Los Angelesista oli vaikea muodostaa etukäteen oikein minkäänlaista käsitystä. Koko valtava alue vaikutti jotenkin sekavalta. Los Angelesin piirikunta koostuu 88 kaupungista, jotka muodostavat oikeastaan yhden yhtenäisen urbaanin alueen. Los Angelesin kaupunki on näistä kaupungeista suurin.

Saavuimme Los Angelesin piirikunnan puolelle ensin Malibussa, joka on kaupunki Tyynenmeren rannalla. Käväisimme piipahtamassa Zuma Beachilla sekä paikallisella Malibu Country Mart-ostarilla, jossa söimme lounasta.

San Francisco oli kesän 2014 reissumme toinen isompi kaupunkikohde. Saavuimme kaupunkiin Yosemiten kansallispuistosta pienen kierroksen kautta, jotta pääsimme ajelemaan Golden Gaten sillan yli. Silta muuten on maksullinen. Maksun voi suorittaa etukäteen tai 48 tuntia ylityksen jälkeen netissä. Systeemi toimii automaattisesti. Tullin läpi ajettaessa järjestelmä tunnistaa auton rekisterinumeron ja lähettää laskun auton omistajalle, mikäli maksua ei määräajassa ole suoritettu. Ilmeisesti vuokra-auton tapauksessa maksu rekisterinumeron avulla ei ole mahdollista. Ainakin meille tätä kautta ei tullut koskaan laskua, mutta vuokraamon kautta kylläkin, muutaman dollarin laskutuslisällä kuorrutettuna.

Majoituimme Motel Capriin (124,39€/yö Hotels.comista) kohtalaisen keskeiselle paikalle Cow Hollow:n alueelle. Viereisellä Lombard Streetillä on näillä samoilla kohdin paljon motelleja. Valitsimme kuitenkin rauhallisemmalla sivukadulla sijaitsevan majapaikan. Ja rauhallista siellä olikin. Hintaansa nähden motelli oli erinomainen. Huone oli siisti ja asiallinen. Kenties jonkinlainen pintaremontti oli huoneessa tehty, sillä se näytti paljon paremmalta kuin esimerkiksi hotellin respa. Hintaan sisältynyt aamiainen oli taas niukkaa motellitasoa. Langaton netti oli kohtalaisen epävarmasti toimivaa lajia.

Kesän 2014 reissumme kolmas osavaltio oli Kalifornia, joka lienee ainakin nimeltä tuttu kaikille. Tarkempi tutustuminen ennen reissua osoitti, että kovin vähänpä tästä paikasta lopulta tiesin etukäteen. Mielikuva oli ehkä liiaksi Hollywoodin tuotosten vääristämä ja sopi edes joten kuten vain eteläiseen osaan osavaltiosta.

Kalifornia on USA:n osavalitoista pinta-alaltaan kolmanneksi suurin ja väkimäärältään suurin. Suomeen suhteutettuna pinta-alaa on melkein 1,3-kertaisesti. Ja kuten on helppo kuvitella, mahtuu tuon kokoiselle pinta-alalle laaja kirjo erilaisia ilmasto-oloja ja sitä myötä myös paljon toisistaan poikkeavia maisemia.

Pohjoisesta Kaliforniasta löytyvät maailman suurimmat puut (korkeimmat ovat punapuita ja ympärysmitaltaan suurimmat mammuttipetäjiä). Eteläisessä Kaliforniassa puolestaan kasvaa palmuja. Etelässä on myös aavikkoa, jossa ei kasva juuri mikään.

Oregon oli etukäteen vähän väliinputoaja reitillämme. Sen läpi olisi pakko ajaa, jotta pääsisi Kaliforniaan. Mitään mielenkiintoisia kaupunkejakaan ei rannikon varrella näkynyt. Tarkempi tutustuminen Lonely Planetin ja netin avulla paljasti kuitenkin, että osavaltiolla on paljonkin tarjottavaa läpi ajavalle. Jos ei muuta, niin ainakin länsirannikon upeimmat rantamaisemat. Paikan päällä havaitsimme iloksemme, että Oregonin pikkukylissä oli lähes aina tarjolla pieniä drive-thru-kahviloita, joissa matkailijan oli helppo saada kofeiinitasapainonsa korjattua.

Saavuimme Oregonin puolelle ensimmäisenä autoilupäivänä tietä 101 ja Astoria-Megler-siltaa pitkin Washingonin osavaltiosta. Mainittu silta on huomattavan pitkä ja se ylittää osavaltioiden rajajoki Columbian. Meidän oli tarkoitus ajella tietä 101 Washingtonin Aberdeenista asti, mutta huomaamattamme navigaattori oli ohjannut meidät hetkeksi sisämaahan tielle numero 401. Tämä tosin osoittautui loistavaksi kierrokseksi. Matkan varrelle sattui mm. hauska pieni Nasellen kylä, jossa mainostettiin lipuin heinäkuun Suomi-aiheista tapahtumaa.

Ensimmäinen kesän 2014 reissumme kohteista oli Seattle. Esitiedot kaupungista pohjautuivat täysin Lonely Planetin kertomaan sekä Anthony Bourdainin minilomaohjelmaan. Muutoin tiedossa oli lähinnä intohimoinen suhtautuminen kahviin ja lähiruokaan. Saavuimme Seattleen saksalaisin siivin yhdellä vaihdolla Frankfurtin kautta. Matka-aika oli vaihtoineen 14h 10min. Tämä oli toiseksi lyhin mahdollinen yhdistelmä.

Tänä kesänä koko kesäloma kului reissussa. Juhlistimme jo kohtalaisen pitkää yhteistä taivaltamme neljän viikon roadtripillä USA:ssa. Näistä reissumuisteloista on muodostumassa ihan useamman postauksen sarja. Tämä postaus toimikoon ikäänkuin esipuheena aiheeseen. Linkit muihin kirjoituksiin löytyvät tämän postauksen lopusta.

Olen tähän asti kirjoitellut matka-aiheisia juttujani Sapuskalle!-ruokablogiini. Aluksi ne sopivatkin sinne hyvin, sillä ruoka on aina vahvasti esillä ruokakuntamme matkoilla. Nyt kun matka-aiheisia postauksia on kertynyt enemmän, tuntuu järkevämmältä perustaa niille ihan oma laarinsa. Näin voin luokitella vapaasti matka-aiheiset postaukset matka-aiheisilla avainsanoilla ja ruoka-aiheiset postaukset ruoka-aiheisilla avainsanoilla. Nerokasta, vai mitä?

Tämän kirjoituksen otsikko sopii hyvin kuvaamaan paitsi tätä uutta blogiani myös matkailuharrastustani. Olen päässyt vasta aikuisella iällä koluamaan maailmaa Pohjoismaiden ulkopuolella. Vaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Joku on joskus sanonut, ettei kannata koskaan lähteä ulkomaille, koska ensimmäisen kerran jälkeen kaukokaipuulta ei saa enää rauhaa. Tämä kuulostaa kovasti tutulta.