Ajelimme taksilla hotellille ja otimme välittömästi parin tunnin päiväunet. Illan jo hämärtyessä kävelimme läheiseen Chinatowniin ihmettelemään ja etsimään syötävää. Onneksemme Lonely Planetin oppaasta valitsemamme Maxwell Road Hawker Center oli vielä auki. Kyseinen paikka oli nimittäin sulkemassa ovensa muutamaksi päiväksi perusteellisen siivouksen vuoksi.

Hawker centerit ovat Singaporenmatkaajan budjetin pelastajia. Tässä ylisiistissä kaupungissa ei saa kaupustella ruokaa kadunvarren kojuista, vaan katuruokaa tarjoillaan kojukeskuksissa (jossain tv-ohjelmassa käytetty suomennos englanninkieliselle nimelle hawker center). Kaupungin maittavin ruoka löytyy näistä ja hinta on aivan naurettavan edullinen.