Valitettavasti kaikki kiva loppuu aikanaan. Meidän vuodenvaihteen reissumme osalta loppu oli lähellä, kun auton nokka kääntyi Cocoa Beachilta kohti Miamia, jonne majoituimme viimeiseksi yöksi. Samalla pääsimme tutustumaan lyhyesti itse Miamin kaupunkiin. Siitä emme aiemmin olleetkaan nähneet juuri muuta kuin lentokentän. Miami Beachan on oma kaupunkinsa, vaikka näistä kahdesta usein puhutaankin vain Miamina.
Orlandon huvipuistoissa kolme päivää kierreltyämme olimme sen verran puhki, että oli aika tehdä jotain leppoisampaa. Tähän sopi hyvin siirtyminen Cocoa Beachin saarelle avaruusrannikkona eli Space Coastina tunnetulle Floridan itärannikon alueelle. Nimi tulee läheiseltä Kennedyn avaruuskeskukselta, joka on jo pitkään ollut tärkeä niin suora kuin välillinenkin työn tarjoaja alueella. Meillä oli tosin tällä kerralla ihan muita suunnitelmia pelkän kuukivien hipelöinnin sijaan.
Uudenvuodenpäivänä oli edessä lähtö Miami Beachilta. Päivän ensimmäinen rasti löytyi lentokentältä, jossa meitä odotti vuokra-auto. Olimme varanneet edellisen illan kuljetushärdellin pelästyttäminä Uber-kyydin autovuokraamoon jo etukäteen aamuksi valmiiksi. Valintamme kohdistui pikkuisen isompaan UberXl-autoon, jotta kyydissä ei tarvitsisi istua matkatavarat suussa. Tämä olikin hyvä, sillä saimme yllättäen kyytiin lisämatkustajia.
Lähdimme Floridaan hakemaan talven synkkyyden keskelle valoa, ja miksei vähän lämpöäkin. Sääennuste kyllä lupaili eteläiseen Floridaan 20-25 asteen lukemia matkan ajalle, mutta aiemman kokemuksen puuttuessa en osannut arvioida, miltä moinen lämpö mahtanee Floridan talvessa tuntua. Esimerkiksi Andalusiassa olen joutunut keskitalvella vetämään kevytuntuvatakin päälle vielä 20 asteen lämmössäkin. Pakkasin siis mukaan varmuudeksi vähän kaikenlaista vaatetta.
Helsingissä jouluun asti jatkunut syksy tuntui loputtoman kurjalta ja niinpä päätimmekin paeta synkkyyttä jonnekin valoisaan ja lämpimään maailmankolkkaan. Monien vaihtoehtojen joukosta päädyimme lopulta Floridaan, jossa olimme edellisen kerran vierailleet pääsiäisen aikoihin melkein kymmenen vuotta sitten. Vuosi 2016 oli ihan paras, kuten somessa tiedetään, joten sieltähän näitä ideoita kannattaa ammentaa. Lopputuloksena oli meidän ensimmäinen kunnon roadtripimme sitten joulukuun 2019.
Tällä hetkellä seuraavasta reissusta ei ole tietoakaan. Näinä epävarmoina aikoina ei aivan lähikuukausille oikein viitsi suunnitella mitään, eikä ennen koronarokotusta ole kuitenkaan järkeä lähteä minnekään kauemmas. Piikin saaminenkin näyttäisi tämänhetkisen tiedon valossa pahimmillaan tapahtuvan vasta joskus loppuvuodesta. Siksi olenkin keskittynyt miettimään asioita vähän pidemmälle tulevaisuuteen. Uskon kuitenkin maailman tästä vielä avautuvan ja matkailunkin palautuvan ennalleen ennemmin tai myöhemmin. Siksi jossain vaiheessa tarjoutuu varmasti tilaisuus myös uudelle automatkalle Jenkkilässä. Minulla on aina muutama reittisuunnitelman raakile odottamassa ja nyt niiden hiomiseen on hyvin aikaa.
Pohjois-Norjaan suuntautuneen automatkamme matkakertomus on nyt kasassa. Tähän viimeiseen osaan olen kerännyt kaiken sen, mikä ei oikein sopinut varsinaisista kohteista kertoviin osiin. Luvassa on hajanaisia havaintoja reitin varrelta, matkaan törsääntyneen rahasumman laskenta sekä lopuksi vielä muutamia ajatuksia matkustamisesta korona-aikana.
Lähtiessämme ajamaan Lofooteilta kotia kohti meillä oli vielä jäljellä neljä yöpymistä Norjan puolella ja saman verran Suomessa ennen kuin reissu olisi ohi. Teimme kuitenkin tälläkin pätkällä matkaohjelmaan pari muutosta, joiden myötä kotimatka lyheni yhdellä päivällä ja yksi Norjan yöpymisistä siirtyi rajan yli Suomen puolelle. Lopulta jäljellä olikin enää kolme yöpymistä Norjan ja neljä Suomen puolella.
Olimme vihdoin pääseet perille pääkohteeseemme Lofooteille. Tämä syrjäinen saariketju on viime vuosina ollut matkailijoiden keskuudessa kovassa nosteessa, joskaan minä en ollut moista huomannut. Olin toki kuullut monien tuttujenkin Lofooteilla vierailleen, mutta silti aihe ei kiinnostanut niin paljoa, että olisin asiaa painanut mieleeni. Netistä ennen matkaa Lofooteista lukiessani en kuitenkaan voinut välttyä huomaamasta saarten saavuttamaa suosiota.
Ensimmäinen kohteemme Norjan puolella oli Tromssa, jonne meidän oli aluksi tarkoitus majoittua kahdeksi yöksi. Ensimmäisen reittimuutoksen yhteydessä pidensimme vierailuamme neljän yön pituiseksi, mutta jo heti kaupunkiin saavuttuamme vaihdoimme viimeisten kahden yön majapaikkamme läheiselle Sommarøyn saarelle. Lappeenrannan kokoinen Tromssa oli kiva kaupunki, mutta se ei kuitenkaan tuntunut ihan niin mielenkiintoiselta, että olisimme jaksaneet koluta sitä pidempään, etenkään sääennusteen lupaillessa viimeisille päiville pelkkää sadetta.
