Edellinen osa: Tilinpäätös

Havaitsimme Myanmarin omalla tavallaan haastavaksi maaksi turistille, ainakin näin kuumimman sesongin ulkopuolella. Liikennevälineiden osalta tarjonta oli vähäistä ja osassa paikoista monet ravintolat olivat sulkeneet ovensa seuraavaan sesonkiin asti.

Näiden ajankohtaan liittyvien haasteiden lisäksi moni muukin käytännön asia vaati keskittymistä. Jopa tuiki tavallinen valuutan vaihtaminen edellytti etukäteisvalmisteluja onnistuakseen. Maan aikavyöhykekin on ihan omituinen. Meillä oli matkaopaskirja apunamme ja lisäksi kyselimme vielä vinkkejä maassa työnsä puolesta useita kertoja vierailleelta ystävältämme. Näistä huolimatta yllätyksiä tuli vastaan. Siksi ajattelin koota tähän listan käytännön havainnoista, joita tein ja jotka mahdollisesti voivat auttaa muita Myanmarin matkaa suunnittelevia.

Turistisesonki ja vuodenajat

Maan kolmesta vuodenajasta turistien keskuudessa suosituin on viileä kausi marraskuusta helmikuuhun. Tällä välillä palveluiden tarjonta on parhaalla tasolla, joskin niin lienee myös kysyntä. Hintojen suhteen voin vain esittää arvauksia, mutta olettaisin niidenkin olevan tapissa sesongin ollessa kuumimmillaan. Kannattaa huomioida, että esimerkiksi Baganin suositut kuumailmapallolennot pyörivät vain lokakuun alkupuolelta huhtikuun alkuun asti.

Viileä vuodenaika tarkoittaa yleensä vähäisiä sateita, kirkasta säätä ja noin 30 asteen päivän ylimpiä lämpötiloja. Olen nähnyt Inle-järveltä valokuvia, joissa ihmisillä on kevytuntuvatakit päällään. Tällä hieman korkeammalla sijaitsevalla alueella voi olla varsin viileää etenkin öisin.

Maaliskuusta toukokuun loppuun sijoittuva kuuma kausi nostaa lämpötiloja kymmenellä asteella. Tähän aikaan vuodesta missään päin maata, kenties vuoristoa lukuunottamatta, ei tarvitse palella. Meidän vierailumme aikana lämpötila pysytteli 37 ja 43 asteen välimaastossa. Ilmankosteus oli alle 30 prosenttia, alle puolet Bangkokin lukemista. Hiki tuli silti. Kuumalla kaudella on myös hyvin kuivaa. Inle-järvellä kuivuus aiheuttaa uusia haasteita, kun veden ollessa matalalla kaikkiin kohteisiin ei enää ole mahdollista päästä alueen pääkulkuneuvolla eli veneellä.

Sadekausi ajoittuu kesäkuun ja lokakuun välille. Silloin trooppiset sateet voivat olla voimakkaita. Ylänköalueilla sataa eniten ja siellä tiet voivat käydä hankalakulkuisiksi. Sadekaudella kannattaa siis ottaa selvää asioista etukäteen erityisen hyvin. Tämä tosin pätee myös kuumaan kauteen, jolloin monet turistien varassa pyörivät yritykset sulkevat ovensa.

Viisumi ja passin voimassaolo

Suomalainen tarvitsee Myanmariin matkustaessaan viisumin. Se haetaan netistä täältä ja hakemista varten tarvitaan passin tiedot sekä skannattu värillinen passikuva. Kuva saa olla korkeintaan kolme kuukautta vanha. Viisumin toimitusaika on kolme arkipäivää, mutta ainakin me saimme omamme heti seuraavana päivänä. Viisumihakemuksen tekeminen maksaa $50 ja maksu suoritetaan luottokortilla. Viisumi on voimassa myöntöpäivästä lähtien 90 päivää. Sähköpostiin saapunut viisumi pitää tulostaa ja ottaa mukaan.

Passin on oltava voimassa vähintään kuusi kuukautta maahan saapumisesta. Maahan saavuttaessa turistilla on oltava lentolippu myös maasta poistumista varten.

Aika

Myanmar sijaitsee ihan omalla aikavyöhykkeellään, joka on puoli tuntia Intian aikavyöhykettä edellä ja puoli tuntia Thaimaan aikavyöhykettä jäljessä. Eroa Suomeen on kesäaikana 3,5 tuntia ja talviaikana 4,5 tuntia. Myanmarissa ei käytetä kesäaikaa.

Valuutta ja luottokortit

Maan virallinen valuutta on Myanmarin kyat (MMK), jota pystyy vaihtamaan vasta paikan päällä. Kuulemamme mukaan USA:n dollarit ovat helpoin väline rahan vaihtamiseen. Dollareiden laadun suhteen Myanmarissa ollaan todella kranttuja. Rahojen on oltava aivan priimakuntoisia, muutoin ne eivät kelpaa. Kannattaa siis pyytää Suomessa rahaa vaihtaessa uusia seteleitä ja kuljettaa ne vaikkapa kirjan välissä. Tämä ei ole mikään vitsi, rahoja katseltiin todella tarkasti. Ainakin Forexilla tämä oli tiedossa ja saimme käyttämättömiä seteleitä ilman sen kummempaa vänkäämistä.

Myanmarin rahanvaihtopisteissä on eri kurssit eri kokoisille seteleille. Sadan dollarin setelillä saa parhaan vaihtokurssin. Kannattaa siis suosia niitä. Netistä lukemani perusteella eri vaihtopisteiden välillä ei ole suuria eroja kursseissa, joten kannattaa vaihtaa rahat jo heti lentokentällä. Näin teimme mekin. Tarkoitus oli vaihtaa myöhemmin lisää, mutta yllätykseksemme ensimmäinen erä riitti koko matkan ajaksi, jouduimmepa vielä ennen maasta poistumista Yangonin lentokentällä vaihtamaan jäljellä olevat viimeiset kymmenen prosenttia seteleistä takaisin dollareiksi.

Valuutan kurssi on heikko, 1000MMK vastaa noin 0,60 euroa. Käytännössä saat luultavasti rahaa vaihtaessasi paksun nipun 10000 ja 5000 kyatin seteleitä. Näiden setelien lisäksi käsiemme kautta ehti kulkea 1000, 500, 200, 100 ja 50 kyatin seteleitä. Näistä etenkin nuo viimeksi mainitut ovat ilmeisesti jo jonkin verran harvinaisia mitättömän pienen arvonsa takia. Vaihtorahoina niitä kuitenkin onnistuimme saamaan.

Joissain tapauksissa hinnat voidaan ilmoittaa dollareissa. Tällöin yleensä myös maksaminen tapahtuu dollareissa, mutta ainakin me havaitsimme myös paikallisvaluutan kelpaavan.

Luottokortit käyvät Myanmarissa huonosti. Hotelleissa ja hienoimmissa turistiravintoloissa voi olla mahdollista maksaa luottokortilla. Näissäkin voi tulla vastaan yllätyksiä, sillä korttikone ei välttämättä aina toimi. Koimme tällaisen tilanteen itse. Turistien suosimissa paikoissa näkyi jonkin verran pankkiautomaatteja. Niidenkään toimintakuntoon ei kuulemma voi aina luottaa. Emme tosin joutuneet tekemään näiden kanssa lähempää tuttavuutta.

Myanmarilla on aasialaisittain hintavan maan maine. Pääsääntöisesti maassa on kuitenkin mahdollista matkustaa varsin edullisesti. Maan sisäiset lennot ovat kalliita ja hotelleissakin löytyy nykyisin suosituimmissa kohteissa jo hyvin hintavia vaihtoehtoja. Jos kuitenkin matkustaa maata pitkin ja majoittuu perushotelleissa, selviää varsin maltillisella budjetilla. Viidellä eurolla syö itsensä kylläiseksi ja hörppää vielä oluenkin ruokajuomaksi.

Kieli

Myanmarin virallinen kieli on burman kieli, mutta sen eri murteiden lisäksi maassa puhutaan yli sataa muuta kieltä. Kaksi kolmasosaa väestöstä puhuu burman kieltä äidinkielenään. Virallinen kieli toimii yleiskielenä, kun eri kieliä puhuvat kommunikoivat keskenään.

Opin itse matkan aikana tasan yhden sanan, mikä toki oli todella surkea suoritus. Tämä sana oli tervehdys mingalarbar. Minun korvaani se kuului lausuttuna muodossa minglabaa. Tällä tavoin sanomalla itse tervehdin paikallisia hymyn kera ja minulle vastattiin samalla tavalla. Voin siis katsoa tulleeni ymmärretyksi. Samaa tervehdystä voi suomen moin tapaan käyttää myös hyvästeltäessä.

Enemmän aiheesta kiinnostuneita kehotan vilkaisemaan vaikkapa World Nomads -sivustolle kerättyä listaa turisteille hyödyllisistä fraaseista burman kielellä. Sivu löytyy täältä.

Mobiilidata

Ilmeisesti vielä joitain vuosia sitten matkapuhelinverkko oli Myanmarissa todella huonosti toimiva. Ainakin meidän vierailemissamme kohteissa, sekä pääosin niiden välilläkin, verkko toimi moitteettomasti. Kotimaisista operaattoreista meillä oli mukana Elisan ja DNA:n liittymät. Näistä kummankaan roaming-kumppani ei ollut parhaasta päästä. Verkko oli nimittäin pimeänä useammassa paikassa.

Hankimme jo heti maahan saavuttuamme paikallisen prepaid-simin, jolla pystyi käyttämään 5GT verran dataa. Tämä määrä riitti mainiosti kahdelle viikolle. Hinta oli noin 3,80€, joten en nähnyt mitään järkeä kotimaisen operaattorin ulkomaan paketin käyttämiseen. Mytelin verkko osoittautui erinomaisesti toimivaksi, verkon nopeus oli parhaimmillaan samaa 4G-tasoa kuin mihin olen Helsingin keskustassa tottunut. Katvealueita oli hyvin vähän. Huonoiten verkko toimi Baganissa.

Liikenne

Myanmarissa on autoissa ratti väärällä puolella. Tällä en tarkoita sitä, että maassa olisi vasemmanpuoleinen liikenne, vaan ihan oikeasti suurimmassa osassa autoista ratti on väärällä puolella. Liikenne on oikeanpuoleinen, mutta silti ratti löytyy yleensä oikealta.

Maassa vaihdettiin liikenne vasemmanpuoleisesta oikeanpuoleiseen vuonna 1970, mutta sen jälkeenkin autoissa ratti pysyi oikealla. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että autot saapuvat Myanmariin Japanista, jossa on vasemmanpuoleinen liikenne. Oletettavasti uusia autoja tuodaan vähän ja käytetyt ovat Japanissa kaikki vasemmanpuoleiseen liikenteeseen sovitettuja.

Kuulemma vuodesta 2017 asti maahan olisi saanut tuoda vain autoja, joissa ratti on vasemmalla puolella. Kohtalaisin uusiakin autoja kuitenkin liikenteessä näkyi vääränpuoleisella ratilla. Suurimmassa kaupungissa Yangonissa toisaalta näimme myös oikein varusteltuja autoja.

Liikenne on useissa Kaakkois-Aasian maissa merkittävä tappaja. Mayanmarin tilastot eivät ole karmeudessaan ihan Thaimaan luokkaa, mutta silti väkimäärän suhteutettu vuosittaisten liikennekuolemien määrä on viisinkertainen Suomeen verrattuna. Myanmarin liikennekulttuurissa on Suomesta poikkeavia tapoja liittyen torven ja vilkun käyttöön. En ihan saanut kiinni, missä tilanteissa sitä penkan puoleista vilkkua pitikään käyttää suoralla tiellä ajaessa. Torvea soitetaan aina mutkassa, kuten on tapana myös Etelä-Euroopassa, sekä muuten vain ruuhkassa varoituksena seuraavasta manööveristä.

Maaseudulla liikenne oli hyvin rauhallista ja ainakin Baganissa voisin kuvitella skootterilla tai polkupyörällä liikkumisen olevan hyvinkin helppoa. Emme kumpaakaan kuitenkaan kokeilleet. Kaupungeissa en lähtisi itse ajamaan millään vempeleellä. Toiseksi suurin kaupunki Mandalay oli uudenvuoden pyhien aikaan liikenteeltään rauhallinen. Mahdollisesti arjen tullen tilanne muuttuu. Suurin kaupunki Yangon puolestaan oli pahimmillaan hyvin kaoottinen. Hyvänä puolena Yangonin liikenteessä pidimme keskustan alueella voimassa olevaa mopokieltoa.

Ruoka

Burmalainen ruokakulttuuri ei ole yhtä tunnettua kuin vaikkapa naapurimaiden Intian ja Thaimaan pöperöt. Turistiravintoloissa onkin usein tarjolla paikallisten ruokien lisäksi myös naapurimaiden klassikkoannoksia. Ikään kuin paikat näin varmistaisivat, että turisti löytää jotain tuttua ja turvallista tilattavaa. Tämä on toisaalta ihan turhaa, sillä paikallisen keittiön antimet ovat herkullisia. Vaikutteita on otettu naapurimaista, mutta mukana on myös selvästi omaa otetta. Seuraavassa esittelen muutamia paikallisia ruokia, joihin ehdin matkan aikana tutustua.

Curryt

Burmalaisia curryja kutsutaan Aasian miedoimmiksi. Ruokaa haudutetaan niin kauan, että currytahnan öljy erottuu. Tämän prosessin myötä tulisuus miedontuu. Näin kerrottiin matkaopaskirjassa. Huomasin curryt myös ihan käytännössä sekä öljyisiksi että miedoiksi. Valmistustapa ei mitenkään vähentänyt ruoan makua, sitä kyllä riitti.

Shan-nuudelikeitto

Tämä shanin maakunnan oma herkku on kohtalaisen tyypillinen nuudelikeitto. Jos sinulla on kunnon nälkä, kannattaa tarkistaa että keitossa todella on lihaa. Ainakin yhdessä ravintolassa keittoon piti liha tilata erikseen.

Fermentoitu teenlehtisalaatti

Tämä tyypillinen burmalainen salaatti jakaa mielipiteitä, myös meidän ruokakunnassamme. Vaimo ei tykännyt yhtään, mutta minusta tämä oli hyvää. Fermentoiduissa teenlehdessä on aika voimakas hapan maku, joka ei välttämättä ole kaikkien mieleen. Kannattaa kuitenkin maistaa. Mukana on myös paljon maapähkinöitä, jotka ovat muutoinkin Myanmarissa suosittu raaka-aine. Salaatti löytyy usein alkuruokalistalta.

Majoittuminen

Myanmarissa turistien on lain mukaan majoituttava koko vierailunsa ajan hotellissa, motellissa, majatalossa tai vastaavassa yrityksessä. Ihmisten kotona majoittuminen on kiellettyä.

Vastuullisuus

Jouduimme miettimään ennen matkaamme Myanmariin varsin tarkasti, olisiko tuo matka ollenkaan järkevästi toteutettavissa. Myanmarin valtion harjoittama rohingyojen etninen vaino, jonka yhteydessä on puhuttu jopa kansanmurhasta, ei kaipaa meidän rahoitustamme. Toisaalta maassa vierailevat turistit tarjoavat työtä myös paikallisille ihmisille, joilla ei ole mitään osaa eikä arpaa valtion harjoittamassa politiikassa. Päätimme lopulta matkustaa maahan, mutta yrittää hieman miettiä omaan rahankäyttöämme.

Yksi hyvä tapa auttaa paikallisia on suosia sosiaalisia yrityksiä. Oli sitten kyse ravintolasta, hotellista tai kaupasta, näiden yritysten palveluja ostamalla voit parhaiten varmistua käyttämiesi rahojen päätymisestä paikallisten ihmisten hyväksi. Me majoituimme yhdessä tällaisessa hotellissa, ruokailimme tällaisessa ravintolassa, ja lisäksi pyrimme tekemään vähäiset matkamuisto- ja tuliaisostoksemme tällaisissa kaupoissa.

Inle Heritage

Inle-järvellä majoituimme Inle Heritage -hotellissa, joka tekee monenlaista hyvää alueella. Hotellin yhteydessä toimii koulu, joka valmentaa paikallisia nuoria matkailualan ammatteihin. Henkilökunta myös opettaa paikallisille ihmisille jätteiden kierrätystä. Hotellin palveluihin kuuluvat myös ravintola ja kauppa, jossa myydään sosiaalisten yritysten tuotteita. Tarjolla on myös veneretkiä järven eri kohteisiin. Hotellin yhteydessä on lisäksi kissakylä, jossa asuu useampi kymmenen burmalaista kissaa. Niitä saa käydä paijaamassa.

LinkAge Restaurant & Art Gallery

Yangonissa sijaitseva LinkAge kouluttaa nuoria ravintola-alalle. Ravintolassa on tarjolla paikallisia herkkuja. Söimme täällä yhden illallisen ja pidimme kovasti. Tarjolla oli lähinnä burmalaisen keittiön herkkuja. Ravintolan seinät ovat täynnä taidetta.

Pomelo ja Hla Day

Nämä kaksi kauppaa Yangonissa myyvät paikallisten käsityöläisten tekemiä tuotteita. Tekijät ovat usein syystä tai toisesta päätyneet epäonniseen asemaan. Käsitöiden kautta heillä on kuitenkin mahdollisuus saada jotain tuloja. Tarjolla on sekä todella hienoja että kivan käytännöllisiä esineitä. Löysimme näistä kaupoista niin tuliaisia tuttaville kuin jotain pientä kotiinkin koristeeksi.

Vastuullinen turisti pyrkii jättämään mahdollisimman vähän jälkiä itsestään. Myanmarin jätehuolto on vielä varsin heikolla tasolla ja ajoittain roskiksia joutuu etsimään pitkäänkin. Tämä ei kuitenkaan ole mikään syy heittää roskia luontoon, vaikka paikalliset niin tekisivätkin. Tässä kohtaa ei siis kannata tehdä kuten paikalliset tekevät.

Baganissa kuulimme oppaaltamme Baganin muovikampanjasta (eng. Bagan Plastic Campaign, BPC), joka on lähtenyt liikkeelle paikallisten yrittäjien lauantaisista roskienkeruutalkoista. Arvioiden mukaan tämän projektin avulla jopa 60 prosenttia Baganin roskaongelmasta on saatu selätettyä. Näimme temppeleiden ulkopuolella projektin nimeä kantavia hauskoja käytetyistä autonrenkaista tehtyjä roskiksia.

Näiden ajatusten ja käytännön vinkkien myötä on aika päättää Myanmarin matkakertomus. Kuten tässä matkan varrella saatoin muutamaan kertaan mainitakin, oli tämä yksi vaikuttavimmista reissuistamme koskaan. Tästä on hyvä jatkaa tätä matkavuotta, joka jatkuukin jo varsin pian pikamatkalla Tallinnaan.

Takaisin alkuun: Myanmar 2019

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *