Rooman historiallinen keskusta on täynnä kauniita aukioita. Piazza Navona on näistä yksi kuuluisimmista ja myös selvästi yksi turistien eniten suosimista. Aukion paikalla sijaitsi roomalaisella kaudella keisari Dominitianuksen rakennuttama stadion. Tämä brutaalien urheilutapahtumien näyttämö oli suunnilleen saman muotoinen kuin nykyinen aukio. Piazza Navonaa koristaa kolme suihkulähdettä ja sitä reunustavat useat barokkityyliset palatsit. Aukion toiselta pitkältä sivulta löytyy myös kaunis Sant’Agnese in Agonen kirkko. Tämä tuskin yllättää ketään, sillä Roomassahan kirkkoja on ihan joka paikassa.

Reilun parin viikon kesälomamatkamme Italiassa alkoi Roomasta, jonne kaikki tiet tunnetusti johtavat. Koska olimme noita samaisia polkuja seurailleet jo useamman kerran aiemminkin, oli kaupunki ehtinyt käydä kohtalaisen tutuksi. Kun lisäksi edellisestä vierailustamme ei ollut ehtinyt kulua kuin vasta parisen vuotta, päätimme suosiolla jättää pahimmat turistirysät muille ja keskittyä aiemmin vähemmälle huomiolle jääneisiin nähtävyyksiin. Roomassahan nähtävää riittää. Tarjolla oli tuttuun tapaan myös ihan kelvollista ruokaa, erinomaista gelatoa sekä italialaista epäkäytännöllisyyttä.

Colosseum on suurin kaikista antiikin Rooman aikaisista lukuisista amfiteattereista ja se on myös yksi Rooman suosituimmista nähtävyyksistä. Kun tässä kaupungissa ei muutenkaan ole pulaa turisteista, on helppo uskoa miljoonien vierailijoiden käyvän Colosseumillakin vuosittain. Meidän viimeisin vierailumme ajoittui keväälle 2022, jolloin koronapandemian myötä romahtanut vierailijamäärä oli vasta lähdössä nousuun. Varmasti pian ollaan taas vuoden 2019 yli 7,5 miljoonan vuosittaisen vierailijan lukemissa. Varsin paha turistirysähän tämä paikka siis nykyisin on, mutta silti siellä kannattaa vierailla ainakin kerran. Maailmassa on vain yksi Colosseum.

Pietarinkirkko on yksi Rooman tunnetuimpia nähtävyyksiä. Tämä piskuisen Vatikaanivaltion pinta-alasta noin viidenneksen vievä mahtipontinen renessanssibasilika on varmasti kaikille tuttu vähintään television välityksellä. Kirkkoa rakennettiin yli sadan vuoden ajan ja projektin aikana sattui monenlaisia yllätyksiä. Yhden arkkitehdin kuollessa toinen otti homman hoitaakseen ja teki muutoksia edellisen suunnitelmiin.

Olemme usein maaliskuussa ottaneet pienen varaslähdön kevääseen jossain Euroopan kaupunkikohteessa. Korona aiheutti tähän jatkumoon ikävän tauon, mutta nyt vihdoin kevätreissu teki paluun. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Rooma, jossa meillä oli kivasti majapaikka ystävän luona odottamassa. Majoituksen lisäksi paikallisopas takasi valmiiksi tiedustellut ja hyviksi havaitut illallispaikat.

Roomassa jos missä upeita kirkkoja riittää. Edellisellä vierailullamme kaupungissa piipahdimme monissa kirkoissa ihan vain siksi, että ne sattuivat sijaitsemaan sopivasti reitin varrella. Monen nimi jäi epäselväksi. Chiesa del Gesùun emme kuitenkaan pistäytyneet vahingossa. Tämä jesuiittajärjestön pääkirkko oli tuttu jo ensimmäiseltä Rooman matkaltamme kesältä 2001. Tuolloin valokuvat jäivät ottamatta, koska kuvaaminen oli kirkossa kiellettyä. Paikka jäi kuitenkin mieleen hienoimpana kirkkona, jossa olen koskaan vieraillut. Onneksi tällä toisella vierailukerralla valokuvauskieltoja ei näkynyt.

Chiesa del Gesù ei vielä ulkoa päin herättänyt minussa suuria odotuksia, vaikka sen barokkijulkisivun pitäisi olla tyylisuuntansa huippua. Kenties Roomassa vain yksinkertaisesti turtuu upeisiin kirkkoihin, eivätkä ne siksi enää herätä suuria tunteita. Voimakkaimmat muistikuvat ensivierailulta liittyvät kirkon sisätilojen ylitsepursuaviin koristeluihin. Jostain syystä Pietarinkirkko ei aikoinaan enää tuntunut miltään Chisa del Gesùn jälkeen. Tässä syynä saattoivat olla mittasuhteet. Pietarinkirkko kun tuntuu ylisuurelta ja muutoinkin joka suhteessa överiltä.

Roomassa sijaitseva piskuinen Vatikaanivaltio sisältää yhden maailman suurimmista taidekokoelmista. Kokoelma on esillä Vatikaanin museossa, joka on perustettu jo 1500-luvulla. Museossa on paljon upeita veistoksia sekä etenkin renessanssikauden maalauksia. Museon uskonnollisen taiteen kokoelma on erityisen merkittävä.

Edellinen osa: osa 6: Procida, seuraava osa: tilinpäätös

Kesälomamatkan viimeinen kohde oli ikuinen kaupunki Rooma. Tämä olikin ainoa ennakolta tuttu kohde. Tai tuttu ja tuttu, edellisestä vierailustamme oli ehtinyt kulua jo 16 vuotta. Tuolloin vielä valokuvat otettiin filmille, valuuttana toimi liira ja lentokoneessa sai kuljettaa viinipulloja käsimatkatavaroissa. Kovin oli maailma erilainen tuolloin.

Vaan eipä uppouduta ihan noin syvälle muisteloihin. Tällä kertaa saavuimme Roomaan junalla Napolista, jonne palasimme lautalla Procidan saarelta. Vaikka etukäteisvalmistelu tämän kesän matkalle jäi harvinaisen köykäiseksi normaaliin verrattuna, olimme paikan päällä jo kuitenkin hereillä. Olimme valmistelleet siirtymisen Napolin Molo Beverellon satamasta rautatieasemalle erinomaisesti jo ennen Procidalle siirtymistä. Hissillä varustettu Municipion metroaseman sisäänkäynti Piazza Municipion koillisnurkalla oli tiedusteltu valmiiksi ja metroliputkin ostettu etukäteen. Junaliput Napoli-Rooma-välille olimme myös hankkineet netistä jo Napolissa majoittuessamme, siis ennen neljän yön pituista Procidan retkeä.