Evergladesin kansallispuisto Floridassa on manner-USA:n kolmanneksi suurin kansallispuisto. Tämä hitaasti virtaava joki on erikoinen kokoelma rämettä, mangrovemetsää ja matalaa merialuetta. Alueella elelee alligaattoreita ja amerikankrokotiileja sekä lukuisia kala- ja lintulajeja. Merialueella Floridanlahdella voi tavata myös manaatteja ja delfiinejä. Pieni hai tai rausku ei sekään ole epätavallinen näky. Viimeisimpänä lisänä alueen faunaan ovat burmanpytonit, joiden populaatio on saanut alkunsa vapaaksi päästetyistä lemmikkikäärmeistä. Alue on osoittautunut hyvin pytoneille sopivaksi ja nämä suuret käärmeet ovatkin lisääntyneet huolestuttavan nopeasti.

Evergladesiin voi tutustua joko lännessä Everglades Cityssä tai idässä Flamingossa. Näiden välille jää vielä Shark Valley, jossa myös on turisti-info ja vaelluspolkuja. Me tutustuimme niin Shark Valleyyn kuin Flamingoonkin.

Nyhavnin kanavan varren värikkäät talot on se kuva, jolla Kööpenhaminaa yleensä esitellään. Se löytyy matkaoppaiden kansista ja vilahtaa matkailuohjelmissa. Maaliskuisella pikavisiitillämme tähän Tanskan pääkaupunkiin kävimme näitä taloja vilkaisemassa.

Värikkäistä taloista löytyy kahviloita, ravintiloita ja baareja. Kesällä terassit ovat varmasti turisteja pulloillaan, mutta viileähkönä alkukevään iltapäivänä pöydät olivat pääosin tyhjillään. Turisteja oli kuitenkin liikkeellä kohtalaisen paljon.

Pääsin kesäkuussa ensimmäistä kertaa vierailemaan Norjan pääkaupungissa Oslossa. Vierailu alkoi työmatkan muodossa, nörtteilin keskiviikosta perjantaihin NDC-tapahtumassa. Parempi puolisko liittyi seuraani perjantai-iltana. Vietimme pari päivää kaupunkiin tutustuen ja palasimme myöhään sunnuntaina kotiin. Tämä pieni pääkopan tuuletus osui keskelle muuttokiireitä ja teki oikeastaan siinä kohtaa todella hyvää.

Kun työosuus matkasta päättyi, muutin matkatavarani toiseen hotelliin. Olin Tripadvisoria plärättyäni päätynyt Hotel Christiania Teateriin. Hotelli sijaitsee aivan kaupungin ytimessä, puiston toisella puolella Karl Johans gatelta. Hotelli oli vähän hintava, mutta Oslo on. Onneksi huone oli rauhallinen ja viihtyisä. Eikä tuo myöskään pahalta näyttänyt. Aamiainen oli suorastaan mahtava.

Tukholma on jostain syystä aina ollut ihan kiva päiväretkikohde, mutta se ei koskaan oikein ole houkutellut pidemmälle vierailulle. Onneksi tänä keväänä lopulta otimme härkää sarvista ja vietimme pitkän viikonlopun tässä naapurimaan pääkaupungissa. Matkaa suunnitellessamme kävi pian selväksi, että kaikenlaista mielenkiintoista löytyy enemmän kuin muutamassa päivässä ehdimme näkemään. Aloitimme siitä hienoimmasta eli kuninkaanlinnasta.

Olen vieraillut Ruotsin kuninkaanlinnassa aiemmin 15-vuotiaana. Joskin silloin taisin käydä vain katsomassa kruununjalokivet sekä vaihdinvaihdon. Jälkimmäinen oli niin hassun näköistä pokkurointia, että jaksoimme hörönauraa koko toimituksen ajan kavereiden kanssa. Siis varsin tyypillistä 15-vuotiaan käytöstä. Tällä kertaa ei ollut tarkoitus tulla hihittelemään, vaan ihan opastetulle kierrokselle.

Edellinen osa: osa 7: Rooma

Näin on matkakertomus saatu pakettiin ja jäljellä on enää tilinpäätöksen hetki. Minne ne rahat oikein menivät? Siitä otetaan nyt selvää.

Matkabudjetti pysyi ihan hyvin kasassa, vaikka en sitä tällä kertaa ihan koko aikaa vahtinutkaan. Lennot ja auto oli maksettu jo etukäteen ja hotellitkin varattu, joten suurin osa kuluista oli selvillä ennen kotoa poistumista.

Edellinen osa: osa 6: Procida, seuraava osa: tilinpäätös

Kesälomamatkan viimeinen kohde oli ikuinen kaupunki Rooma. Tämä olikin ainoa ennakolta tuttu kohde. Tai tuttu ja tuttu, edellisestä vierailustamme oli ehtinyt kulua jo 16 vuotta. Tuolloin vielä valokuvat otettiin filmille, valuuttana toimi liira ja lentokoneessa sai kuljettaa viinipulloja käsimatkatavaroissa. Kovin oli maailma erilainen tuolloin.

Vaan eipä uppouduta ihan noin syvälle muisteloihin. Tällä kertaa saavuimme Roomaan junalla Napolista, jonne palasimme lautalla Procidan saarelta. Vaikka etukäteisvalmistelu tämän kesän matkalle jäi harvinaisen köykäiseksi normaaliin verrattuna, olimme paikan päällä jo kuitenkin hereillä. Olimme valmistelleet siirtymisen Napolin Molo Beverellon satamasta rautatieasemalle erinomaisesti jo ennen Procidalle siirtymistä. Hissillä varustettu Municipion metroaseman sisäänkäynti Piazza Municipion koillisnurkalla oli tiedusteltu valmiiksi ja metroliputkin ostettu etukäteen. Junaliput Napoli-Rooma-välille olimme myös hankkineet netistä jo Napolissa majoittuessamme, siis ennen neljän yön pituista Procidan retkeä.

Edellinen osa: osa 5: Napoli, seuraava osa: osa 7: Rooma

Napolin jälkeen siirryimme vesille ja pakenimme suurkaupungin hälyä neljäksi yöksi Procidan rauhalliselle saarelle. Tämä saari oli vielä joitain vuosia sitten lähinnä napolilaisten oma lomakohde, eikä sinne juuri ulkomaalaisia eksynyt. Viime aikoina tosin tätäkin kohdetta on toitotettu useilla foorumeilla, eikä se enää ole mikään salaisuus.

Yritimme ostaa lauttaliput jo edellisenä päivänä Molo Beverellon satamasta, joka sijaitsi kivasti parin kadunkulman päässä Napolin hotellistamme. Lippuluukun herra ei kuitenkaan halunnut myydä meille etukäteislippua, koska vasta lähtöpäivänä ostettu lippu tulisi niin paljon halvemmaksi. Etukäteislippuun kun laitetaan varausmaksu päälle. No, ei sitten. Palasimme jonottelemaan lippuja puolisen tuntia ennen lautan lähtöaikaa. Edellisen päivän olemattoman jonon sijaan nyt lippuluukuilla oli täysi tohina päällä ja ehdimme nipin napin ostamaan lipun ennen laivaan astumista.

Edellinen osa: osa 4: Positano, seuraava osa: osa 6: Procida

Positanon jälkeen vuorossa oli viimeinen autoiluosuus Napolin lentokentälle, jonne suuntasimme palauttamaan auton. Lähdimme liikkeelle hyvissä ajoin ja valitsimme kiertotien. Tarkoituksenamme oli ajaa loppu pätkä Amalfi Drivea Amalfiin asti ja sitten jatkaa vuoriston halki kohti pohjoista ja Napolia.

Positanon ohi päästyämme matkalla itään päin Amalfi Drive muuttui kapeammaksi. Ajaminen edellytti jo melkoista tarkkaavaisuutta, etenkin kun vastaan tuli bussia ja muuta isompaa autoa. Jossain Praianon ja Amalfin puolivälin tienoilla tie oli poikki ilman sen kummempaa selitystä. Kun kiertotietäkään ei ollut, palasimme sitten samaa reittiä takaisin Sorrenton nurkille, ja jatkoimme nopeinta reittiä kohti Napolia. Tässä kohtaa kun alkoi olla jo kiire. Päädyimme ajelemaan vähän matkaa moottoritietä pitkin. Tämä tarkoitti jälleen 2€ tietullin maksamista.

Edellinen osa: osa 3: Pompeiji, seuraava osa: osa 5: Napoli

Sorrenton jälkeen seuraava kohteemme oli kolmen yön ajan Positano, tuo Amalfin rannikon tunnetuin lomakohde. Tämä vajaan 4000 asukkaan kaupunki on ollut turistien suosiossa jo 1950-luvulta lähtien. Aiemmin Positano oli pieni kalastajakylä. Kaupunki on selvästi Caprin saaren tapaan hieman äveriäämmän väen lomakohde, jo ihan hintatasosta päätellen. Amalfin rannikko on muuten kokonaisuudessaan Unescon maailmanperintökohde. Positanon kukkuloiden rinteille kohoavat värikkäät talot ovat se alueen tunnistetuin näkymä.

Amalfin rannikkoa pitkin Sorrentosta Amalfin kaupunkiin asti kulkevaa reittiä Amalfi Drivea kuvattiin Lonely Planetissa pelottavaksi ajettavaksi vähänkään isommalla autolla. Meillä oli kenties numeroa keskimääräistä isompi kärry allamme, mutta matka Sorrentosta Positanoon tuntui oikein leppoisalta. Tokihan kiemurainen loppupätkä kallionreunalla vaati keskittymistä, mutta tie on leveä ja hyvässä kunnossa.

Edellinen osa: osa 2: Capri, seuraava osa: osa 4: Positano

Toinen päiväretkikohteemme Sorrentosta käsin oli Pompeijin rauniokaupunki. Tällä kertaa pääsimme liikkeelle vuokra-autollamme, joka muutoin vietti laatuaikaa maksullisessa pysäköintihallissa. Google Mapsin ystävällisellä avustuksella pääsimme perille, joskin navigaattori taisi tehdä kaupallista yhteistyötä paikallisen tiehallinnon kanssa. Reittimme nimittäin sisälsi tietullin, jonka maksamisen jälkeen kurvasimmekin jo heti ensimmäisestä liittymästä pois. Tämä 2€ maksu oli täysin turha, mutta asian huomattuamme oli jo myöhäistä. Googlen mielestä muita reittejä ei ollut, koska sama hölmöily oli edessä myös paluumatkalla.

Pompeiji oli kaupunki Rooman imperiumissa vuoteen 79 asti. Tuolloin läheisen tulivuori Vesuviuksen purkaus peitti kaupungin 4-6 metrin paksuisella kerroksella tuhkaa. Kaupunki unohtui vuosisadoiksi, kunnes se viimein löydettiin tuhkan alta vuonna 1599. Sittemmin rakennusten jäännökset on kaivettu esille ja nykyisin Pompeiji on Unescon maailmanperintökohde, jossa vierailee vuosittain 2,5 miljoonaa turistia. Tuhkan alla rakennukset ovat säilyneet hämmästyttävän hyvin.