Vajaan viikon mittaisen Rivieran syyslomamme ensimmäinen retkikohde oli siinä ihan tukikohtakaupunkimme Nizzan lähellä sijaitseva kääpiövaltio Monaco. Tämä maailman toiseksi pienin ja väentiheydeltään suurin itsenäinen valtio on Nizzasta käsin vartin junamatkan tai liki tunnin bussimatkan päässä.

Pääosa Rivieran syyslomastamme kului Nizzassa, joka on kiva paikka jos haluaa kaupunki- ja rantaloman samassa paketissa. Tarjolla on muutoinkin jokaiselle jotakin. Ostosmahdollisuudet kuuluvat olevan hyvät, vanhakaupunki on viehkeä ja rantakadulta näkyvä turkoosi meri on kaunis katsella myös tällaisen maakravun mielestä. Nizzaan on myös kätevästi tarjolla suoria lentoja Suomesta.

Syksyn jo kolkutellessa ovella koto-Suomessa päätimme vielä jatkaa kesää ja siirtää itsemme muutamaksi päiväksi Välimeren äärelle. Kohteena oli Ranskan Rivieralla sijaitseva Nizza, joka on meille entuudestaan tuttu kaupunki. Edellisestä vierailusta tosin oli ehtinyt jo kulua reilut 16 vuotta. Pikkuisen liian pitkään, seuraava vierailu on kyllä vuorossa pikemmin.

Japanin junamatka alkaa olla käsitelty. Enää on jäljellä kuittien tarkastelu. Tällä kertaa olin ruokakuntamme ainoana edustajana matkalla ja siksi ilmoitan kaikki kustannukset vain yhdeltä henkilöltä.

Tällä reissulla en ollut kulujen kirjaamisen suhteen ihan yhtä tarkka kuin muutamalla aiemmalla reissulla. Erittely ei tästä syystä ole tällä kertaa ihan huipputasoa. Matkan isoimmat kuluerät tulevat kuitenkin selväksi ja on se viivan alle saatu kokonaissummakin mukana.

Japanin junamatkamme matkakertomus on varsinaisen reitin osalta nyt kerrottu. Ajattelin vielä ennen perinteisen tilinpäätöksen esittelyä kerätä yhteen kaikki tekemäni käytännön havainnot Japanista. Näihin on sitten itsekin kiva palata, kun seuraava vierailu tulee ajankohtaiseksi.

Japani oli ylivoimaisesti haastavin matkakohde, jossa olen koskaan käynyt. Iso tekijä oli jo se, ettei englannin kielellä juurikaan pärjännyt edes auttavasti. Meillä onneksi yksi matkaseurueen jäsen puhui japania ja oli käynyt maassa useita kertoja. Hän toimi oppaana ja me muut seurasimme perässä. Vaikka yleensä itse oman ruokakuntamme matkoilla otan tämän oppaan roolin, oli perässäkävelijäksi todella helppo heittäytyä. Siinä jäi hyvin aikaa havainnoida ympäristön yksityiskohtia ja ikuistaa niitä kameran muistikortille. Yritin kuitenkin edes pikkuisen skarpata, että sitten joskus Japaniin omatoimisesti matkatessani en olisi ihan hukassa.

Japanin junamatkamme viimeinen kohde oli Tokio. Saavuimme tähän Japanin pääkaupunkiin ja yhteen maailman suurimmista metropoleista luotijunalla Hiroshimasta. Saapumispäivämme oli viimeinen, jona viikon Japan Rail Passimme oli voimassa. Meillä oli siis vielä kyseisen päivän ajan mahdollista ajella rajattomasti JR-yhtymän junilla. Käytimmekin tätä mahdollisuutta heti ensimmäiseksi Tokioon saavuttuamme siirtymiseen Shinjukun asemalle, josta majapaikkaamme oli enää lyhyt kävelymatka.

Tokio on melkoisen hurja kaupunki. Itse kaupungin väkiluku on reilut 13,5 miljoonaa ja koko metropolialueella asukkaita on häkellyttävät 38 miljoonaa. Ei ihme, ettemme päässeet niin korkeaan torniin, että olisimme nähneet kaupunkialueen rajalle asti. Lentokenttäjunallakin matkaa sai tehdä tunnin ajan ennen kuin reuna tuli vastaan.

Kaveriporukkamme Japanin junailut etenivät Kioton ja Fukuokan jälkeen kolmanteen majoituskohteeseen Hiroshimaan. Tässä vaiheessa matka oli jo puolivälissä. Siirtymä Fukuokasta Hiroshimaan tarkoitti paluuta Honshun saarelle, josta matkamme sai alkunsa. Koko loppumatkan ajan pysyisimme tällä Japanin pääsaarella.

Hiroshimaan luotijunalla saavuttuamme hankkiuduimme taksilla hotellille. Koko matkan ajan jatkunut reilusti yli 35 asteen helle ei houkutellut matkatavaroiden kuljettamiseen katuja pitkin yli kilometrin matkoja. Olimme tätä kokeilleet jo Kiotossa. Ei jatkoon. Paikallisiin pieniin takseihin mahtuivat vain kahden ihmisen matkatavarat, joten neljästään tarvitsimme kaksi taksia. Keskimäärin taksimatkan hinnaksi tuli alle 1000 jeniä, eli vähän vajaat 8 euroa. Tämä oli summa, jonka olimme tästä pienestä luksuksesta valmiita maksamaan.

Kaveriporukkamme Japanin junamatka oli edennyt toiseen yöpymiskohteeseen, Fukuokaan, asti. Päätimme käyttää toisen kokonaisen Fukuokan päivän vierailuun noin puolen tunnin luotijunamatkan päässä etelässä sijaitsevassa Kumamoton kaupungissa. Kumamoto oli reissumme kohteista pienin. Kaupungin asukasluku on vain vähän reilut 800 000 ja koko metropolialueenkin koko jää alle 1,5 miljoonan. Paikka oli minulle täysin ennalta tuntematon, mutta pikainen tutustuminen Lonely Planetin avulla sai kiinnostuksen heräämään.

Kumamoton tunnetuin nähtävyys on Kumamoton linna, joka kuuluu Japanin hienoimpiin. Valitettavasti kaupunkia vuonna 2016 ravistelleet kaksi suurta maanjäristystä vaurioittivat linnaa pahoin. Korjaustöiden takia linnan sisälle ei ole asiaa vielä pitkään aikaan. Koko remontin on arveltu kestävän vuosikymmeniä. Oletettavasti osa paikoista avataan vierailijoille jo aiemmin, mutta vielä tässä vaiheessa tarjolla on vain kävelyreitti muurin ympäri.

Kolmen kaverini kanssa tekemämme Japanin junamatkan ensimmäinen majapaikan vaihto tapahtui kuudentena päivänä. Tuolloin pakkasimme matkatavaramme, kirjauduimme ulos Kioton hotellista ja suuntasimme Shinkansen-luotijunalla kohti Fukuokaa. Tämä noin 1,5 miljoonan asukkaan kaupunki sijaitsee Japanin pääsaarista eteläisimmällä eli Kyūshūlla.

Olimme varanneet junaan istumapaikat etukäteen, sillä emme halunneet joutua seisomaan junan käytävällä tätä noin kolmen tunnin matkaa. Kioton asemalla on erillinen tiski ulkomaalaisille asiakkaille. Tämä onkin kätevää, sillä tällä tiskillä palvelevat virkailijat osaavat kaikki englantia. Yleensä virkailijaparat ovat paniikissa turistin jonosta bongatessaan. Tosin yksi ryhmämme jäsenistä puhui japania, joten virkailijat saivat kohdallamme huokaista helpotuksesta.

Minun ja kolmen kaverini Japanin junamatka jatkui toisella päiväretkellä Kiotosta käsin. Tällä kertaa kohteena oli Kobe, joka sijaitsee jonkin matkaa Kiotosta lounaaseen päin. Tässä kohtaa kahden viikon matkaamme olimme jo viikon päässä Tokiosta, ja tämä merkitsi optimaalista aikaa viikon Japan Rail Passimme leimaamiseen. Passi mahdollisti luotijunien käytön ja tämä lyhensi Kioton ja Koben välisen etäisyyden puoleen tuntiin.

Japan Rail Pass tarjoaa rajattoman määrän matkustusta ilman lisämaksua kaikilla JR:n junilla, ihan kaikista nopeimpia luotijunia lukuun ottamatta. Passi on ostettava jo kotimaasta käsin, mutta matkatoimistosta saadun lipun voi kuitenkin vaihtaa viralliseen passiin vasta perillä Japanissa. Passin voimassaolo alkaa vaihtohetkestä ja jatkuu etukäteen määritellyn keston ajan. Meillä tuo kesto oli siis yksi viikko.