Hongkongin Kowloonin alueen pohjoisosassa sijaitseva Wong Tai Sinin taolainen temppeli on todella suosittu nähtävyys. Paikalle saapuu mannerkiinalaisia turisteja bussilasteittain joka päivä. Suosio selittynee ainakin osittain temppelin maineella. Siellä esitettyjen toiveiden kun uskotaan toteutuvan poikkeuksellisen hyvin. Olisikohan itsekin pitänyt toivoa jotain? Temppeli on antanut nimensä koko alueelle samoin kuin lähimmälle metroasemallekin. Perille on siis oikeastaan aika helppo löytää.
Wong Tai Sin on taolainen jumala, jonka erityisalaa on parantaminen. Jumala on erityisen suosittu Hongkongin lisäksi myös Jinhuan ja Zhejiangin maakunnissa. Muiden taolaisten jumalien tapaan Wong Tai Sin on oikeasti elänyt ihminen. Joskus suunnilleen 300-luvulla elänyt Wong Tai Sin oli tarinan mukaan lammaspaimen, joka kääntyi taolaiseksi kohdattuaan vuorilla liikkuessaan valaistuneen henkilön. Hän oppi taitavaksi parantajaksi ja pystyi parhaimmillaan muuttamaan kiviä lampaiksi. Wong Tai Sin oli siis melkoinen velho.
Vaikka temppeli on todella suosittu, voi sen alueelta löytää myös rauhallisia nurkkia. Suurin osa ihmisistä pyörii pienellä paperilyhdyin koristellulla sisäpihalla. Juuri sinne päätyvät niin turistit kuin varsinaiset uskovaisetkin toiveineen. Suitsuketikuista syntyvä käry on melkoinen, vaikka kyse onkin ulkotilasta. Värikkäät paperilyhdyt tekevät aukiosta kivan näköisen, mikä selittänee suosion kameroineen sinne tänne sohivien turistien keskuudessa. Jokunen kuva minunkin kameraani ehti tallentua.
Temppelialue jatkuu vielä paperilyhtyjen varjostaman sisäpihan jälkeenkin. Tämä puistomainen alue on varsin viihtyisä monine pienine rakennuksineen. Suurimman väkijoukon ja suitsukkeiden käryn jäädessä taakse täällä on helpompi hengittää. Rakennukset ovat hienosti koristeltuja ja niiden takana kohoavat temppeliä ympäröivät korkeat mitäänsanomattomat asuinrakennukset. Siellä täällä näkyy temppelialuetta vartioivia patsaita.
Olemme vierailleet Hongkongissa muutamissa temppeleissä. Wong Tai Sin oli näistä selkeästi miellyttävin kokemus. Muissa vierailemissamme temppeleissä suitsukkeiden käryttely on tapahtunut sisätiloissa, mistä johtuen vierailu on pian muuttunut savusukellukseksi. Muutama suitsuketikku vielä menee, mutta kun niitä on tarpeeksi, alkaa savu kirvellä silmiä ja väkisinkin yskittää. Olihan sitä suitsukkeen käryä paljon Wong Tai Sinissäkin, mutta ulkona se onneksi katosi savuna ilmaan. Jäin vain miettimään, että kuinka suitsukkeiden sytyttäminen mahtaa onnistua ulkona sateella, Hongkongissahan sataa paljon.
Wong Tai Sinin temppelin edustalla pääsimme mukaan kiinalaisturistien kotialbumiin. Hongkongissa emme ole aiemmin törmänneet länsimaalaisten kanssa kuvautuviin ihmisiin. Paikalliset eivät kiinnitä länkkäreihin huomiota, sillä valkonaamat ovat kaupungissa tuttu juttu. Mannerkiinalaiset turistit ovat kuitenkin asia erikseen. Aluksi kuvittelin kahden meitä lähestyvän täti-ihmisen pyytävän minua ottamaan heistä kuvan omalla käännykällään. Tätä tapahtuu usein. Ilmeisesti järjestelmäkameran kanssa heiluva turisti näyttää tarpeeksi vakuuttavalta kuvaajalta. Nämä tädit eivät kuitenkaan halunneet kuvaa vain itsestään, vaan he halusivat meidät mukaan kuvaan kanssaan. No, eipä tuo ollut meiltä pois. Tädeillä oli hauskaa ja niin oli meilläkin, kun ensin alkuhämmennyksestä toivuimme.
Muut kirjoitukset aiheesta Hongkong:
Itämaisissa temppeleissä on aina mukava vierailla aistimassa tunnelmia. Muistan Wong Tai Sinin omalta Hongkongin-matkalta. Vilkas ja värikäs paikka, jossa tosiaan suitsukkeita riittää. Enpä olisi arvannut, että kiinalaiset haluavat kuvia aikuistenkin valkonaamojen kanssa. Meille kävi juuri tuolla temppelillä silloin kuusi vuotta sitten niin, että eräs kookas kiinalaismies nosti suuremmin kyselemättä meidän tyttäret yhtä aikaa ilmaan valokuvan ottamista varten. Lasten kuvaajia ilmaantui matkan aikana pari kertaa muulloinkin, mutta meistä aikuisista he eivät olleet kiinnostuneita, kun lapsiakin oli tarjolla.
Nämä temppelit ovat kyllä kivoja kohteita savusta huolimatta. Meille tuo valokuvaus oli ihan ensimmäinen kerta, mutta toimi hyvänä harjoituksena Myanmarin matkaa varten. Siellä saatiin poseerata oikein kunnolla. Paikalliset monessa paikassa jonottivat päästäkseen vuorollaan kanssamme kuvaan. Aluksi tuo vähän ärsytti, kun aikaa tuhraantui moiseen melkoisesti. Pian siihen kuitenkin tottui ja homma lähinnä nauratti. Vastavuoroisesti otettiin itsekin muistoksi näitä yhteiskuvia. Tuo lasten nappaaminen kuviin ilman sen kummempaa luvan kysymistä on jo vähän ikävämpi juttu.
Itämaisissa temppeleissä on tosiaan mukava aina vierailla. Me emme olekaan Hongkongissa ikinä vierailleet, vaikka periaatteessa paikka kyllä kiinnostaisi. Jostain syystä ollaan aina Aasiaan kohdistuvilla matkoille keskitytty muihin kohteisiin, vaikka sinällään lentoyhteyksienkin puolesta Hongkongissa olisi näppärää käydä.
Hongkong on kiva kohde, nähtävää riittää ja ruoka on aivan mahtavaa. Sijainti on myös mainio yhteyksien puolesta. Lensimme mm. Vietnamiin vaihdolla Hongkongin kautta. Siinä välissä olisi hyvin voinut pysähtyä, mutta aikataulu ei tuolla kerralla antanut myöten.