Olimme ensimmäisellä Thaimaan matkallamme. Vietettyämme viikon Rayongin maakunnan rantakohteessa keskellä ei mitään, olivat kaikki lähitienoon nähtävyydet koluttu. Rannan ja hotellin uima-altaan lisäksi olimme viettäneet aikaa lähistön kalastajakylissä, myös tarinan edetessä tutuksi käyvässä Ban Phessä, ja pikkusaarilla sekä maakunnan pääkaupunki Rayongissa. Jopa Pattayan ostosmahdollisuuksiin olimme käyneet tutustumassa. Kaipasimme lisää säpinää, joten päätimme seuraavaksi lähteä yökylään pääkaupunki Bangkokiin.

Bangkokissa ehdimme reilussa vuorokaudessa nähdä hämmentävän paljon. Edes puskan takaa hyökännyt lomaflunssa ei hidastanut menoa. Ainoastaan illan ostoskeskuskierroksella kuljin hetken automaattiohjauksella kuumeen kohotessa.

Illan kuumehoureista huolimatta sekavin hetki oli luvassa vasta seuravana iltapäivänä lähtiessämme paluumatkalle kohti Rayongia. Johtuiko flunssasta vai mistä, mutta etukäteisvalmistelu oli jäänyt vähän puolitiehen. Paikallisbussilla oli tarkoitus palata Rayong Cityyn, jossa meitä olisi odottamassa hotellimme naapurissa sijaitsevasta yhdistetystä ravintolasta/kaupasta/kuljetuspalvelu-yhtiöstä varattu kyyti takaisin majapaikkaan. Bussien aikatauluja emme kuitenkaan olleet katsoneet kovin tarkasti valmiiksi. Eiköhän niitä mene pitkin päivää…

Perillä bussiasemalla näkyikin sopiva kyyti olevan ihan saman tien lähdössä. Hyökkäsimme välittömästi kuskilta lippua ostamaan. Herra ei kuitenkaan rahaa huolinut, vaan osoitteli aseman sisälle päin. No, siellähän niitä lippuluukkuja näkyi. Valitettavasti oikean luukun löytäminen osoittautui haastavaksi. Emme oikein saaneet selvää, oliko luukut jaettu bussiyhtiöittäin, ilmansuunnittain vaiko ihan vain satunnaisesti.

Siinä ympärillemme pälyillessämme apuun riensi avulias paikallinen rouva. Hän tiedusteli englanniksi hieman jo hätäisen näköisiltä turisteilta heidän kohdettaan. Keskustelu eteni suomennettuna kutakuinkin tähän tapaan:

nainen: Minne menossa?
minä: Rayong Cityyn
nainen: Vai Rayong City… Ahaa, siis Ban Phe?
minä: Ei, vaan Rayong City
nainen: Vai Rayong City… Ahaa, siis Ban Phe?

Tässä kohtaa totesin, ettei keskustelu johda mihinkään. Päätin painottaa, että emme todellakaan ole menossa Ban Phehen.

minä: Ei Ban Phe, vaan Rayong City
nainen: Vai Rayong City… Ahaa, siis Ban Phe?
minä: Ei, emme halua Ban Phehen. Olemme menossa Rayong Cityyn.
nainen: Vai Rayong City… Ahaa, siis Ban Phe?

Tätä jatkettiin vielä muutama kierros. Minä yritin vaihtaa sanamuotoa, rouva pitäytyi samassa. Joka kerralla näytti kuin lamppu olisi syttynyt rouvan pään päällä, kun hän hoksasi että Ban Phehenhän ne turistit toki ovat menossa. Sinällään ymmärrettävä valinta, sillä Rayongin kaupunki tuskin on kovin monen turistin oikea päätepiste. Ban Phen pieni kalastajakylä sen sijaan on suosittu kohde Bangkokista, koska sieltä pääsee lautalla Koh Sametin saarelle. Yritin parhaani mukaan venyttää hermojani, suuttuminenhan ei Thaimaassa koskaan auta mitään. Minut tuntevat ymmärtävät tuskani, kärsivällisyys kun ei ole koskaan kuulunut hyveisiini.

Meidät pelasti lopulta herra, joka ymmärsi tarpeemme ja ohjasi meidät suoraan oikealle lippuluukulle. Pääsimme matkaan ihan sillä ensimmäisellä bussilla, joka starttasikin heti kyytiin astuttuamme. Kuski saattoi jopa oikeasti viivyttää lähtöään meitä urpoja turisteja odotellessaan. Muut matkustajat eivät kuitenkaan näyttäneet pahastuneilta. Porukka oli selvästi paikallisia, yhtään länsimaisen näköistä ei lisäksemme kyytiin ollut ängennyt. Mukana menossa oli bussifirman puolesta kuljettajan lisäksi ainakin kaksi henkilöä. Vedestä ja kosteuspyyhkeistä ei siis tullut pulaa noin neljän tunnin matkan aikana.

Jälkeenpäin totesimme bussiasemalla käydyn keskustelun menneen kovasti samaan tapaan kuin ystävämme bangkokilaisen taksikuskin kanssa käymä keskustelu. Hän oli kaveriporukan mukana menossa Koh Sametille, jota varten matka vei Ban Phen laiturille. Matkalaiset kärsivällisesti toistelivat Ban Phen nimeä kuskille, joka nyökytteli ymmärryksen merkiksi ja kerta toisensa jälkeen vastasi: ”Pattaya, yes yes!”

PS. Postauksen kuvat eivät liity suoranaisesti tähän tapaukseen. Kuvat on valittu puolisatunnaisesti kyseisen matkan räpsyistä. Alla vielä kartta, jossa näkyvät tarinassa mainitut paikat.

Muut kirjoitukset aiheesta Bangkok:

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.