Kesäinen Vietnamin matkamme ensimmäinen etappi oli maan pääkaupunki Hanoi. Saavuimme tähän liki kahdeksan miljooonan asukkaan metropoliin yhdellä pompulla Hongkongin kautta. Matka-aikaa kertyi kaikkiaan yli 15 tunnin verran.

Hanoin kesä tarjosi meille miellyttävää lomasäätä. Vietimme kaupungissa kaikkiaan neljä päivää, joista kaksi oli kauniin aurinkoisia ja kaksi puolestaan pilvisiä. Pilvisinäkin päivinä harmaa taivas oli niin kirkas, että aurinkolaseja oli pakko käyttää. Yhtenä yönä ja seuraavana aamuna satoi vettä. Kaupungille jalkautuessamme sää oli kuitenkin jo kuivunut. Lämpötila pyöri 35 asteen molemmin puolin ja hetkittäin huima kosteus sai lämmön tuntumaan yli kymmenen astetta mittarin näyttämää lukemaa kuumemmalta.

Vierailumme Hanoissa katkesi kahden vuorokauden ajaksi, kun lähdimme risteilemään Halonginlahdelle. Tämän jälkeen palasimme vielä yhdeksi yöksi kaupunkiin ennen kuin jatkoimme matkaa junalla kohti maan keskiosaa. Tämän matkakertomuksen kannalta käsittelen Hanoin yhtenä kokonaisuutena. Halonginlahti on vuorossa seuraavassa osassa ja sen jälkeen tarina jatkuu Keski-Vietnamin osuuden ensimmäisestä kohteesta Huesta.

Majoituimme Hanoissa keskellä vanhaakaupunkia Essence Hanoi -hotellissa. Maan hintatasoon verrattuna kohtalaisen kallis, mutta suomalaisittan maltillisen hintainen, hotelli tarjosi hyvää palvelua ja siistejä huoneita. Aamiainen oli suorastaan loistava ja niin hotellin kuin ravintolankin henkilökunta todella ystävällistä.

Hotellin sekä paras että huonoin puoli oli sen sijainti. Majapaikasta oli helppo lähteä jalkaisin liikkeelle tutustumaan kaupungin nähtävyyksiin, mutta toisaalta sijainti keskellä baarikatua oli hieman rauhaton. Tällaisille kevyesti nukkuville ihmisille kunnon yörauha koitti vasta reilusti aamuyön puolella, vaikka periaatteessa baarikadun olisi pitänyt rauhoittua jo puoliltaöin. Tosin Halonginlahdelta palattuamme saimme huoneen hotellin toiselta puolelta, jossa yllättäen olikin todella rauhallista nukkua katutason älämölöstä huolimatta. Suosittelen siis pyytämään huonetta respanpuoleisesta osasta majoitusliikettä.

Kaupunkina Hanoi oli varsin mielenkiintoinen. Aluksi liikenne nosti verenpainetta, mutta onneksi siihen tottui todella nopeasti. Ensimmäiset selän takaa kuuluneet tööttäilyt säikäyttivät toden teolla, mutta jo ensimmäisen päivän aikana opin suhtautumaan niihin vain ystävällisinä varoituksina. Mopot ja autot ilmoittivat töötäten olemassaolostaan, jolloin oli syytä pitää sen hetkinen kurssi, eikä poukkoilla keskemmälle katua. Käveleminen kun tapahtui kadun reunassa. Jalkakäytävät olivat pysäköintikäytössä tai toimivat ihmisten keittiöinä ja olohuoneina.

Vanhankaupungin puiden varjostamat kapeat kadut näyttivät todella kauniilta. Söpösti ränsistyneet talot houkuttelivat räiskimään kameralla oikein toden teolla. Leveämpiä katuja näimme ranskalaisen korttelin alueella, joka levittäytyy vanhankaupungin molemmin puolin. Näillä kaduilla oli jopa liikennevalot, joskaan niistä ei kauheasti ollut iloa jalankulkijan näkökulmasta. Autot sinällään pääsääntöisesti pysähtyivät punaisiin valoihin, mutta mopojen menoa moiset joulukoristeet eivät haitanneet.

Hankimme jo matkan alussa Viettelin putiikista 15 gigan dataliittymät 250 000 dongin eli noin kymmenen euron hintaan. Data-hintasuhde oli niin mainio, ettei kotimaisen operaattorin ulkomaanpaketin hankkimisessa ollut mitään järkeä. Maan suurimman operaattorin verkko osoittautui nopeaksi ja kattavaksi. Sain tuosta datamäärästä käytettyä kolmessa viikossa vähän yli puolet, vaimo vain parikymmentä prosenttia.

Ihastuimme välittömästi vietnamilaiseen kahviin. Vietnam on maailman toiseksi suurin kahvintuottaja ja kenties juuri siksi maassa on aasialaisittain hämmästyttävän hieno kahvikulttuuri. Paikallisia kahviloita on joka paikassa ja kahvi on todella hyvää. Tarjolla on niin kuumana kuin jäidenkin kanssa juotavaa kahvia. Kyytipojaksi saa halutessaan makeutettua kondensoitua maitoa, jonka kanssa suklaisen tummapaahtoinen kahvi maistuu likimain kaakaolta. Perinteinen vietnamilainen kahvi valmistetaan omalla erityisellä kupin päälle asetettavalla suodattimellaan, jossa kahvin valuminen kestää 3-5 minuuttia. Tämä ei siis ole mitään pikakahvia.

Ensimmäinen reissun kommellus tapahtui vaihtaessamme Forexilta ostamiamme 100 dollarin seteleitä paikallisvaluutta dongeiksi hotellin läheisessä pankissa. Olimme pyytäneet Forexilta erityisesti hyväkuntoisia seteleitä, koska Vietnamissa ollaan näiden suhteen tarkkana. Silti virkailijalle tarjoamistamme seteleistä kaksi tuli bumerangina takaisin. Toisessa oli pieni repeämä yhdessä reunassa ja toisessa pieni kuulakärkikynällä piirretty viiva. Forex osti kotimaassa nämä ”kelvottomat” setelit takaisin alkuperäisellä hinnalla ja korvasi myös kulut, joita meille oli aiheutunut myöhemmin reissulla tekemästämme automaattinostosta. Tämäkin kommellus päättyi siis lopulta hyvin.

Kaupungin katuja tallatessa erilaiset huijausyritykset kävivät pian tutuiksi. Haukankatseinen kengänkorjaaja näki jo korttelin toisesta päästä länkkärin kengän kaipaavan pientä huoltoa. ”No money, no money” kaveri toisteli pikkuisen irvistävää kenkäni kohtaa sormella osoitellessaan, vaikka aivan varmasti rahasta olisi ennemmin tai myöhemmin tullut puhetta. Nämä korjaajat oikeasti ensin rikkovat kengän vielä pahempaan kuntoon ja sitten sen korjaaminen onkin yllättävän kallista. Kengän korjauksen lisäksi erilaisia mainioita selfiemahdollisuuksia oli myös tarjolla. Näistä kannattaa kieltäytyä heti, sillä pian ei enää tilanteesta olekaan mahdollista perääntyä maksamatta.

Onneksi nämä muutamat tapaukset olivat poikkeuksia, pääosa vietnamilaisista oli hyvin ystävällisiä. Tämä koski myös kaikkia kohtaamiamme palveluhenkilöitä, paria autonkuljettajaa lukuunottamatta. Meille tarjoutui tällä matkalla harvinaisen paljon tilaisuuksia keskustella paikallisten lasten ja nuorten kanssa. Törmäsimme nimittäin useamman kerran ryhminä liikkuviin englanninkieltä opiskeleviin eri ikäisiin nuoriin, jotka halusivat harjoitella kielitaitoaan ulkomaalaisten kanssa keskustelemalla. Pääosin keskustelu pyöri ihan perusasioiden ympärillä, mutta mahtuipa mukaan ihan mielenkiintoisiakin ajatuksenvaihtoja.

Kaupungin nähtävyyksiin tutustumisen aloitimme Hoàn Kiếm eli Miekkajärven ympäristöstä. Viikonlopun kunniaksi järveä kiertävä leveä katu oli suljettu liikenteeltä ja siksi järven tienoo vaikutti mukavan rauhalliselta. Järven pohjoispäässä kadulle oli rakennettu kaikenlaista hökötystä katujalkapalloturnausta varten. Kenttien lisäksi kadulle oli pystytetty valtava esiintymislava. Mitään varsinaisia peliaktiviteetteja emme missään vaiheessa nähneet. Kenties pelit pelattiin illan viileydessä.

Piipahdimme myös järven Jadesaaresta löytyvässä Jadevuoren temppelissä. Sinne johtava punainen silta näkyi olevan turistien suosima kuvautumispaikka. Mekin kuvasimme, joskaan emme toisiamme, vaan sitä siltaa. Erityisen kivalta silta näyttää pimeällä valaistuna.  Järven eteläpäästä löytyy vielä toinen saari, jossa sijaitsee Kilpikonnatorni. Tätä saarta on ihaileminen vain rannalta käsin, sillä sinne ei johda siltaa.

Nämä järven ympäristön nimissä vilahtelevat miekat ja kilpikonnat viittaavat vanhaan tarinaan. Sen mukaan Vietnamin keisari oli saanut lohikäärmejumalalta taikamiekan kiinalaisten vallan päättämiseksi maassa. Keisari onnistuikin häätämään kiinalaiset ja Vietnamista tuli itsenäinen valtio. Keisarin ollessa veneilemässä Miekkajärvellä, nousi vedestä siellä asuva kilpikonnajumala, joka pyysi keisaria palauttamaan miekan. Miekan saatuaan kilpikonna sukelsi takaisin järven sameisiin vesiin.

Järvessä majaili oikeastikin pehmeäkilpisiä kilpikonnia, jotka kasvoivat varsin suuriksi. Kaksi täytettyä kilpikonnaa on näytillä Jadevuoren temppelissä. Valitettavasti viimeinen järvestä löydetty kilpikonna kuoli vuonna 2016.

Erityisesti vietnamilaisille kenties kaikista tärkein nähtävyys Hanoissa on maan tärkeimmän vapaustaistelijan ja kommunistipoliitikon Ho Chi Minhin mausoleumi. Ho-setä, kuten häntä kutsutaan, toivoi tuhkausta ja vaatimatonta hautamuistomerkkiä, mutta aina ei voi saada mitä haluaa. Sedälle rakennettiin Leninin mallin mukaan suuri mausoleumi, jossa hänen säilöttyä ruumistaan saa käydä katsomassa.  Lenin-setä asuu Venäjällä ja setä Ho Chi Minh asuu Vietnamissa, näinhän se toki menee. Seppo-tetä puolestaan asuu Riihimäellä.

Tosin osan vuodesta Ho-sedän ruumis on määräaikaishuollossa Venäjällä. Muinakin aikoina mausoleumi saattaa olla suljettu, kuten nyt esimerkiksi meidän vierailumme aikana. Tästä ei vaivauduttu sen kummemmin missään kertomaan. Paikallisille asia ei näyttänyt kuitenkaan tulevan yllätyksenä. Kenties huoltotauosta oli ilmoitettu puolueen lehdessä tai jotain. Tyydyimme ihailemaan kommunistisen arkkitehtuurin luomusta ulkoa päin.

Samalla vilkaisimme lähistöllä sijaitsevaa yhden pilarin temppeliä. Tämä tosin on vain kopio alkuperäisestä. Ranskalaiset siirtomaaisännät tuhosivat alkuperäisen viimeisenä tekonaan joutuessaan poistumaan maasta.

Kävellessämme pois mausoleumilta kävimme myös vilkaisemassa matkan varrelle osuneessa puistossa seisovaa Lenin-sedän patsasta. Kadun toiselta puolelta löytyi lipputorni, jonne olisi päässyt kiipeämään. Jätimme tämän kuitenkin väliin ja tyydyimme ihailemaan tornia kadun reunasta.

Ajattelimme käydä vilkaisemassa myös Long Bienin siltaa, josta muodostui sodan aikana varsinainen vietnamilaisen periksiantamattomuuden symboli. Jenkit pommittivat rautatiesiltaa toistuvasti, mutta silti he onnistuivat aiheuttamaan vain pieniä viivästyksiä juna-aikatauluihin. Tarinan mukaan pommitukset päättyivät vasta, kun sillan korjauksia alettiin teettämään jenkkiläisillä sotavangeilla. Alkuperäisestä sillasta ei pommitusten jäljiltä toki ole paljoa jäljellä.

Sillan läheltä piti löytyä myös toinen mielenkiintoinen kohde, noin 6,5 kilometrin pätkä keramiikkamosaiikeista tehtyä katutaidetta. Valitsimme tämän taideteoksen ensimmäiseksi kohteeksi. Tosin Googlen kartasta kohdetta määrittäessäni tein pienen virheen ja päädyimme väärän katutaideprojektin tuloksien äärelle. Tämä ei varsinaisesti harmittanut, sillä nämäkin teokset olivat upeita. Ne eivät tosin olleet keramiikasta tehtyjä, eikä niitä ollut kuin alle sadan metrin matkalla. Varoituksen sana lienee paikallaan näitä teoksia etsiville lemmikin omistajille. Ei kannata katsoa kovin tarkasti kadun vastapuolen ravintoloiden tarjontaa. En mene yksityiskohtiin, mutta hot dogia siellä näkyi olevan tarjolla, enkä nyt tarkoita mitään nakkisämpylää.

Itse silta oli varsin vaikuttavan näköinen. Minä olen aina tykännyt tällaisista teräskaarisiloista. Sillan suunnittelijaksi väitetään usein erästä herra Eiffeliä, mutta monissa lähteissä mainitaan hänen sijallaan pariisilaiset herrat Daydé ja Pillé. Sillan keskellä kulkee junarata ja molemmilla laidoilla mopoväylät. Mopoväylien reunoilla on mitättömän kapea kävelykaista. Emme lähteneet ylittämään jokea siltaa pitkin, vaan käännyimme jo varsin pian takaisin.

Paluumatkalla bongasimme sitten ne keramiikkamosaiikit. Niitä oli sillan alkupään ali kulkevan monikaistaisen tien laidassa. Teos koostui useista kuvista, jotka esittelivät kaikenlaista Vietnamiiin liittyvää. Kuvat jatkuivat sillan molemmin puolin kauas silmänkantamattomiin. Harmi vain, että näiden teosten ihailu on tehty hyvin hankalaksi. Parhaiten mosaiikit näkyivät juuri sillalta käsin, mutta sieltä näki vain pienen palan kokonaisuudesta. Toinen vaihtoehto olisi ollut kävellä nenä kiinni mosaiikeissa kapealla jalkakäytävällä. Tämä ei oikein houkutellut, sillä vilkasliikenteisen monikaistaisen tien vierellä käveleminen oli melkoista savusukellusta. Hörppäsimme kahvit sillan pielessä sijaitsevassa varsin fiinin oloisessa kahvilassa ja jatkoimme matkaa.

Saimme onneksi ihailla näitä mosaiikkeja paremmin palatessamme auton kyydillä Halonginlahdelta. Tuolloin reittimme kulki pitkän matkaa juuri tämän seinän viertä pitkin.

Pitkällisen ämpyilyn jälkeen päädyimme tutustumaan Pohjois-Vietnamin omaan kulttuurimuotoon, vesinukketeatteriin. Näissä muinoin riisipelloilta alkunsa saaneissa esityksissä nuket loiskivat sinne tänne vedessä. Nukkeja liikuttavat ihmiset työskentelevät verhon takana ja liikuttelemisessa tarvittavat mekanismit ovat piilossa veden alla. Nukkeoperaattorit seisovat itsekin siis vedessä koko esityksen ajan.

Ostimme liput suoraan nukketeatterilta. Hämmentävästi paikkoja oli tarjolla vartin päästä alkavaan esitykseen, joten valitsimme sen. Kalleimman kategorian liput kustansivat noin 8€, halvimmat puolet vähemmän. Päätimme sijoittaa niihin parhaisiin paikkoihin. Ei paha, sillä pääsimme eturiviin. Siinä esityksen alkua odotellessame huomioni kiinnittyi ohi kävelevän parikymppisen korealaisnaisen käsivarren erikoisiin ääriviivatatuointeihin. Tulisimme hieman myöhemmin matkallamme tapaamaan hänet ja hänen miehensä, Johnny Walkerin, uudemman kerran. Tosin Johnny ei tainnut olla nuoren herran oikea nimi, mutta sillä nimellä hänet yhtä kaikki muistamme. Vaan tämä osa tarinaa on vuorossa vasta myöhemmin.

Nukketeatterissa kuvaamista varten olisi pitänyt maksaa ekstraa. Päätin jättää maksamatta ja kuvaamatta ja keskittyä seuraamaan esitystä. Yhtenäisen tarinan sijaan esitys koostui lyhyistä katkelmista, jotka esittivät vietnamilaisia taruja sekä maaseudun elämää. Katkelmia höystettiin perinteisillä soittimilla esitetyllä musiikilla. Soittimet olivat mielenkiintoisen näköisiä ja niitä selvästi soitettiin taidolla. Käsiohjelma esitteli kunkin katkelman vain otsikkotasolla, mutta silti tarinoita pystyi ihan hyvin seuraamaan. Esitys oli lopulta paljon mielenkiintoisempi kuin mitä olin etukäteen osannut kuvitella. Olenkin todella iloinen, että päätimme lopulta tutustua vesinukketeatteriin.

Viimeisenä päivänä lähdimme vähän pidemmälle kierrokselle. Halusimme aloittaa päivän tutustumalla kaupungin vahimpaan buddhalaiseen temppeliin Trấn Quốcin pagodiin. Kun kohdalle osui myös siihen asti kuumin päivä, päätimme hyödyntää etukäteen lataamaani taksisovellus Grabia. Tällä keinoin matka sujuikin helposti. Olin lukenut netistä ennen matkaa niin paljon kauhutarinoita Vietnamin takseista, että en edes harkinnut tavallisen taksin käyttämistä. Muutoinkin koko matkan ajan pyrimme välttämään kyytejä, joissa maksu pitäisi suorittaa käteisellä kuskille. Kaksi kertaa jouduimme tällaiseen turvautumaan ja molemmilla kerroilla kuski yritti vedättää meitä. Tosin kummallakaan kerralla vedätys ei onnistunut. Ähä.

Trấn Quốcin pagodi löytyy kaupungin suurimman järven, Länsijärven, pieneltä saarelta. Saari ei oikeastaan ole enää saari, vaan sinne johtaa kapea maakaistale. Ehdimme kiertää temppelin alueen läpi jo kohtalaisen tarkasti, kun meidät yllättäen häädettiin ulos portista. Muutkin vierailijat paimennettiin pihalle ja ovi laitettiin kiinni. Netistä löytämieni tietojen mukaan temppelin olisi pitänyt olla auki koko päivän, mutta nähtävästi nettilähteet olivat väärässä.

Pagodin sulkeuduttua kävelimme takaisin kaupunkiin päin Länsijärven ja viereisen Trúc Bạch -järven erottavaa kannasta pitkin. Sitten jatkoimme tuon pienemmän järven ympäri kohti postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyvää puistoa ja sen Hanoi-kylttiä. Olin nähnyt kuvan tuosta kyltistä joskus netissä ja ihan sattumalta bongasimme sen auton ikkunasta matkalla pagodille. Kyltti sijaitsee puistossa järven etelärannalla. Googlen kartan mukaan puiston nimi on Vườn hoa hồ Trúc Bạch.

Puiston luota nappasimme jälleen Grab-kyydin. Hieman syrjäisempi sijainti teki kyydin löytämisen hieman hankalammaksi. Jouduin kokeilemaan useamman kerran ennen kuin kuski nappasi kyydin. Palasimme ensin vanhaankaupunkiin lounaalle ja sitten jatkoimme jälleen Grabin kyydillä uuteen kohteeseen.

Tällä kertaa kohteenamme oli kungfutselainen Kirjallisuuden temppeli, jonka yhteydessä toimi vuoteen 1905 asti myös Vietnamin ensimmäinen korkeakoulu, Keisarillinen yliopisto. Liki tuhat vuotta vanha temppeli hienoine puistoineen ja upeine lootuksenkukkineen oli todella kiva kohde, vaikka iltapäivän lämpötila alkoi tuntua jo meistäkin liki tukahduttavalta. Vilkaisu kännykkään kertoi lämpöä olevan 37 astetta, joka korkean ilmankosteuden vuoksi tuntui 48 asteelta. Ei siis ihme, että teki mieli vähän istahtaa reippailun jälkeen. Onneksi kadun toisella puolella näkyi kiva paikallisen Cộng Cà Phê -ketjun kahvila, josta sai myös raikkaita smoothieita.

Kahvilasta ulos astellessamme taivaalta putosi pari sadepisaraa. Iltapäivän kuluessa taivaan peittäneet pilvet näyttivät sen verran raskailta, että päätimme ottaa seuraavalle etapille varmuudeksi jälleen auton allemme. Iltapäiväruuhkasta huolimatta Grab-kyyti saapuikin nopeasti. Ruuhka-aika näkyi lähinnä kyydin pikkuisen aiempaa korkeampana hintana.

Autokyydin aikana taivaalta ryöpsähti sadekuuro, joka ehti kuitenkin loppua ennen kuin saavuimme perille junakadun eteläpäähän. Halusimme käydä tätä Hanoin erikoisuutta vilkaiseimassa, vaikka tarkoituksenamme ei ollutkaan jäädä odottelemaan seuraavaa junaa. Junakatu on yhden kadunkulman mittainen pätkä junarataa, joka junien välillä toimii normaalina katuna. Kapean kadun varrella sijaitsevien talojen ovet ja ikkunat antavat suoraan raiteille. Talojen asukkaat ovat hoksanneet paikan arvon turisteille ja perustaneet kadunpätkälle monia kahviloita. Junan saapumiseen asti on mahdollista istuskella pienellä tuolilla keskellä junarataa. Junan lähestyessä tuolit kerätään pois ja ihmiset siirtyvät sisätiloihin tai seinien vierille pois alta, kunnes kaikki palaa taas normaaliksi junan mentyä ohi.

Junakatu saattoi hyvinkin olla tämän reissumme erikoisin nähtävyys. Paikka on jälleen kerran yksi osoitus siitä, miten ihan yksinkertaisen arkinen juttu Kaakkois-Aasiassa voi näyttää länkkäristä omituiselta. Paikallisten yritteliäisyys näkyy hienosti siitä, että tällaisiin paikkoihin putkahtaa varsin nopeasti erilaisia palveluja turisteille.

Vähän pienemmän mittaluokan ihmeitä saattoi Vietnamissakin nähdä kaduilla kävellessään joka puolella, kunhan vain piti silmänsä auki. Hanoissa tähän kategoriaan kuuluivat vaikkapa jalkakäytävillä porisevat ruokapadat tai se miten illan tullen tietyt kadut täyttyivät muovituoleista kuin silmänräpäyksessä.

Matkamme sai mainion alun Hanoista. Näistä maisemista matkakertomus jatkuu upealle Halonginlahdelle. Tarinan seuraavassa osassa on siis tarjolla meriseikkailua, lohikäärmeitä ja kauniita maisemia. Halonginlahti oli myös matkamme ensimmäinen maailmanperintökohde.

Joitain hintoja:

  • Finnairin lennot yhdellä välilaskulla Helsinki-Hanoi, Ho Chi Minh City-Helsinki: 940,33€ / henkilö
  • 2 hengen huone Essence Hanoi Hotel & Spassa: 65,30€
  • 15GB prepaid data-sim Vietteliltä: 250 000 dong (9,71€)
  • Autokyyti hotellin järjestämänä lentokentältä hotellille: 423 000 dongia (16,28€)
  • Autokyyti hotellin järjestämänä Hanoi-Halonginlahti-Hanoi: 3 525 000 dongia (135,65€)
  • Keskimääräinen matka Grabilla ruuhka-ajan ulkopuolella (n. 3km): noin 1,50€
  • Keskimääräinen matka Grabilla ruuhka-aikana (n. 3km): noin. 2,50€
  • Illallinen Essence Hanoi Hotelin ravintolassa: 285 000 dongia / henkilö (10,97€)
  • Lounas Essence Hanoi Hotelin ravintolassa: 235 000 dongia / henkilö (9,04€)
  • Illallinen Hungry Hanoissa: 250 000 dongia / henkilö (9,62€)
  • Lounas Era Restaurantissa: 240 000 dongia  / henkilö (9,24€)
  • Illallinen Viet Garden Cuisinessa: 265 000 dongia / henkilö (10,20€)
  • Illallinen Gia Ngussa: 381 500 dongia / henkilö (14,68€)
  • Lounas Huong Vietissä: 61 000 dongia / henkilö (2,35€)
  • Lounas Blue Butterflyssä: 266 000 dongia / henkilö (10,24€)
  • Jääkahvi Tre Cafessa: 11 250 dongia / henkilö (0,43€)
  • Kahvi Vina Cafessa: 15 000 dongia / henkilö (0,58€)
  • Kahvit ja mehut Serene Cafe Loungessa: 131 500 dongia / henkilö (5,06€)
  • Kahvit Hiden Gem Coffeessa: 35 000 dongia / henkilö (1,35€)
  • Lippu vesinukketeatteriin, katsomon etuosa: 200 000  dongia / henkilö (7,68€)
  • Pääsymaksu Jadevuoren temppeliin: 30 000 dongia / henkilö (1,15€)
  • Pääsymaksu kirjallisuuden temppeliin: 30 000  dongia / henkilö (1,15€)

Kannattaa huomata, että söimme pääasiassa vähintään kaksi ruokalajia per ateria. Tämä lähinnä siksi, että kevätkääryleet olivat aivan töykeän hyviä. Hanoissa pystyy syömään paljon tätä halvemmalla, meidän kokeilemamme ruokapaikat olivat hieman keskihintaista kalliimpia.

1 euro vastaa suunilleen 25 800 Vietnamin dongia.

Alla näkyvään karttaan olen merkinnyt tekstissä mainitut paikat.

6 kommenttia

  1. sari 15.8.2019 at 16:15

    Kahviin ihastuin itsekin Vietnamissa. Se vaan oli niin hyvää. Aika jännää, että vesinukketeatterissa olisi joutunut maksamaan ekstraa, jos olisi ottanut kuvia. Me emme. Tosin aikapaljon häiritsi, kun kaikki sohi kameroiden kanssa. Kivoja kuvia.

    Vastaa
    1. Aron 15.8.2019 at 19:47

      Kiitos. Vietnamilainen kahvi on kyllä herkkua. Sekä kahvia että suodattimia tarttui mukaan myös matkamuistoiksi. Juuri tuossa vesinukketeatterissa tosiaan myytiin erillisiä kuvauslupia. Ainakaan meidän lähellä kukaan ei kuvannut esityksen aikana, mikä kyllä oli kiva juttu. Paljon mukavampaa oli itsekin katsella esitystä kuin kännykän tai kameran näyttöä.

      Vastaa
  2. Sonja | FIFTYFIFTY 17.8.2019 at 08:54

    Vaikka mulla ei varsinaisesti ole kiire takaisin Vietnamiin, olisi silti kiva nähdä, miten Hanoi maistuu Saigoniin verrattuna. On se varmasti mielenkiintoinen kohde, ja kun Halonginlahdella haluaisin ehdottomasti käydä, olisi Hanoi helppo yhdistää samaan reissuun. Grab on kyllä mainio tuolla päin maailmaa!

    Vastaa
    1. Aron 17.8.2019 at 10:51

      Grab oli loistava vinkki, kiitos siitä! Se taisi olla viime Matkamessujen tärkein konkreettinen anti. 🙂 Kaksi kertaa käytettiin normaalia taksia ja molemmilla kerroilla kuski yritti vedättää meitä. Molemmat olivat hotellien järjestämiä ja siksi jotenkin luotimme, että etukäteen sovittu hinta pitää. Grabin kanssa puolestaan ei koskaan ollut mitään säätöjä.

      Hanoi tulee kätevästi tuon Halonginlahden kyytipoikana. Kaupunki on mielenkiintoinen, joskaan itse lahdelle ei oikein mikään vedä vertoja. Minä odotin Saigonin liikenteen olevan Hanoita pahempi, mutta olin väärässä. Jotenkin tuolla Hanoissakin pärjättiin ihan kivasti ja Saigonissa olikin jo oikein leppoisaa. 🙂

      Vastaa
  3. Pirkko / Meriharakka 17.8.2019 at 08:57

    Kivoja muistoja minullekin jäi Hanoista – paitsi ehkä tuosta liikenteestä!
    Tuosta kahvista meitä varoiteltiin, ainakin siitä "kissakahvista", ettei sen tuottaminen tapahdu tuolla kovin eettisesti, mutta tavallinen kahvi lienee täälläkin ihan riittävän ok juotavaksi 🙂

    Vastaa
    1. Aron 17.8.2019 at 10:54

      Hanoin liikenne tosiaan vaati hetken totuttelua. Edelleen pidän kuitenkin Phnom Penhiä hulluimpana paikkana liikenteen osalta. Siellä en katuja juuri halua ylittää.

      Noista kissakahveista luimme netistä ja siksi emmme maistaneet. Meille kerrottiin, että näätäkahvi on vielä parempaa, koska juuri näädän ruoansulatus on optimaalinen tähän hommaan. Kun näätiä ei kohdella sen paremmin, emme siihenkään tutustuneet. Tavallinen kahvi tuskin on Vietnamissa sen epäeettisempää kuin muuallakaan. Hyvää se ainakin oli.

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Pirkko / Meriharakka Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *