Missä kuuma, siellä me. Kun kesä ei ottanut Suomessa tullakseen ja Ranskan ylle parkkeerasi tulipunainen käristyskupoli, pakkasimme oitis kesäloman alettua laukkumme ja lennähdimme Nizzaan. Aluksi tarkoituksenamme oli siirtyä välillä muutamaksi päiväksi Marseillesiin, mutta lopulta pysyimmekin Nizzassa.

Enemmänkin pitkästä hiekkarannastaan tunnetussa Riminin kaupungissa me löysimme paljon rantaelämää mielekkäämpää tekemistä ja näkemistä satamakanavan varrelta. Lähellä kanavan päätepistettä sijaitsee tämä roomalaiselta ajalta peräisin oleva silta, jota pitkin pääsee kätevästi kävelemään kanavan yli värikkäästä Borgo San Giulianon kalastajakorttelista vanhaankaupunkiin.

Italian Rimini on kohde, jonne tullaan yleensä kaupungin edustalla levittäytyvän kuuluisan pitkän hiekkarannan vuoksi. Mekin valitsimme sen yhdeksi Italian matkamme kohteista osittain juuri tuon rannan takia, mutta halusimme toki nähdä muutakin. Yksi päivä rantaelämää riitti hyvin, lopun ajan käytimme tutustuen kaupungin muuhun antiin. Löysimme pian sataman jatkeena kohti sisämaata työntyvän kanavan, jonka varrella oli kiva kävellä. Kanava vaikutti niin mielenkiintoiselta, että se ansaitsee ihan erillisen esittelyn.

Keskisessä Vietnamissa Da Nangin kaupungin eteläpuolella sijaitsee viisi ympäristöään korkeammalle kohoavaa kalkkikivistä tötteröä, joita kutsutaan Marmorivuoriksi. Vuoret on nimetty kiinalaisen filosofian viiden elementin veden, metallin, puun, tulen ja maan mukaan. Alueella on perinteisesti tehty paljon kiviveistoksia, joskin nykyisin materiaalin hakkaaminen Marmorivuorista itsestään on kiellettyä. Veistoksia tehdään edelleen, mutta kivi tulee muualta Vietnamista.

Riminin vanhassakaupungissa on edelleen tarjolla pari nähtävyyttä antiikin Rooman ajalta. Näistä toinen on tämä Augustuksen riemukaari, joka toimi aikoinaan myös porttina kaupunkiin. Riemukaaren valmistuttua vuonna 27 ennen ajanlaskun alkua kaupunki oli muurien ympäröimä, kuten tuolloin tapana oli. Joidenkin arvioiden mukaan Augustuksen riemukaari on vanhin yhä jäljellä oleva tämän kokoluokan antiikin Rooman aikainen kaari.

Vietnamin viidenneksi suurimman kaupungin Da Nangin tärkein nähtävyys on sen pitkä hiekkaranta, jonka takia kaupunkiin on kohonnut suuri joukko isoja hotellikomplekseja. Muita nähtävyyksiä etsiessään turistin on yleensä lähdettävä retkeilemään kaupunkialueen ulkopuolelle. Yksi poikkeus on kuitenkin tämä Lohikäärmesilta, joka on etenkin pimeän aikaan näkemisen arvoinen. Kannattaa huomata, että vaikka silta sijaitseekin kaupungin alueella, on sinne kuitenkin jonkin verran matkaa rannalta.

Riminin kaupunki Italian Emilia-Romagnan itärannikolla on parhaiten tunnettu juuri rantakohteena. Kaupunki aloitti turistien houkuttelemisen jo ennen 1800-luvun puoliväliä, joten sillä on todella pitkät perinteet turismin saralla. Osittain sen samaisen rannan takia mekin paikalle saavuimme, mutta reissua suunnitellessamme olimme löytäneet kaupungista paljon muutakin näkemisen arvoista, kuten vaikka tämän pienen värikkäiden talojen keskittymän jonkin matkan päässä rannalta satamakanavan varrelta.

Bongasimme ihan vahingossa kartalta reilun 20 minuutin ajomatkan päässä Rimiltä sijaitsevan Cesenaticon pikkukaupungin, jossa näkyi olevan todella hauskan näköinen satamakanava. Pitihän tätä kanavaa käydä vilkaisemassa, kun siitä ohi olimme joka tapauksessa ajamassa. Cesenatico osui todella kätevästi reitillemme Riminiltä Ravennaan.

Vietimme loppiaisen tienoilla vähän reilun viikon verran aikaa Teneriffan pohjoisosassa Puerto de la Cruzin kaupungissa. Tämä oli vuodenvaihteen lomavaihtoehtomme D, joka lopulta toteutui vaihtoehtojen A-C kunkin kariuduttua vuorollaan. Takataskussa olisi ollut vielä vaihtoehtona E Tallinnan risteily, mutta siihen ei tällä kertaa tarvinnut turvautua.

Kolmen maailmanperintökohteen jälkeen vuorossa oli jotain ihan muuta, eli kolmen yön majoitus rannan tuntumassa Da Nangissa. Majapaikkamme sijaitsi parin kadunkulman päässä juuri siltä China Beachiksi kutsutulta rannalta, jonne jenkit laskivat maihin Vietnamiin sotimaan tullessaan.

Matkasimme lyhyen matkan Hoi Anista Da Nangiin edellisen majapaikkamme järjestämällä kyydillä. Matkaan ei mennyt kuin puolisen tuntia. Kuski oli aivan matkan lopussa hieman epävarma suunnasta, mutta löysi kuitenkin ensimmäisellä yrittämällä oikeaan paikkaan, ECO Green Boutique Hotelin eteen.

Hotellin nimi herätti epäilyksiä. Arvelin sen olevan lähinnä markkinoinnillinen hämäys, mutta ilmeisesti jotain tottakin oli mukana. Ainakin kaikki pesunesteet olivat ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja ja pyyhkeitä ei vaihdettu aivan yhtä maanisella tarmolla kuin muissa matkamme majapaikoissa. Oli heillä jokin ympäristösertifikaattikin. Hotellin eduksi on laskettava myös sen aulasta löytyvä kiva kahvila. Sieltä sai tilattua kahvin vaikka suoraan huoneeseen.