Edellinen osa: osa 1: Sorrento, seuraava osa: osa 3: Pompeiji

Toisen Sorrentossa nukkumamme yön jälkeen päätimme lähteä retkelle Caprin saarelle. Emme olleet tehneet mitään ennakkovarauksia, vaan lähdimme reippaasti soitellen sotaan. Ajatuksena oli tutustua ainakin Caprin kaupunkiin ja mahdollisesti aikataulun niin salliessa käydä Sinisessä luolassa ja ehkä myös Anacaprin kylässä.

Sorrenton lauttaliikenne on keskittynyt Marina Piccolaan, jonne pääsee joko kävellen ramppia ja portaita Via Communalen puistosta tai sitten tietä ja portaita pitkin Via Luigi de Maioa pitkin. Jälkimmäinen on rantaan vievä autotie. Nopein ja helpoin vaihtoehto on Villa Communalen länsilaidalta löytyvä hissi. Edestakainen matka hissillä maksaa 1,80€ per henkilö, yhteen suuntaan hinta on 1€. Laivayhtiöiden lipunmyyntikojut löytyvät rannan itäreunalta ison laiturin läheltä. Lähempänä paikalle on kyllä hyvät opasteet. Lauttojen aikataulut ja hinnat löytyvät mm. Sorrento Insiderin nettisivuilta. Lipun voi varata myös etukäteen netistä.

Edellinen osa: Etelä-Italian roadtrip 2017, seuraava osa: osa 2: Capri

Matkamme alkoi lennolla Napoliin, jonne laskeuduimme jo ennen puolta päivää. Nappasimme vuokra-auton alle ja köröttelimme pikkuteitä pitkin ensimmäiseen kohteeseemme Sorrentoon. Pompeijin rauniot sijaitsivat siinä matkalla, mutta päätimme ohittaa ne ja harkita asiaa uudemman kerran jonain muuna päivänä.

Sorrentossa vietimme ihan vain kaupunkiin tutustuen loppupäivän ja vielä seuraavankin päivän. Tuossa ajassa kaupungin ehti kiertää läpi muutamaan kertaan. Keskusta ei tosiaankaan ole kovin suuri. Silti jälkeenpäin ajatellen Sorrento olisi voinut hyvinkin toimia majapaikkana pidempäänkin. Tarjolla kun on lauttayhteyksiä niin saarille kuin Positanoonkin. Mikäli vielä joskus palaamme Amalfin rannikolle, pidämme varmasti Sorrentoa tukikohtana vierailumme ajan.

Olimme suunnitelleet matkaa Amalfin rannikolle jo aiemmin, mutta sen aika koitti kuitenkin vasta tänä kesänä. Kun nämä roadtripit tuntuvat olevan kovasti meidän juttumme, päätimme ottaa pyörät alle osaksi matkaa myös Italiassa. Paitsi roadtrip, oli tämä myös ruokamatka. Yrittäessäni etsiä yhtä valokuvaa, joka kiteyttäisi koko päivää vaille kolmen viikon matkamme, päädyin lopulta alla näkyvään kuvaan.

Matkamme alkoi Finnairin lennolla Napoliin. Aluksi ajattelimme lentää edestakaisin Roomaan, mutta kun Finnair otti myös Napolin kesäohjelmistoonsa, ja Matkamessujen aikaan oli tarjolla järkeviä tarjouslentoja, päätimme lentää Napoliin ja palata kotiin Roomasta. Eri vaihtoehtojen puntaroinnin jälkeen tämä osoittautui fiksuimmaksi vaihtoehdoksi niin aikataulun kuin hinnankin suhteen.

Kesän 2016 roadtripiä varten tuli luettua monta matkaopasta, piirrettyä lukuisia reittikarttoja ja kerättyä netistä tietoa nähtävyyksistä. Matkan jälkeen heräsi ajatus, että ehkä tästä tiedosta voisi olla jotain iloa muillekin. Osittain tietoa tuli jaettua jo matkakertomuksen muodossa. Tästä huolimatta ajattelin vielä pukea asiat uuteen muotoon, matkaoppaaksi. Hitaasti edenneen prosessin lopputulos on nyt valmis ja luettavissa: Route 66 – lyhyt oppimäärä.

Las Vegasin nähtävyydet ovat kaikki hieman erikoisia. Harvassa paikassa merkittävimpinä nähtävyyksinä luetellaan joukko hotellikomplekseja. Siksi onkin varsin osuvaa, että kaupungin museotkin ovat hieman erikoisia. Kuten nyt vaikka tämä Ydinkoemuseo.

Las Vegas sopii ydinkoemuseon sijaintipaikaksi enemmän kuin hyvin. Kaupungin luoteispuolella sijaitseva autiomaa valittiin ydinkoealueeksi vuonna 1951. Kokeita suoritettiin reilun sadan kilometrin etäisyydellä kaupungista. Aluksi kokeita tehdiin ilmakehässä ja myöhemmin maan alla. Ilmakehässä tehdyt kokeet olivat suosittua viihdettä Las Vegasissa. Aikataulujen salailusta huolimatta ihmiset osasivat kokoontua hotellien katoille ihailemaan taivaanrannassa kohoavaa sienipilveä.

San Diegon eläintarha eteläisessä Kaliforniassa vietti juuri sopivasti 100-vuotisjuhlia vieraillessamme paikalla kesällä 2016. Eläintarha oli ainoa etukäteen San Diegosta tietämäni asia ja oikeastaan myös tärkein syy kaupungissa vierailuun. Olin jo 1980-luvulla telkkarista ihaillut eläintarhaa siitä kertovaa tv-sarjaa katsellen ja siitä lähtien haaveillut joskus pääseväni paikan päälle.

Eläintarha sijaitsee Balboa Parkissa keskustan pohjoispuolella. Samassa puistossa on muutakin nähtävää, joten siellä saa helposti kulumaan koko päivän. Eläintarhaan kuuluu myös erillinen Safaripuisto, joka sijaitsee etäämällä keskustan luoteispuolella. Sisäänpääsystä eri puistoihin on maksettava erikseen. Emme vierailleet Safaripuistossa, mutta olen lukenut sen olevan huomattavasti eläintarhaa suurempi ja sisältävän isoja alueita, joissa eläimet voivat elää vapaasti laumoissa.

Kauniina kesäpäivänä on aina hauskaa astua veneeseen ja ihailla ohi lipuvia maisemia. Chicagossa on tarjolla mukavasti vesiväyliä, joilla harjoitetaan vesitaksiliikennettä. Ainakin kaksi eri liikennöijää tarjoaa tällaisia palveluja. Me hyppäsimme sopivasti juuri lähdössä olleeseen paattiin Navy Pierillä ja matkasimme Willis Towerille asti.

Meidän valitsemamme vene kuului Shoreline Sightseeingille. Toinen venetaksiliikennettä pyörittävä yritys on Chicago Water Taxi. Shoreline Sightseeing tarjoaa vesitaksin lisäksi myös muita risteilyjä Chicagojoella. Yhden suunnan vesitaksiajelu maksaa $8. Chicago Water Taxin liput maksavat $9 per henkilö, mutta niillä voi ajella koko päivän.

Phoenixin keskustan länsipuolella sijaitseva aavikon kasveja esittelevä Desert Botanical Garden on ehdottomasti yksi kaupungin mielenkiintoisimpia nähtävyyksiä. Jostain syystä viihdyn yleisestikin erinomaisesti näissä kasvitieteellisissä puutarhoissa, vaikka en kasveista mitään ymmärräkään. Phoenixin puutarha on pirteästi erilainen kaikkiin muihin vierailemiini kasvitieteellisiin puutarhoihin verrattuna aavikkopainotuksensa vuoksi. Jos tykkäät kaktuksista, on tämä sinun paikkasi.

Puiston sisäänkäynnin yhteydessä on muutamia Dale Chihulyn lasitaideteoksia. Herran töille tyypillisesti nämä istuvat maastoon täydellisesti.

“Aiotteko ihan varmasti lähteä nyt tälle kävelykierrokselle?”, kysyi huolestuneen näköinen Tucumcarin kauppakamarin turisti-infon rouva ojentaessaan minulle kaupungin seinämaalauksia esittelevän kartan. Kello kävi kahta iltapäivällä ja lämpötila oli kohonnut hyvin 40 celciusasteen paremmalle puolen. Rauhoittelin rouvaa sanomalla, että käytämme autoa apuna.

Kirjoituksen lopusta löytyy kartta meidän bongaamistamme seinämaalauksista, jotka myös ovat tämän kirjoituksen kuvituksena. Kuvateksteissä näkyvät numerot viittaavat kartan numeroihin. Aivan ensimmäisessä kuvassa tuossa ylhäällä on hylätyn huoltoaseman seinä. Paikka esiintyy kartassa numerolla 1.

Olen erittäin kiitollinen sille sattumalle, joka tutustutti minut koillisessa Arizonassa sijaitsevaan pieneen kanjoniin nimeltään Canyon de Chelly. Muistaakseni kaikki alkoi etsiessäni majapaikkaa Route 66 -reitin ja Monument Valleyn väliltä. Chinlen kaupungista löytyi Holiday Inn Canyon De Chelly, joka antoi ensimmäisen vihjeen paikasta.

Tutustuin kanjoniin aluksi Googlen katunäkymän avulla. Myöhemmin luin siitä myös Lonely Planetin opaskirjasta. Kuvat paikasta näyttivät todella vakuuttavilta. Kanjonin pieni koko myös houkutteli tutustumaan tarkemmin. Useamman näköalapaikan kiertäminen vaikutti helposti yhdessä iltapäivässä toteutettavissa olevalta.