Edellinen osa: osa 2: Halonginlahti, Seuraava osa: osa 4: Hoi An

Halonginlahden upean risteilyn jälkeen palasimme vielä hetkiseksi Hanoihin. Sitten matkamme kesäisessä Vietnamissa jatkui yöjunalla kohti etelää ja maan muinaista pääkaupunkia Hueta.

Junasta olimme varanneet kahden hengen hytin Laman Express -yksityisvaunusta. Tämä vaihtoehto oli roimasti kalliimpi kuin paikka valtiollisen junayhtiön neljän tai kuuden hengen hytissä. Saimme kuitenkin rahalle vastinetta oman rauhan ja siistin ympäristön muodossa. Laman Expressin hytti näytti todellisuudessa paremmalta kuin mainoskuvissa.

En malta kuitenkaan vielä hypätä junan kyytiin, sillä seuraava pieni kommellus oli edessä jo matkatessamme Essence Hanoi Hotel & Span oman autonkuljettajan kyydillä takaisin kaupunkiin Halonginlahdelta. Olimme jo päässeet kaupunkialueelle ja etenimme kohti hotellia hienoa kilometrien mittaista keramiikkamosaiikista tehtyä katutaideteosta ihaillen, kun auto yllättäen sammui liikennevaloissa eikä meinannut enää käynnistyä. Sama oli edessä seuraavissa liikennevaloissa. Käynnistyminen kävi kerta kerralta hankalammaksi ja lopulta kuljettaja yritti välttää tyhjäkäyntiä kokonaan. Onneksi syy auton oikutteluun selvisi pian. Bensahan siitä vain oli lopussa. Kuski kurvasi huoltoaseman pihaan ja poistui autosta anteeksi pyydellen. Auton tankkaaminen kesti hieman tavallista kauemmin, sillä myös huoltoasemalta oli bensa loppu. Sitä juuri täydennettiin tankkiautosta. Vartin kuluttua olimme kuitenkin onneksi jo taas matkalla.

Hotelli järjesti kyydin myös juna-asemalle, tällä kertaa taksilla. Kuskin kanssa neuvoteltuaan vastaanottovirkailija kertoi meille matkan hinnan olevan 50 000 dongia. Hän erikseen painotti, ettei meidän pidä maksaa enempää. Sanavalinta antoi odottaa mielenkiintoista taksimatkaa.

Emme siis varsinaisesti yllättyneet kyydin hinnan noustessa kesken matkan. Parin kadunkulman verran matkattuamme kuljettaja alkoi hokea sanaa ”mittari” ja osoitella taksamittariaan. Mokoma doupattu rakkine oli ehtinyt nakuttaa jo 60 000 dongin lukemiin. Muistutin kuskia sovitusta hinnasta, mutta tämä nuori dementikko vain jatkoi mittarin osoittelua. Minulla oli onneksi hotellin puhelinnumero jemmassa ja puhelimessa paikallinen liittymä. Kilautin siis kaverille. Keskusteltuaan hotellin edustajan kanssa puhelimessa kuljettaja rauhoittui, eikä puhunut mittarista enää mitään. Hinnaksi kelpasi ilman mukinoita 50 000, vaikka tuo taksamittareiden Usain Bolt oli ehtinyt kipittää jo yli 200 000 dongin. Ymmärrän sen, että länsimaiselta turistilta voi pyytää vähän kovempaa hintaa, mutta sen voisi sopia rehdisti heti alussa. Ihan jo periaatteesta en maksa sovittua enempää.

Itse junamatka oli yllättävän kiva. Hytti oli siisti ja lakanat vaihdettu. Juomia oli tarjolla talon puolesta. Minulla oli mukana lukemista, tekemistä ja äänikirjaa unettoman yön varalle. Lopulta näitä ei tarvittu, sillä nukkumatti kävi heittämässä unihiekat jo alkumatkasta. Nukuimme molemmat pomppuisesta kyydistä huolimatta ihan kelpo unet ja heräsimme ihailemaan ikkunasta avautuvia maisemia seuraavan päivän jo koitettua.

Huen hotellimme Scarlett Boutique Hotel oli yksi matkan parhaista majapaikoista. Huone ei ollut suuren suuri, mutta tilaa oli aivan riittävästi. Huone oli myös todella siisti ja saimme sen saman tien aikaisesta saapumisestamme huolimatta. Scarlettin huone oli ylivoimaisesti edullisin reissun majapaikoistamme.

Hotellin pesulapalvelukin oli hinnoiteltu sen verran maltillisesti, että päätimme pesettää vaatteemme sen avulla. Toki vaatteet olisi saanut pesetettyä paljon halvemmallakin, mutta tämä ratkaisu säästi aikaa ja vaivaa. Puhtaat vaatteet löytyivät huoneestamme jo kuuden tunnin päästä niiden jättämisestä. Kaikki pestäväksi laittamamme vaatteet olivat edelleen tallella, eikä pesuaineen hajukaan ollut aivan kamala.

Viivyimme Huessa vain kahden yön verran. Ensimmäinen päivä meni orientoitumiseen ja kaupungilla kävelyyn. Toisena halusimme jo lähteä katselemaan keisarillista kaupunkia ja sitä ympäröivää linnoitusta. Aluksi ideanamme oli suunnata linnoitukseen jo heti aamusta välttääksemme turistilaumat. Lopulta päädyimme kuitenkin varaamaan paikat opastetulle kierrokselle Klookin mobiilisovelluksen avulla. Kierros sisälsi linnoituksen lisäksi muitakin kaupungin nähtävyyksiä. Monet kierroksen kohteista kuuluvat UNESCOn maailmanperintöluetteloon.

Hue toimi Vietnamin pääkaupunkina kahden eri dynastian aikana vuosien 1738 ja 1775 ja myöhemmin vuosien 1802 ja 1945 välillä. Tuolloin maata hallitsi keisari, joka asui keisarillisessa kaupungissa. Tätä ympäröi keskuslinnoitus eli sitadelli. Keskuslinnoitus toimi hallitsijan suojana paitsi kaupungin ulkopuolelta myös sen sisältä tulevia uhkia vastaan. Keisarillisen kaupungin sisällä sijaitsi vielä erillinen kielletty kaupunki, jonne oli pääsy vain keisarilla ja hänen lukuisilla vaimoillaan sekä joillain harvoilla luotetuilla ihmisillä. Keisarit eivät olleet kovin pitkäikäisiä, minkä oppaamme arveli johtuneen mahdollisesti vaimojen suuresta määrästä.

Kanssamme samassa hotellissa asunut tasmanialaispariskunta oli varannut paikat samalle kierrokselle hotellin kautta. Emme tätä toki tienneet vielä siinä vaiheessa, kun opas nouti heidät mukaansa eikä kiinnittänyt meihin mitään huomiota. Asia selvisi kuitenkin pian, kun opas palasi kymmenen minuutin kuluttua noutamaan meidät ja näimme autoon kömpiessämme tutun näköisiä naamoja. Kuulemma auto oli kiertänyt hakemassa yhden pariskunnan siinä välissä. Opas ei vain ollut huomannut, että meidät olisi voinut napata samalla kertaa. Klookin kautta retken hinta oli pari euroa halvempi kuin hotellin välittämänä.

Kierroksella oli yhteensä yhdeksän osallistujaa. Näistä yksi vanhempi pariskunta oli mukana vain puolen päivän retkellä ja heidät pudotettiin kyydistä ennen lounasta. Me muut tutustuimme lounaan jälkeen vielä kolmeen kohteeseen. Lounasta söimme pitkän kaavan mukaan ja siinä sivussa oli hyvin aikaa rupatella ja vähän tutustua muihin retkellä mukana olleisiin.

Upean linnoituksen lisäksi retken aamupäivän ohjelmaan kuului piipahdus Dong Ban kauppahallissa. Siellä oli myytävänä niin talous- kuin elintarvikkeitakin. Hedelmät ja kasvikset olivat houkuttelevan näköisiä, mutta lihaosaston tarjonta ei niinkään. Kylmäketjua ei selvästi Huessa tunneta ja niinpä lihat köllöttelivät pöydällä neljänkymmenen asteen lämmössä. Sieltä ne paikalliset käyvät ruokatarpeensa ostamassa. Polkupyörän kyydissä alueen halki kulkeneet valtavat jääkimpaleet oli ilmeisesti varattu juomien viilentämiseen.

Torin jälkeen jatkoimme Thien Mun eli taivaallisen naisen temppelille. Tämä 1600-luvun alussa rakennettu seitsenkerroksinen temppeli on Huen jonkinlainen epävirallinen symboli. Temppelin alueella oli monia mielenkiintoisia rakennuksia sekä eräs kuuluisa Austin-merkkinen auto. Auton ainakin väitetään olevan juuri se sama, jolla saigonilainen buddhalaismunkki Thich Quang Duc ajoi viimeisen matkansa ennen kuin sytytti itsensä palamaan protestina Etelä-Vietnamin hallinnon sortotoimia vastaan.

Temppeliltä matka jatkui takaisin keskustaan lohikäärmeveneellä pitkin kaupunkia halkovaa Parfyymijokea. Joki on saanut nimensä kukista, joita se syksyisin tuo yläjuoksultaan kaupunkiin. Ilmeisesti vesi tuoksuu tuolloin voimakkaasti. Vene oli paitsi sitä operoivan perheen työpaikka myös heidän kotinsa. Lisätuloja saadakseen perheenäiti kaupitteli meille kylmiä juomia sekä matkamuistoja. Jälkimmäiset jäivät ostamatta, mutta juoma kyllä maistui. Omat vesipullot kun olivat jo ehtineet kassin pohjalla lämmetä Huen helteessä.

Lounaan jälkeen retken ohjelmaan kuuluivat vielä kahden keisarin hautapaikat kaupungin ulkopuolella. Nämä eivät paperilla kuulostaneet kovinkaan mielenkiintoisilta ja olisivat varmasti jääneet väliin, jos eivät olisi kuuluneet retkiohjelmaan. Tämä olisi ollut suuri menetys, sillä ihan näin hienoja hautoja en olekaan ennen nähnyt.

Ensin pysähdyimme keisari Minh Mangin haudalla. Keisari oli vallassa vuosina 1820-1841. Hän rakennutti itselleen palatsin kaupungin ulkopuolelle päästäkseen välillä vetäytymään rauhaan linnoituksen hulinasta. Valitettavasti hän ehti kuolla ennen palatsin valmistumista. Hänen poikansa rakennutti sen valmiiksi ja palatsista tehtiin keisarin hautamonumentti. Kyseessä on siis iso kompleksi, johon kuuluu useita rakennuksia. Itse hautapaikka sijaitsee kukkulalla, mutta tarkka paikka on pidetty salassa haudanryöstäjien takia. Keisarin kanssa hautaan dumpattiin nimittäin kaiken maailman kalleudet mukaan.

Toinen vierailumme haudoista kuului Vietnamin toiseksi viimeiselle keisarille Khai Dinhille. Vuosina 1916-1925 hallinnut Khai Dinh oli keisareista viimeinen, joka on haudattu Vietnamiin. Viimeisen keisarin leposija sijaitsee Pariisissa. Keisari Khai Dinhin hautamuistomerkin rakentaminen  kesti yksitoista vuotta ja se valmistui vasta kuusi vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Projektin vei loppuun hänen poikansa. Khai Dinh käytti projektiin paljon rahoja valtion kassasta, mikä ei ollut omiaan kohottamaan kansansuosiota. Suosio ei kummoinen ollut muutenkaan, sillä keisari oli turhan hyvissä väleissä ranskalaisten siirtomaaisäntien kanssa. Pahat kielet haukkuivat keisaria siirtomaaisäntien duunariksi. Haudan sijaintiakaan ei ollut tarpeen salata, sillä haudattavaksi ei enää jäänyt juuri mitään rikkauksia. Tämä hautamuistomerkki on saanut vaikutteita Ranskasta, jossa keisari suoritti opintojaan.

Retken viimeinen kohde oli pieni verstas, jossa tehdään perinteisiä vietnamilaisia hattuja sekä suitsuketikkuja. Viimeksi mainittujen rullaamista olisi voinut itsekin kokeilla. Homma näytti ammattilaisen käsissä helpolta, mutta osoittautui haastavaksi. Suitsukkeita oli monen tuoksuisia, kanelista jasmiiniin. Päädyin ostamaan matkamuistoksi perinteisen hatun modernin, kokoon taitettavan version.

Illan tullen kävelimme kaupungin ravintolakadulla. Siellä oli menossa jonkinlainen tanssikisa, jossa hiphop-musiikin tahtiin sätkivät tanssijat kisasivat pareittain ja yksitellen toisiaan vastaan. Jäimme tätä spektaakkelia seuraamaan hetkiseksi, vaikka tuo musiikkimuoto kuuluukin suurimpiin inhokkeihimme. Tanssijat olivat todella taitavia. Lavalla päällä oli kova uho, mutta koitoksen jälkeen kilpakumppanit näyttivät olevan hyviä kavereita. Vekkuli laji.

Kadulla kävellessämme kuulimme jonkun huutavan peräämme. Kävi ilmi, että Halonginlahdella tapaamamme kiva australialaisseurue oli sattumalta myös Huessa kanssamme samaan aikaan. Seurueeseen kuulunut rouva oli huomannut meidän kävelevän kadulla ollessaan kahden tyttärensä kanssa vaatekaupassa. Heidän seurueensa oli aikeissa matkustaa Hoi Aniin seuraavana päivänä, samoin kuin mekin. Vaihdoimme yhteystietoja, jotta voisimme yrittää törmätä siellä vaikkapa illallisen merkeissä.

Pysähdyimme hetkeksi ihailemaan Parfyymijoen yli kulkevaa yli satavuotiasta Truong Tienin siltaa, joka oli upeasti valaistu pimeällä. Värit vaihtuivat tasaisin välein ja vaihdot tapahtuivat hienosti liukuen. Myös sillan heijastus vedestä oli upea.

Hue osoittautui todella mielenkiintoiseksi paikaksi. Voisin hyvin kuvitella joskus palaavani tutustumaan linnoitukseen ihan omatoimisesti. Pelkomme turistimassoista osoittautui näin kesäkaudella turhaksi, sillä linnoituksessa oli varsin rauhallista. Ilmeisesti talvisesongin aikaan väkeä on liikkeellä enemmän. Me pääsimme vierailemaan palatsin kirjastossa, jonka restaurointi oli saatu päätökseen juuri kuukautta aiemmin. Työt jatkuvat monissa linnoituksen rakennuksissa, joten seuraavalla vierailukerralla paikalla on varmasti vielä enemmän nähtävää.

Seuraavana aamuna oli kuitenkin aika kirjautua ulos Huen hotellista ja jatkaa matkaa kohti kaunista Hoi Ania. Mutta siitä jatkan vasta tarinan seuraavassa osassa.

Joitain hintoja:

  • 2h huone Scarlett Boutique Hotelissa (sisältäen aamiaisen): 26,11€ / yö
  • Kahden pyykkipussillisen pesu Scarlett Boutique Hotelissa: 527 000 dongia (20,27€)
  • Junamatka Hanoi-Hue Laman Express 2h hytissä: 128,31€
  • Koko päivän opastettu retki Huessa Klookin kautta (sisältäen lounaan, kuljetukset ja pääsymaksut): 30,15€ / henkilö
  • Lounas TRE Restaurantissa: 236 000 dongia / henkilö (9,08€)
  • Illallinen Elegant Restaurantissa: 173 500 dongia / henkilö (6,67€)
  • Illallinen Nina’s Cafessa: 138 500 dongia / henkilö (5,33€)
  • Kahvi Highlands Coffee -ketjun kahvilassa: 37 000 dongia (1,42€)

1 euro vastaa suunilleen 25 800 Vietnamin dongia.

Seuraavaksi: Hoi An
Takaisin alkuun: Vietnam 2019

2 kommenttia

  1. Jenni / Unelmatrippi 14.8.2019 at 06:17

    Hienon näköisiä ja kiinnostavia paikkoja! Huessa ei ole tullut käytyä, mutta jos palaan joskus Vietnamiin, niin se on kyllä listalla.

    Aikamoinen ero vaikuttaisi olevan tuon hienomman hytin ja edullisen "perushytin" välillä. Olen itse mennyt Vietnamissa yöjunalla sellaisessa perusversiossa (4 hengen hytti) ja oli sekin toki ihan toimiva, mutta juna oli oikeasti maksimissaan 60-luvulta ja lakanatkaan eivät välttämättä olleet paljon uudemmat. 😀 Ihan kivasti sekin matka silti meni. Minä vain en saa mitenkään enää nykyään unta junissa tai busseissa, joten kieriskelen aina kaikki yöt noissa tuollaisissa – tasosta riippumatta. Se on harmi, koska noissa saisi niin kätevösti kaksi kärpästä yhdellä iskulla (paikasta toiseen menon ja nukutun yön siis), mutta kun ei niin ei. Joutuu aina menemään päiväunille suoraan junasta/bussista/lentokoneesta, jos on yön matkustanut.

    Vastaa
    1. Aron 14.8.2019 at 08:13

      Hue jäi kyllä mieleen paikkana, johon voisi tutustua vähän enemmänkin. Tuo junamatka ei varsinaisesti ollut tuolla hinnalla perusteltavissa muuten kuin elämyksenä. Lentäminen olisi ollut halvempaa. Tai no, olihan tuo ilmaston kannalta parempi vaihtoehto. Minäkään en liikennevälineissä saa nukuttua, en saanut edes Myanmarin VIP-bussissa. Siksi yleensä vältän näitä yömatkoja, menee vain aikaa hukkaan kun on perillä silmät ristissä ja päivä menee nukkuessa. Siinä mielessä tämä junamatka oli oikein onnistunut. Ja hytti tosiaan oli siisti kuin hyvä hotellihuone. Mutta kyllä mekin pienet tirsat otettiin perillä, kun hotellihuone järjestyi kivasti saman tien. 🙂

      Vastaa

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *