Edellinen osa: osa 5: Da Nang, Seuraava osa: osa 7: Ho Chi Minh City

Vietnamin kesälomamatkamme jatkui puolen päivän viidakkoseikkailulla Da Nangista käsin. Noin 70 kilometrin etäisyydellä kaupungista lounaaseen sijaitsevat My Sonin temppelit päätyivät matkaohjelmaan vähän vahingossa, koska aiemmin retkikohteeksi kaavailemamme Ba Na Hills ei lopulta napannutkaan. Luimme netistä arvioita My Sonin temppeleistä ja vakuutuimme kohteen sopivan meille mainiosti. Nämä viidakon kätköissä lymyävät temppelit ovat vakuuttaneet myös UNESCOn, sillä kohde on päässyt maailmanperintöluetteloon vuonna 1999.

Lähdimme tutustumaan temppeleihin opastetulla kierroksella, joka löytyi Viatorin tarjonnasta. Myös usein käyttämämme Klook olisi tarjonnut My Sonin kierroksia, mutta tällä kertaa Viatorin retki sopi meille aikataulultaan paremmin. My Sonin retkemme maksoi suunnilleen saman kuin Ba Na Hillsin pääsymaksu ja kuljetukset olisivat tulleet yhteensä maksamaan. Kohteen vaihtuminen ei siis tuonut rahallista säästöä.

Oppaamme odotteli meitä hotellimme aulassa sovittuna aikana. Tai oikeastaan hän odotteli meitä jo palatessamme lounaalta hotellille kolme varttia ennen sovittua aikaa. Huomasimme jotenkin kovasti oppaan näköisen herran kahvilla hotellin aulakahvilassa. Reilun puolen tunnin kuluttua retkivarusteissa aulaan palatessamme sama herra nappasi meidät matkaansa retkelle. Koska retkelle ei ollut ilmoittautunut ketään muita, pääsimme heti matkaan. Meitä oli siis matkalla kuljettaja ja opas mukaan lukien tasan neljä ihmistä.

Alueen temppelit ovat hindujumala Shivalle omistettuja. Keski-Vietnamia hallitsivat muinoin hindulaiset champat, joiden hallitsijat rakensivat My Sonin alueelle temppeleitä 300-luvulta 1300-luvulle asti. My Son oli arvioiden mukaan champojen tärkein uskonnolinen keskus. Vietnamin ranskalaiset siirtomaaisännät ehtivät löytää ja kartoittaa nämä viidakon kätköihin vuosisadoiksi unohtuneet temppelit ennen vetäytymistään Vietnamista. Vietnamin sodan aikana USA pommitti Pohjois-Vietnamin sotilaiden piilopaikkanaan käyttämää temppelialuetta. Vaikka pommitukset jatkuivat vain viikon ajan, kärsivät temppelit pahoja vaurioita. Niitä on sittemmin kansainvälisin voimin rakennettu uudelleen, mutta silti monesta temppelistä on jäljellä vain kasa kiviä. Maastossa on edelleen nähtävissä valtavia kuoppia muistoina pommituksista.

Nimi My Son tarkoittaa kaunista vuorta. Temppelialuetta reunustavat vuoret olivatkin champoille pyhiä. Erityisen tärkeä oli yllä näkyvässä kuvassa esiintyvä vuori, jonka huipun läheltä voi erottaa ihmisen kasvojen sivuprofiilin kyömynenineen.

My Sonin temppelit ovat paljon vaatimattomampia kuin vaikkapa Angkorin alueen valtavat rakennelmat (ks. Kaakkois-Aasian kiertomatka 2015, osa 3: Siem Reap) . Tämä ei kuitenkaan yhtään vähennä My Sonin vetovoimaa. Ainakin me viihdyimme tällä viidakkoretkellä mainiosti. Paikalla oli samaan aikaan vain kourallinen muita vierailijoita. Hyvin asiansa osaavan oppaan kanssa kierroksesta sai paljon enemmän irti kuin pelkällä omatoimisella haahuilulla.

Temppelivierailuun kuului olennaisena osana myös champakulttuurin esittely. Perinteistä tanssia ja musiikkia sisältävä esitys oli aluksi mielenkiintoinen, mutta alkoi puolen tunnin jälkeen jo vähän kyllästyttää. Onneksi synkkenevä taivas pelasti meidät. Oppaamme kysyi, voisimmeko mitenkään poistua kesken esityksen, jotta ehtisimme kiertää lopun osan temppeleistä ennen kuin alkaa sataa. Emme panneet pahaksemme, vaikka lopulta se sade ei koskaan alkanutkaan.

Kävely viidakon kätköissä olisi ollut miellyttävää ilman temppeleitäkin. Ilma oli kosteaa kuin turkkilaisessa saunassa, mikä teki hengittämisestä helppoa. Höyryhengitys auttoi erityisesti kevyen kesäflunssan kiusaamaa vaimoani. Temppeleiden lisäksi pääsimme ihailemaan viidakon kasveja sekä valtavia tropiikin perhosia, joita lenteli ympärillämme. Yritin näitä kauniin värikkäitä perhosia jahdata kamerallani, mutta lopulta vain yksi malttoi istahtaa siivet levällään valokuvausetäisyydelle.

Alueella liikkuminen oli tehty todella helpoksi. Parin kilometrin matkan portilta temppeleille pystyi taittamaan ilmaisella sähkökäyttöisellä vaunulla. Aluetta kiertävä polku oli päällystetty laatoilla ja sitä pitkin olisi voinut kulkea helposti vaikka pyörätuolilla.

Viidakkoseikkailun jälkeen olikin aika jo palata hotellille pakkaamaan matkatavaroita seuraavan aamun siirtymää varten. Vuorossa oli matkan viimeinen etappi, lento Vietnamin suurimpaan kaupunkiin Ho Chi Minh Cityyn eli Saigoniin. Tähän kohteeseen tutustumme tarinan seuraavassa osassa.

Joitain hintoja:

  • Viatorin puolen päivän opastettu retki My Sonin temppeleille (sisältäen kuljetuksen ja pääsymaksun): 40,28€ / henkikö

Seuraavaksi: Ho Chi Minh City
Takaisin alkuun: Vietnam 2019

2 kommenttia

  1. Suunnaton 25.8.2019 at 08:41

    Olipa kiva päästä tutustumaan My Sonin temppeleihin vähän tarkemmin! Bongasin nämä aika vastikään jostain toisesta blogista, ja ne vaikuttavat tosi mielenkiintoiselta kohteelta. Etenkin kun Kambodzan Angkor Watkin on vielä näkemättä.

    Vastaa
    1. Aron 25.8.2019 at 11:57

      My Son ei ihan pärjää Angkorille tai Myanmarin Paganille, mutta kyllä nämäkin temppelit ovat hienoja. Nähtävää riittää juuri sopivasti tällaisen puolen päivän retken tarpeiksi. Suositten tuolla käymään. Temppelit ovat upeita, vaikka ovatkin enää vain osittain pystyssä.

      Vastaa

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *