Hongkong oli Britannian hallinnassa vuodesta 1841 vuoteen 1997. Tämän pitkän ajanjakson vaikutukset näkyvät edelleen. Osana Kiinaakin Hongkong on osittain kovin länsimaisen tuntuinen.

Yksi matkapäivistämme muotoutui puolivahingossa siirtomaahenkiseksi. Koska oli keskiviikko, oli tämä ainoa mahdollisuutemme käydä seuraamassa laukkakisoja Happy Valleyn laukkaradalla. Ennen tätä käytimme aamupäivän tutustumalla kaupungin historiaan museossa ja iltapäivän iltapäiväteellä Peninsula-hotellissa.

Hong Kong Museum of History

Siirtomaapäivämme alkoi siis vierailulla Hong Kong Museum of Historyyn. Tämä täysin ilmainen museo kertoo Hongkongin tarinan esihistoriallisista ajoista aina vuoteen 1997 asti. Ilmeisesti vuonna 1997 tapahtunut paluu Kiinan hallintaan ei ollut muutos parempaan ja siksi sen jälkeinen aika jää ilman esittelyjä. Tai sitten syy on jokin muu. Joka tapauksessa tässä museossa kannattaa ehdottomasti vierailla. Erityisesti suosittelen lauantaisin ja sunnuntaisin järjestettäviä englanninkielisiä opastettuja kierroksia. Nämäkään eivät maksa mitään.

Tosiaan museo esittelee Hongkongin historiaa muutoinkin kuin siirtomaa-ajalta. Silti juuri siirtomaa-ajan osuus museon kokoelmasta oli mielestämme se kaikista mielenkiintoisin. Britannia soti Kiinaa vastaan useampia sotia 1800-luvulla. Sodat kumpusivat maiden kauppasuhteiden epätasapainosta. Kiinalla oli paljon myytävää briteille, mutta brittien tuotteet eivät kiinnostaneet Kiinaa. Paitsi tietysti Intiasta saatu oopium. Tämä terveystuote kelpasi kansalle niin hyvin, että keisarilta paloivat hihat.

Sotaonni ei ollut Kiinan puolella. Ensimmäisen oopiumsodan myötä Britannia nappasi Hongkongin saaren, toisessa oopiumsodassa omistajaa vaihtoi mantereen Kowloon. Kolmannen yhteenoton myötä britannialle siirtyi lisää saaria ja palanen mantereelta, joita kutsutaan yhteisnimellä uudet territoriot. Tämä viimeinen palanen vaihtoi omistajaa 99 vuodeksi, vuoteen 1997 asti. Juuri tämä aikarajallinen sopimus johti lopulta koko Hongkongin siirtymiseen takaisin Kiinalle. Uusien territorioiden merkitys kun oli ehtinyt muodostua niin suureksi koko siirtokunnalle, että Britannia suostui keskustelemaan koko Hongkongin luovuttamisesta takaisin samalla kertaa.

Siirtomaa-aikaa esittelevä osa museosta on kuin pienoiskaupunki. Kadun varrella nähtävillä on muun muassa kanikonttori, ruokakauppa sekä yhdistetty lääkärin vastaanotto ja apteekki. Esillä on pääosin aitoja irtaimistoja, sillä liikkeiden lopetettua toimintansa omistajat ovat lahjoittaneet kaiken sisustusta myöten museolle. Tällainen jos mikä auttaa hahmottamaan ihmisten arkista elämää tuona aikana todella hienosti.

Museossa esitellään myös hienosti Hongkongin kiinalaisväestön eri ryhmien taustoja ja perinteitä. Niin arki kuin eri juhlatkin tulevat tutuiksi. Nähtävää on todella paljon ja kaiken koluamiseen yksityiskohtia myöten menisi vähintään koko päivä. Koska museo kuitenkin on ilmainen, ei kaikkea tarvitse katsoa kerralla. Ja jos koko paikka tuntuu ihan turhalta, ei ainakaan ole mennyt rahat hukkaan.

Peninsulan iltapäivätee

Siirtomaa-ajan perintönä Hongkongissa on monia hienoja paikkoja, joissa tarjoillaan peri-brittiläistä iltapäiväteetä. Tarjoiluun kuuluu itse teen lisäksi monenlaista suolaista ja makeaa purtavaa. Me valitsimme tämän rituaalin suorituspaikaksi sen kenties legendaarisimman paikan eli hotelli Peninsulan aulabaarin.

Hongkongin Peninsula on tämän loistohotelliketjun lippulaiva. Tämä ensimmäinen Peninsula-hotelli avautui vuonna 1928 ja sitä laajennettiin vuonna 1994. Peninsula on tunnettu vihreistä Rolls Royce -autoistaan, joita käytetään asiakkaiden lentokenttäkulketuksiin. Auton ja kuljettajan voi toki vuokrata myös muihin kuljetustarkoituksiin. Palvelu lienee hintava, kuten koko hotellikin.

Onneksi iltapäivätee ei kuitenkaan tee loputtoman suurta lovea lompakkoon. Perinteinen kattaus kahdelle kustansi $756,80 eli 86,25€ (43,13€ / henkilö). Tähän hintaan kuuluivat pikkupurtavat ja teet. Samppanjasta ja muista alkoholijuomista olisi pitänyt maksaa lisää. Olihan tuo siis oikeasti kohtalaisen hintavaa, mutta tällainen pysähdys upeissa puitteissa on juuri sellaista pientä luksusta, josta olemme valmiita välillä maksamaan.

Niin tee- kuin ruokailuvälineetkin ovat Peninsulassa hopeaa. Teekannun kaverina on siivilä, jonka läpi kaadettaessa teenlehtien muruset eivät päädy kuppiin. Mukana on myös pienempi astia, jonka päälle siivilän voi laittaa siististi. Näin pöytäliinaan ei tule tahroja. Tunnelmaa teehetkeen luo The Lobby Strings -orkesteri, joka soittaa parvella. Ohjelmistossa kuului olevan niin klassista musiikkia kuin musikaalikappaleitakin. Harmikseni orkesteri soitti myös yhden kappaleen verran Abbaa.

Minä en aina oikein ymmärrä, onko noiden pikkusyötävien napostelemisessa olemassa jokin oikea järjestys. Suolaiset tarjottavat asustavat keskikerroksessa, mikä vihjaisi niiden syömisen tapahtuvan vasta yläkerran makeiden purtavien jälkeen. Tämä tuntuu oudolta, joten me aina aloitamme noista suolaisista. Alimman kerroksen skonssit ovat vähän suolaisten ja makeiden välimaastosta, joten siirrymme niihin seuraavaksi. Ylimmän kerroksen makeat pallerot päätyvät syötäväksi viimeisenä.

Pari tuntia lounaan jälkeen nautittuna Peninsulan iltapäiväteen tarjottavat olivat vähintään riittävät. Yhtään enempää emme olisi jaksaneetkaan. Tarjoilu alkaa klo 14, eikä varauksia oteta vastaan. Olimme paikalla noin kymmenen minuuttia ennen h-hetkeä, jolloin jonoa oli jo ainakin parinkymmenen ihmisen verran. Pöytiä aulassa kuitenkin on varsin hyvin. Pääsimme pöytään kohtalaisen pian. Hetki siinä toki meni, kun henkilökunta paimensi ennen meitä jonossa olleet paikoilleen. Virallisesti pukukoodi on smart casual, mutta vaellusvaatteisiakaan asiakkaita ei käännytetty pois. Pukukoodia ei siis tulkita kovin tiukasti.

Lisätietoja iltapäiväteestä löytyy täältä.

Happy Valleyn laukkakisat

Laukkakisat ovat myös brittien perintöä. Hongkongissa on kaksi laukkarataa, joista Hongkongin saaren Happy Valleyn rata on tunnetumpi. Happy Valleyn keskiviikkokisa mainitaan useissa matkaoppaissa yhtenä Hongkongin ehdottomista nähtävyyksistä. Minä en ymmärrä hevosista mitään ja laukkakilpailuista vielä vähemmän. Silti halusimme käväistä tätäkin tapahtumaa vilkaisemassa.

Laukkakisat järjestetään siis keskiviikkoiltaisin. Ovet avautuvat klo 17.15 ja ensimmäinen lähtö starttaa kaksi tuntia myöhemmin. Normaali sisäänpääsymaksu on $10 (1,13€) ja sen voi maksaa myös paikallisella matkakortilla Octopus Cardilla. Turisti pääsee sisälle ilmaiseksi, jos mukana on passi, jolla ulkomaisuutensa pystyy todistamaan. Me maksoimme nätisti tuon pääsymaksun. Ylös parempiin katsomoihin joutuu maksamaan vielä jonkun satasen lisää.

Paikalla on väkeä joka lähtöön. Paikalliset papat istuvat joko ulkona peruskatsomoissa tai sisällä ruutujen ääressä. Siellä he sitten täyttävät veikkauslomakkeita ja tarkistavat tilastoja lehdestä. Me katselimme lähtöjä joko aivan radan viereltä tai sitten noista alemmista katsomoista, joihin ei tarvittu erillistä pääsymaksua. Näistä kahden vierekkäisen vapaan paikan löytäminen oli ajoittain haastavaa.

Pieni uhkapeli kuuluu toki laukkakisoihin. Mekin tätä kokeilimme. Pelaamisen käytännöt olivat vähän hukassa, mutta onneksi henkilökunta oli avuliasta. Koska perinteiset lomakkeet näyttivät liian vaikeilta, pelasimme kosketusnäyttöisillä automaateilla. Niitä varten piti ensin käydä luukulta hankkimassa lipuke. Annoimme tädille $100 (11,27€) setelin ja saimme takaisin vastaavan arvoisen lipukkeen. Lipuke laitetaan automaattiin ja sitten valitaan lähtö, pelimuoto, hevonen tai hevoset sekä lopuksi vielä panos. Tämän jälkeen kone sylkäisee ulos pelilipukkeen sekä mahdollisesti toisen lipukkeen, jossa on jäljelle jäänyt pääoma. Ensin mainitulla voi noutaa mahdollisen voiton ja jälkimmäisellä pelata lisää. Pelimuotoja näkyi olevan useampia. Kokeilimme veikata niin voittajaa kuin kahta ensimmäistäkin. Muut pelimuodot menivät yli hilseen.

Valitsimme hevoset ihan puhtaasti nimen perusteella. Megatron ja Heroic Guru eivät tuoneet voittoa. Olisin voinut kokeilla myös hevosia Garlic Yeah ja Speedy Dragon. Tosin nekään eivät pärjänneet yhtään paremmin. Sen sijaan Fantastic Fabio otti ja toi voiton. Kerroin ei ollut kummoinen, mutta  kopukka toi kuitenkin $20 panostuksella $137 voiton. Kun emme enää enempää sortuneet peliin sijoittamaan, päädyimme koko kisavisiitistä $17 (1,92€) verran voitolle. Voittajan on helppo hymyillä!

Näiden siirtomaa-ajan tunnelmien myötä päättyy matkakertomukseni Hongkongista. Tai siis onhan vielä jäljellä tilinpäätös. Seuraavaksi siis selviää, paljonko tämä lysti maksoi.