Japanin junamatkamme matkakertomus on varsinaisen reitin osalta nyt kerrottu. Ajattelin vielä ennen perinteisen tilinpäätöksen esittelyä kerätä yhteen kaikki tekemäni käytännön havainnot Japanista. Näihin on sitten itsekin kiva palata, kun seuraava vierailu tulee ajankohtaiseksi.

Japani oli ylivoimaisesti haastavin matkakohde, jossa olen koskaan käynyt. Iso tekijä oli jo se, ettei englannin kielellä juurikaan pärjännyt edes auttavasti. Meillä onneksi yksi matkaseurueen jäsen puhui japania ja oli käynyt maassa useita kertoja. Hän toimi oppaana ja me muut seurasimme perässä. Vaikka yleensä itse oman ruokakuntamme matkoilla otan tämän oppaan roolin, oli perässäkävelijäksi todella helppo heittäytyä. Siinä jäi hyvin aikaa havainnoida ympäristön yksityiskohtia ja ikuistaa niitä kameran muistikortille. Yritin kuitenkin edes pikkuisen skarpata, että sitten joskus Japaniin omatoimisesti matkatessani en olisi ihan hukassa.

Käyttäytyminen

Sinällään nämä käyttäytymisohjeet ovat kyllä sopivia ihan missä tahansa maassa liikkumiseen. Suosittelen soveltamaan myös Suomessa. Japanissa kuitenkin nämä seikat oikein erityisesti korostuivat, joten ajattelin kirjata havaintoni ylös.

Japanilaisille on tärkeää ottaa muut ihmiset huomioon. Kaikenlainen julkisilla paikoilla mölyäminen ja mesoaminen on ehdottomasti huonoa käytöstä. Liikennevälineissä puhelin pidetään äänettömällä. Puhelut hoidetaan ihan muualla. Samoin musiikin kuuntelu tai videoiden katselu ilman kuulokkeita on syytä unohtaa. Kaupoissakin liikkuessa kannattaa keskustella hiljaa. Paikalliset tuntuvat suosivan kuiskailua.

Roskia ei Japanissa juuri kaduilla näy. Hämmentävää on, että samoin on tilanne roskisten kanssa. Kaupoissa ja juoma-automaattien luota voi roskiksen löytää. Pidä roskat mukanasi, kunnes sopiva paikka niistä eroon pääsemiseen löytyy. Älä missään tapauksessa pudota roskaa kadulle ihan vain siksi, ettei sopivaa roskista näy lähimailla.

Mahdolliset tatuoinnit on Japanissa syytä pitää piilossa. Joihinkin paikkoihin ei pääse edes sisälle, jos tatuointeja löytyy. Tällaisia ovat vaikkapa kylpylät ja kapselihotellit. Tämä suhtautuminen liittyy järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Japanissa tatuoinnit ovat tavallisilla ihmisillä harvinaisia, mutta järjestäytyneen rikollisuuden piirissä yleisiä. Turistien kohdalla voi löytyä joustoa, mutta tämän varaan ei kannata laskea.

Liikkuminen

Japan Rail Pass
Jos matkalla on tarkoitus käyttää junaa pidempiin siirtymiin, kannattaa ottaa selvää Japan Rail Passista. Tällä lipulla voi matkustaa rajattomasti sen voimassaolon aikana Japan Railways Groupiin (JR) kuuluvien yhtiöiden junilla. Kaikista nopeimmat luotijunat eivät sisälly Rail Passiin. Näitäkin voi kuitenkin käyttää maksamalla hieman lisää. Toiseksi nopeimmat luotijunat ovat nekin ihan riittävän nopeita. Monissa kaupungeissa ainakin osa paikallisjunista on JR:n operoimia. Metrot eivät kuitenkaan kuulu näihin. Paikallisjunienkin osalta kannattaa Rail Passin kelpoisuus varmistaa joka kaupungissa erikseen.

Japan Rail Pass on ostettava Japanin ulkopuolelta. Suomessa näitä lippuja myy useampikin matkatoimisto. Me hankimme lippumme Kilroylta, mutta ainakin CWT Kaleva Travel myy näitä myös. Viikon peruslippu maksaa noin 250€. Paremman luokan vihreä lippu on noin 80€ kalliimpi. Me matkustimme tuolla peruslipulla ja sen tarjoama mukavuus riitti oikein mainiosti.

Rail Pass voi tuntua hintavalta, mutta etenkin luotijunilla matkustaminen on Japanissa todella kallista. Viikon lipun hinta tulee melkein kuitattua jo edestakaisella matkalla välillä Tokio-Kioto. Toki matkustustarpeen mukaan hintoja kannattaa vertailla.

Matkatoimistosta et saa vielä varsinaista Rail Passia, vaan voucherin, joka pitää vaihtaa varsinaiseen Rail Passiin Japanissa. Tämä onnistuu millä tahansa JR:n rautatieasemalla. Tällainen löytyy yleensä jo lentokentältä. Rail Passin voimassaolo alkaa sen lunastamisesta. Jos siis et aio junailla heti ensimmäisinä päivinä, kannattaa passi käydä noutamassa vasta sitten kun sitä tarvitset.

IC-kortti
Toinen kätevä maksuväline julkisen liikenteen menopeleissä on IC-kortti, joita on jokaisella alueella omansa. Kiotossa myydään ICOCA-kortteja ja Tokiossa Suica-kortteja. Nämä ovat keskenään yhteensopivia, joten kerran kortin hankittuasi voit käyttää sitä koko matkan ajan, vaikka osoite välillä vaihtuisikin. IC-kortilla maksetaan koskettamalla kortilla lukulaitetta, joka löytyy esimerkiksi metron portista tai bussin etuosasta kuljettajan vierestä. Kortille voi ladata rahaa automaateilla käteistä käyttäen. Länsimaisella luottokortilla lataaminen ei onnistu, mutta ilmeisesti paikallisia luottokortteja automaatti suostuu vinguttamaan mukisematta.

IC-kortin voi ostaa joko rautatieasemien lippuluukuilta tai automaateista. Kortissa on pieni panttimaksu, jonka saa takaisin, jos matkan lopulla palauttaa kortin. Palautuksesta peritään kuitenkin pieni käsittelymaksu. Kortin voi toki viedä myös kotiin ja ottaa mukaan taas seuraavalla vierailulla käytettäväksi.

Omien havaintojeni mukaan IC-kortilla maksaminen sujuu mainiosti melkein kaikissa paikallisliikenteen kulkuvälineissä. Luotijunamatkaa sillä ei kannata yrittää maksaa. Metro-, paikallisjuna-, raitiovaunu- ja bussimatkoihin IC on kuitenkin löymätön. Kannattaa varmistaa uuteen kaupunkiin siirryttyäsi, mikä on maksukäytäntö kyseisen paikan paikallisliikenteessä. Poikkeuksiakin voi nimittäin löytyä.

Taksi
Taksilla matkustaminen on Japanissa kohtalaisen edullista, ainakin Suomen hintoihin verrattuna. Käytimme melkein aina taksia hotellin ja juna-aseman välillä matkatavaroiden kanssa liikkuessamme. Taksinkuljettajat eivät puhuneet sanaakaan englantia. Kuulemma kohteen tarkka osoite ei välttämättä vielä riitä perille pääsemiseksi, katujen risteys on parempi. Juna-asema ja suurimmat hotellit ovat kuskien tiedossa, joten ne kelpaavat koordinaateiksi. Paikan nimi pitää toki olla japanilaisilla tavumerkeillä kirjoitettuna. Hotellilta lähtiessä voi yrittää pyytää respan henkilökuntaa auttamaan taksin kanssa kommunikoinnissa.

Turvallisuus

Japani on turvallinen maa. Toki normaalia varovaisuutta on syytä noudattaa, mutta tämähän nyt pätee kaikkialla. Suurin turvallisuusriski lienevät luonnonmullistukset, joista maa on kuuluisa. Sijainti Tyynenmeren tulirenkaan vyöhykkeellä aiheuttaa niin pieniä kuin isojakin maanjäristyksiä sekä tulivuorenpurkauksia.

Kesäaikana lisäksi Tyyneltämereltä saapuvat taifuunit voivat aiheuttaa vaaratilanteita. Nämä trooppiset hirmumyrskyt tuovat mukanaan hurjia tuulia ja voimakkaita sateita, jotka pahimmillaan johtavat vesistöjen tulvimiseen ja maanvyöryihin. Kesällä 2018 noin 200 ihmistä kuoli taifuunin aiheuttamien tulvien seurauksena.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että Japanissa käy vuosittain paljon turisteja. Luonnonkatastrofi osuu harvan kohdalle, joten näiden pelossa matkaideaa ei kannata hylätä.

Raha

Japanin valuutta on jeni. Sata jeniä vastaa noin 0,80 euroa. Jos ei halua olla turhan tarkka euromuunnoksessa, riittää ottaa vain kaksi nollaa pois jeni-summasta.

Länsimaiset luottokortit eivät käy Japanissa joka paikassa. Käteistä valuuttaa on siis hyvä olla mukana riittävästi. Kaikista pankkiautomaateistakaan ei länsimaisilla korteilla saa nostettua rahaa. Japanissa on oma korttijärjestelmä, joka ei ole yhteensopiva tuttujen Visa- ja MasterCard-korttien kanssa. Onneksi ainakin suurkaupungeissa on myös paljon ravintoloita ja pankkiautomaatteja, joille länsimainen luottokorttikin on tuttu.

Joissain ruokakaupoissa ja kioskeissa on mahdollista maksaa pikkuostoksia IC-kortilla (ks. kohta Liikkuminen edellä). Tämä on varsin kätevää, sillä näin välttyy vaihtorahoilta. Yhden jenin kolikoita on typerä kantaa taskussa, sillä näiden hilujen arvo on mitätön. Eivätpä ne toisaalta paljon painakaan.

Syöminen

Japanissa ruokailu on pääsääntöisesti kohtalaisen edullista. Fine dining on tietenkin asia erikseen. Moni ravintola on erikoistunut vain yhteen ruokalajiin. Esimerkiksi sushiravintoloissa tarjotaan vain sushia, tempuraravintoloissa vain tempuraa ja ramenravintoloissa vain ramenia. Tämä yksi ruokalaji osataan näissä paikoissa sitten melkoisen hyvin.

Kiva tapa viettää iltaa japanilaisittain on ruokailla paikallisessa pubissa eli izakayassa. Näissä tilataan pieniä annoksia pöytäseurueen kesken jaettavaksi. Paikalliset näkyvät juovan olutta, mutta ihan yhtä hyvin voi pitäytyä alkoholittomissa juomissa.

Pidemmille junamatkoille on hyvä ottaa eväät mukaan. Erilaisilla eväillä täytettyjä bento-laatikoita voi ostaa asemalta. Yleensä pieni näitä myyvä kioski löytyy myös laiturilta.

Juomia on helppo ostaa melkein mistä tahansa, sillä katujen varsilla on hyvin saatavilla pulloja myyviä automaatteja. Näistä saa yleensä niin vettä kuin muitakin juomia. Myös niin tölkkikahvia kuin oluttakin myyviä automaatteja on tarjolla. Kesähelteellä suosittelen nauttimaan veden ohella myös jotain muutakin. Tähän tarkoitukseen sopivat mainiosti urheilujuomat, kuten Pocari Sweat. Hikeä tarkoittava sana sweat on mukana vain korostamassa juoman olevan urheilujuomaa. Tämä on sitä japanilaista logiikkaa. Myös näitä juomia myydään yleisesti automaateissa.

Kahden viikon matkan aikana tutustuimme muutamaan ketjuun, jotka ilmeisesti ovat levinneet useampaankin kaupunkiin Japanissa. Nämä kaikki olivat hyviä ja maltillisen hintaisia.

Kurasushi

Edullinen Kurasushi on tyypillinen liukuhihnaravintola, jossa sushit pyörivät liukuhihnalla. Ohi kulkevan hyvän näköisen annoksen voi napata hihnalta. Vaihtoehtoisesti voi tilata haluamiaan tuotteita pöydässä olevaa kosketusnäyttöä näpytellen. Tällöin tilaus saapuu ylempää liukuhihnaa pitkin ja pysähtyy pöydän kohdalle.

Liukuhihnasushiravintoloissa yleensä lautasen väri kertoo annoksen hinnan. Hinnasto on usein nähtävillä liukuhihnan vierellä. Laskua pyydettäessä henkilökunta laskee lautaset joko manuaalisesti tai automaattisella laitteella. Ei kannata hämmästellä, jos esimerkiksi juoman tai jonkin muun tilaamasi tuotteen kanssa pöytään saapuu läjä tyhjiä lautasia. Nämä ovat vain laskua varten. Tyhjien lautasten yhteisarvo vastaa tilaamaasi tuotetta. Näin kirjanpito pysyy selkeänä, kun pöydästä löytyvien tyhjien lautasten lisäksi ei maksettavan summan määrittämiseen tarvita mitään muuta.

Kurasushin erikoisuus on Bikkurapong-peli, jota pelataan pöydän kosketusnäytöltä. Peli etenee sitä mukaa kuin tyhjiä lautasia kertyy. Lautaset pudotetaan pöydän reunassa olevaan aukkoon, josta kone laskee ne. Osin myös lasku tulee tämän perusteella. Kymmenen lautasen kohdalla näytöllä pyörähtää käyntiin animaatio, jossa kinkkinen tilanne päättyy joko hyvin tai huonosti. Jos tilanne päättyy voittoon, on luvassa pienen muovipallon sisään kätketty palkinto. Palkinnon voi poimia liukuhihnan yläpuolella olevalta hyllyltä. Seuraavan kymmenen lautasen jälkeen on vuorossa seuraava animaatio jne.

Me saimme kaksi palkintoa ja molemmilla kerroilla palkinnoksi osui siniharmaa koristeteippi. Tämä tulikin tarpeeseen, sillä olin joutunut korjaamaan jo Suomen päässä rikkoutunutta matkalaukkuani jesarilla. Laukku oli heti paremmain näköinen, kun ruman jesarin peitti hienolla koristeteipillä.

Ichiran

Alunperin Fukuokan Hakatasta kotoisin oleva Ichiran on erikoistunut ramen-keittoon. Ichiranin ramenit ovat ohuita hakata rameneita. Ravintola voi olla vähän hankala ensimmäisellä vierailulla. Tilaaminen nimittäin tapahtuu automaattia käyttäen jo ravintolan ulkopuolella tai eteisessä. Automaatista valitaan haluttu ruoka-annos ja suoritetaan maksu käteisellä. Myös juomat pitää hoksata tilata samalla tavalla. Automaatti antaa kupongit, jotka laitetaan eteen pöydälle nähtäväksi. Näin henkilökunta tietää mitä on tilattu. Keiton yksityiskohdat valitaan täyttämällä lomake, joka niin ikään jätetään pöydälle näkyville. Lomake on onneksi saatavilla myös englannin kielellä.

Tengu

Tengu on maltillisen hintainen izakayaketju. Paikan löytäminen voi olla välillä vaikeaa, koska sen nimeä ei kirjoiteta länsimaisilla kirjaimilla. Tengu on ilkikurinen isonenäinen olento, joka tekee ihmisille kepposia. Tällaisen kaverin kasvot voi löytää Tengua tarkoittavasta kiinalaisesta merkistä. Tengussa ruokalista on kuvitettu, joten tilaaminen käy kohtalaisen helposti.

Mobiilidata

Suomalainen kännykkäliittymä toimii Japanissa. Roamingdata voi kuitenkin tulla kalliiksi. Osalla operaattoreista on erillisiä paketteja, joilla roamingdatakulut saa pidettyä aisoissa. Näistä tosin ei ole meille työsuhdeliittymän käyttäjille mitään iloa, jos työnantaja ei halua sponsoroida dataliikennettä matkalla.

Helpoin tapa päästä datavirran vietäväksi ilman isoa puhelinlaskua on hankkia paikallinen prepaid-yhteys. Näitä myydään esimerkiksi Bic Camera -liikkeissä. Valitsin itse kahden viikon tarpeiksi 3GB datayhteyden, jolle hintaa kertyi noin 24€. Liittymä toimi mallikkaasti ja tuo 3GB riitti maltillisessa käytössä. Hotelleissa käytin tietysti wifiä, mikä säästi mobiilidataa.

Liittymän asennus vaati vähän päänraapimista, sillä ohjeet olivat pikkuisen sekavat. Silti Android-puhelimeeni liittymä sujahti kovin kivuttomasti verrattuna yhden seurueemme jäsenen kokemuksiin iPhonen kanssa. Kahden SIM-paikan puhelin osoittautui erinomaiseksi, sillä pystyin pitämään kotimaisen liittymän toiminnassa puheluita ja tekstareita varten samalla kun data pyöri japanilaisen liittymän kautta.

Jos sinulla on Japanissa matkustamisesta omia havaintoja, joista voisi olla iloa muillekin, olisi kiva jos jakaisit ne kommentin muodossa. Muutkin kommentit ovat toki tervetulleita.

Tämän jälkeen matkakertomuksesta puuttuukin enää tilinpäätös. Siihen pureudun seuraavassa osassa.