Toinen kohteemme New Mexicossa oli osavaltion pääkaupunki Santa Fe. Kaupunki on USA:n toiseksi vanhin ja se sijaitsee noin 2200 metrin korkeudella merenpinnasta, korkeammalla kuin yksikään toinen osavaltion pääkaupunki. Tällä korkeudella lämpötila on kymmenisen astetta matalampi kuin alamaalla. Yli 40 asteesta pudottiin siis vain reiluun 30 asteeseen. Ilma tuntui myös hieman ohuemmalta. Lämpötilan lasku siis vähensi puuskutusta, mutta ohuemmasta ilmasta johtuen oli saldo tältä osin plus miinus nolla.

Santa Fe
Asukasluku	67947
Osavaltio	New Mexico (osavaltion pääkaupunki)
Vierailuaika	14.7.-16.7.
Päivän ylin lämpötila	29-33°C
Yön alin lämpötila	13-17°C

Matka Santa Fe:hen Tucumcarista sujui niin nopeasti, että olimme perillä jo lounasaikaan. Majapaikaksi valitsemamme majatalo Inn on the Paseo oli kuitenkin ystävällinen ja tarjosi meille huoneen jo saman tien aikaisesta saapumisajasta huolimatta. Majatalo sijaitsi kaupungin keskustan laidalla, lyhyen kävelymatkan päässä keskusaukiosta.

Inn on the Paseo
Yön keskihinta	159,98€
Aamiainen	kyllä
Wifi	kyllä (nopeus sisään/ulos 7,94Mb / 2,99Mb)
Pysäköinti	ilmainen
Muita maksuja	–

Asetuttuamme taloksi lähdimme etsimään lounasta. Santa Fe on tunnettu hienoista ravintoloistaan. Me ajattelimme kuitenkin tutustua fine diningin sijaan paikalliseen ruokakulttuuriin. Ei niin kauhean yllättäen vaikutteet ovat vahvasti meksikolaisia. Paikalliset chililajikkeet, vihreä ja punainen chile, ovat kovassa käytössä. Näistä tehtyä chile-kastiketta on mukana monessa ruoassa. Yleensä ruokailija saa vapaasti valita tujumman punaisen ja vähän miedomman vihreän väliltä. Joissain paikoissa on myös kolmantena vaihtoehtona tarjolla jouluchileä, joka on näiden kahden sekoitus.

Lounaspaikaksi valikoitui matkalla hotellilta keskusaukiolle sijaitseva Palacio Cafe. Päivän lounaslistalta tilaamamme ruoat olivat maukkaita ja edullisia. Jatkoimme vatsat täysinä kohti keskusaukiota. Vilkaisimme matkalla myös Franciscus Assisilaisen basilikan. Tämä vuonna 2005 basilikaksi virallisesti paavin siunauksella korotettu kirkko oli ihan hieno.

Santa Fe on tosiaan jenkkiläiseksi kaupungiksi hyvin vanha. Espanjalaiset siirtolaiset perustivat sen vuonna 1610. Keskustan talot ovat kaikki tyyliltään yhtenäisiä savitiilirakennuksia. Myös uudemmat rakennukset on tehty saman näköisiksi, joten yhtenäinen tyyli on säilynyt. Kaupunki on kieltämättä mielenkiintoisesti erilaisen näköinen verrattuna tyypillisiin USA:n kaupunkeihin.

Ensimmäinen päivä kului keskusaukio Santa Fe Plazan ympäristössä. Alueella on paljon pieniä putiikkeja ja lisäksi intiaanikäsityöläiset myyvät töitään aukion pohjoislaidalla katoksen suojassa. Korut ja muut koriste-esineet ovat suoraan tekijältä ostettuna varmasti aitoja ja lisäksi paljon halvempia kuin kaupoissa. Kaupoissa puolestaan kaikki esineet eivät ole aitoja intiaanikäsitöitä, vaan osa on valmistettu tehtaissa eri puolilla maailmaa. Harjaantumaton ei osaa erottaa aitoa massatuotetusta etenkin kun mainoksilla yritetään tehokkaasti johtaa harhaan. Kaikki perinteisenä mainostettu ei suinkaan ole erityisen perinteistä.

Auringonlaskua kipusimme katsomaan La Fonda -hotellin Bell Tower Bariin, jota meille hotellillamme suositeltiin. Olihan se auringonlasku ihan kelvollinen, mutta mainioiksi mainostetut margaritat eivät ainakaan listalta luettuina kuulostaneet kovin ihmeellisiltä. Tai ehkä en vain ymmärrä mitään näistä margarita-asioista. Paikallinen olut oli ihan kelvollista.

Seuraavana päivänä nautittuamme majatalon maittavaa aamiaista lähdimme jälleen kaupungille. Ensimmäinen kohteemme oli jo monissa yhteyksissä matkamme aikana tutuksi tulleen taiteilija Georgia O’Keeffen museo. O’Keeffe löysi New Mexicon maisemat vasta jo asemansa abstrakteilla aiheilla vakiinnuttaneena. Hän vietti aluksi osan vuodesta hankkimassaan talossa New Mexicossa keskellä ei mitään, kunnes miehensä kuoleman jälkeen muutti sinne pysyvästi. Hän onkin nykyisin tunnettu erityisesti New Mexicon maisemia esittävistä töistään.

O’Keeffen tunnetuimmat työt ovat muualla, kuten vaikkapa Chicagon Art Instituten museossa, mutta hänelle omistettu museo Santa Fe:ssä tarjoaa silti mielenkiintoisia töitä koko hänen uransa ajalta. Museossa esitetty dokumenttifilmi myös valaisi hienosti taiteilijan eri elämänvaiheita ja niiden myötä vaihtuneita töiden aiheita. Emme edelleenkään ole mitään museoiden ylimpiä ystäviä, mutta silti lyhyt kierros mielenkiintoisen taiteilijan töihin tutustuen on ajoittain hauskaa. Julistemuotoinen kopio hevosen kalloa esittävästä maalauksesta tarttui mukaan kotiseinälle laitettavaksi.

Museokierroksen jälkeen kävimme lounaalla aivan siinä museon nurkalla Tia Sophia’s -ravintolassa. Newmexicolainen ruoka oli herkullista, eikä hintakaan ollut huima. Ei ihme, että ravintola on saanut paljon kehuja netissä. Vatsat täysinä kävelimme hotellille ja jatkoimme hotellin takana sijaitsevalle korkealle mäelle ihailemaan yli kaupungin avautuvia maisemia marttyyrien ristiltä.

Maisemia aikamme katsottuamme palasimme keskusaukion tuntumaan istuskelemaan kahvilassa. Aukiota kiertävät kadut alkoivat täyttyä upeista vanhoista autoista. Jonkinlainen autoharrastajien kokoontumisajo näkyi olevan kyseessä. Ihmisten ihailtavaksi saapui viimeisen päälle puunattuina monenmoista menopeliä Ferrareista klassisiin amerikanrautoihin. Renkaita ei kukaan potkinut, mutta moottoreita ihasteltiin sitten senkin edestä. Kävinpä minäkin Ferrarin konehuoneeseen kurkistamassa, vaikka en autoista erityisen kiinnostunut olekaan. Jotenkin tuommoinen vain sopi hyvin roadtripin ohjelmaan.

Alkuillasta aukiolla alkoi ilmainen live-musisointi, jota on ollut tarjolla Santa Fe Bandstandilla jo vuodesta 1995. Musiikkia oli tarjolla koko kesän ajan joka ilta tiistaista lauantaihin. Edellisenäkin iltana olimme kävelleet aukion poikki, mutta puhelaulupitoinen esitys ei silloin jaksanut innostaa. Nyt paikallinen rokkibändi White Buffalo veti ihan hauskaa settiä ja jäimmekin kuuntelemaan sen loppuun asti, vaikka tarkoituksenamme oli aluksi kuunnella vain pari biisiä ennen illallista. Bändiä ei pidä mennä sotkemaan samalla nimellä esiintyvään folk-laulajaan.

Illalliselle siirryimme La Fonda -hotellin La Plazuela -ravintolaan. Paikka oli ammutun täynnä perjantai-iltana ja ilman pyötävarausta jouduimmekin odottamaan pienen hetken. Onneksi kuitenkin pöytä vapautui alle luvatun ajan. Ruokalistalla oli tarjolla muutakin, mutta me pitäydyimme paikallisissa herkuissa. Guacamolesta oli edellisenä iltana keskuteltu. Päätimme varmistaa, ettei kyseinen herkku mene sivu suun reissulla, ja tilasimmekin yhteiseksi alkuruoaksi tableside guacamolen. Pian kokki jo saapuikin valmistamaan tätä avokadoherkkua siihen pöydän viereen. Eivät ainakaan jääneet valmistusaineet epäselväksi. Saimme lisäksi itse valita mitä soossiin lisätään avokadon lisäksi. Oli muuten parasta guacamolea, jota olemme maistaneet.

Seuraavana päivänä Santa Fe jäi taakse. Matkamme jatkui kohti New Mexicon suurinta kaupunkia, Albuquerqueta. Pysähdyimme siellä tutustuaksemme vanhaankaupunkiin, joka on arkkitehtuuriltaan hyvin samanlainen kuin Santa Fe. Savitiiliset talot reunustavat keskusaukiota. Vanhankaupungin laidalta aivan route 66:n varrelta löytyy sopivasti parkkipaikka, josta on helppo jalkautua kierrokselle. Pysäköinti on maksullista ja maksuvälineinä lippuautomaattiin käyvät kolikot sekä luottokortti.

Ensimmäisenä rastina Albuquerquessa tutustuimme kalkkarokäärmemuseoon. Museo ei ole suuren suuri, mutta silti kokoelma eri lajisia kalkkarokäärmeitä on maailman suurin.

Albuquerque
Asukasluku	545852
Osavaltio	New Mexico
Vierailuaika	16.7.

Albuquerquesta matkamme jatkui kohti Arizonan osavaltion rajaa. Jatkoimme route 66:n näillä main korvaavaa interstatea 40 aina Gallupiin asti. Tässä kohtaa olimme jo vahvasti navajointiaanien alueella, jossa kännykkäsignaali loppui. Niin suomalaiset puhelimemme kuin AT&T:n prepaid-kortilla varustettu tablettimme putosivat verkosta. Roaming-sopimuksia alueella toimivan operaattorin kanssa ei selvästi löytynyt. Palasimme verkkoon vasta muutaman päivän päästä intiaanialueelta poistuessamme.

Gallupin laidalla käännyimme pois interstatelta tielle 471 pohjoiseen, koska mielemme halajivat nähdä lännenelokuvista tutun Monument Valleyn. Yah-Ta-Heyn kohdalla käännyimme länteen tielle 264 ja pian ylitimmekin osavaltioiden rajan saapuen Arizonan puolelle. Tästä tarina jatkuu kuitenkin seuraavassa osassa.

Koko New Mexicon osavaltion reittimme kartta löytyy tarinan edellisestä osasta.

Joitain hintoja:

• Majoitus Inn on the Paseossa (2 yötä sisältäen aamiaisen): 319,96€
• Gallona (3,8 litraa) bensaa Love’silla: $2,20 (0,53€ / litra)
• Lounas Palacio Cafessa: $18,44 / henkilö
• Illallinen Thunderbird Bar & Grillissä: $21,86 / henkilö
• Kaksi pientä jäätelöä Häagen-Dazsilla: $6
• Pääsymaksu Georgia O’Keeffen Museoon: $12 / henkilö
• Lounas Tia Sophia’silla: $15,50 / henkilö
• Illallinen La Fonda-hotellin La Plazuelassa: $36,33 / henkilö
• Pääsymaksu Albuquerquen kalkkarokäärmemuseoon: $5 / henkilö
• Lounas Church Street Cafessa: $16,93 / henkilö