Oslo on tullut parin työmatkan kautta hieman tutuksi. Yritän yleensä sovittaa pari vapaapäivää tällaisten reissujen yhteyteen, jotta ehtisin nähdä muutakin kuin tapahtuma-areenoita ja hotellihuoneita. Etenkin kauniina kesäpäivänä kaupungilla on paljon tarjottavaa. Pienen kävelyn päässä keskustasta löytyvän lyhykäisen Damstredetin kadun puutalot ovat yksi tällaisista. Samaan yhteyteen voi helposti niputtaa viereisen Grünerløkkan alueen, josta löytyy paljonkin katsottavaa. Matkan varrelle osuu lyhyt kuja Ingens gate, joka on täynnä katutaidetta. Lisää puutaloja löytyy vähän Damstredetista pohjoiseen Telthusbakkenin varrelta.
Damstredetin ja Telthusbakkenin puutalot on rakennettu 1700- ja 1800-luvuilla. Nämä aikoinaan köyhän väen asuinalueet ovat nykyisin taiteilijoiden suosiossa. Pittoreskit vanhat talot kiinnostavat myös turisteja, Lonely Planetin opaskirjasta minäkin tämän tärpin nappasin.
Vaimo liittyi seuraani matkan työosuuden päätyttyä perjantaina. Kuin tilauksesta juuri lauantaille osui viikon ainoa kunnolla lämmin ja aurinkoinen päivä. Olimme jo ehtineet miettiä tekemistä sadepäivän varalle, mutta moiset saivat jäädä sunnuntaille. Kaunis kesäpäivä oli kuin tehty kaupungilla kävelyä varten.
Aurinkoisena lauantaipäivänä Damstredetille oli suuntaamassa jokunen muukin turisti. Ihan tungokseksi asti väkeä ei kuitenkaan liikkeellä ollut ja valokuvia tyhjästä kadusta sai otettua varsin helposti. Damstredetille oli noin vartin kävelymatka Karl Johans gatelta.
Siinä valokuvia räpsiessäni yhden talon portin raosta kadulle kipaisi kissa. Se ei jäänyt suuntaa miettimään, vaan lähti määrätietoisesti kipuamaan mukulakivikatua ylös päin. Tietysti olin juuri hetki sitten sammuttanut kamerani. Laitteen käynnistäminen kesti niin kauan, että kissa ehti luikahtaa laajakulmaisen objektiivin ulottumattomiin. Tuo portti oli muuten hienosti suunniteltu. Siinä oli selvä kissan mentävä kolo, jota ei todellakaan hoksannut ennen kuin sen näki käytössä.
Damstredetin jälkeen tarkoituksenamme oli jatkaa Grünerløkkan puolelle. Olin bongannut alueen Travellover-blogista. Kun vaimonikin oli jostain lukenut tästä ilmeisen trendikkäästä kaupunginosasta, päätyi se vierailulistalle.
Matkamme kohti Grünerløkkaa vei pienen Ingens gate -kujan kautta. Sen ympäristö on selvästi vanhaa teollisuusaluetta, joka on otettu uuteen käyttöön. Katutaidetta on joka puolella ja vanhoissa punatiilisissä halleissa on putiikkia ja ravintolaa. Varsin rosoinen alue on kuin eri maailmasta verrattuna Oslon keskustaan. Saimme yllättävän paljon aikaa kulumaan tällä lyhyellä kujan pätkällä.
Ingens gate ylittää Akerselvajoen. Sillan lähellä joessa uiskenteli kauempaa katsottuna viattoman näköinen joutsen. Lähemmässä tarkastelussa tämä osoittautui joksikin ihan muuksi ja vähemmän viattomaksi. Saimme hyvät naurut.
Grünerløkkan retkemme oli tarkoitus jatkua Akerselvaa seuraillen kohti Møllan puistoa, jonka kohdalla joessa piti olla hieno vesiputous. Emme kuitenkaan koskaan päässeet sinne asti, sillä reittimme muuttui lennosta. Pääsimme kuitenkin joen vartta pitkin kauppahalli Mathallen Oslon tienoille. Joessa oli jo siinä kohtaa varsin kivan näköinen koski.
Grünerløkkan puolelta jokea suunnilleen Mathallen Osloa vastapäätä bongasimme vanhan viljasiilon, josta on tehty opiskelija-asuntola. Tämä oli kyllä varsin vinkeän näköinen rakennus. Asunnot ovat varmasti pieniä ja mahdollisesti pyöreästä muodostaan johtuen mahdottomia sisustaa, mutta silti ulkoa päin rakennus näytti todella mielenkiintoiselta.
Kahvihammasta jo kolotti pahemman kerran ja siksi suuntasimme Mathallen Oslon suuntaan. Tämän jälkeen emme sitten enää palanneetkaan Grünerløkkan puolelle jokea. Kaikki kaupunginosan hipsteriputiikit ja -kahvilat jäivät siis näkemättä. Emme tosin jääneet niitä erityisesti kaipaamaankaan. Kenties jatkamme seuraavalla kerralla joen seuraamista, mutta tämän reissun tarpeiksi asti löysimme ihan riittävästi nähtävää aivan tästä Grünerløkkan laitamiltakin.
Mathallen Oslo oli varsin mielenkiintoinen tuttavuus. Sieltä löytyy niin makeaa kuin suolaistakin syötävää. Jos käytössä on keittiö, löytyy hallista myös valmiin ruoan lisäksi raaka-aineita omiin keitoksiin.
Kauppahallin jälkeen jatkoimme virkistyneinä kävelyämme kohti vähän matkan päässä ylös mäelle nousevaa Telthusbakkenia. Katu oli remontissa, mikä hieman hankaloitti etenemistä. Ihailimme matkalla vehreää tienoota ja kivoja värikkäitä puutaloja. Kadun toisella puolella avautui siirtolapuutarha-alue.
Mäen päälle päästyämme kävimme katsomassa Akerin vanhaa kirkkoa. Kirkolla oli tietenkin häät käynnissä, kesälauantai kun oli. Odottelimme juhlaväen poistumista, jotta pääsisimme kiertämään kirkon taakse häiriötä aiheuttamatta. Tämä olikin pikkuisen hankalaa, koska edellisen vihkimisen päätyttyä seuraavan juhlan vieraat jo alkoivat kokoontua paikalle. Onneksi sopiva rako lopulta löytyi.
Ennen paluuta keskustan suuntaan teimme vielä pienen kierroksen viereisellä hautausmaalla, jonne on haudattu norjalaisia kuuluisuuksia. Ihan Googlen karttaankin oli erikseen merkitty näistä ilmeisesti se tärkein, taidemaalari Edvard Munch. Kartan ansiosta tai siitä huolimatta onnistuimme herran haudan lopulta löytämään.
Tämä pieni kierros ydinkeskustan ulkopuolella antoi kivasti erilaisen näkökulman Osloon. Aiemmin olemme kuitenkin kierrelleet vain aivan keskeisimmillä paikoilla. Tällä Norjan pääkaupungilla on selvästi paljon muutakin annettavaa.
Muut kirjoitukset aiheesta Oslo: