Astuimme maanpinnalle South Kensingtonin metroasemalta ja suuntasimme askeleemme kohti luonnonhistorian museon pääsisäänkäyntiä. Lähempänä huomasimme jonon jatkuvan pitkälle kadun puolelle asti. Pienet koululaiset reppuineen olivat saapuneet museovierailulle. Onneksi ystävällinen henkilökunnan edustaja tuli kertomaan meille, että Exhibition Roadin sisäänkäynnillä ei pitäisi olla jonoa. Kiitimme neitiä ja suuntasimme kulman taakse ja suoraan sisälle museoon.
Lontoossa on useita hienoja museioita, joihin ei peritä sisäänpääsymaksua. Luonnonhistorian museo on yksi näistä. Kannattaa siis käydä vilkaisemassa, vaikka ei olisikaan ihan varma aiheen kiinnostavuudesta.
Museo aloitti toimintansa British Museumin alaisuudessa vuonna 1756 ja eriytettiin omaksi museokseen vuonna 1963. Museon kokoelmissa on kaikkiaan noin 80 miljoonaa näytettä. Nämä on jaettu viiteen pääkokoelmaan, jotka ovat kasvitiede, hyönteistiede, mineralogia, paleontologia sekä eläintiede. Kokoelmien nykyinen koti, vuonna 1880 valmistunut rakennus, on suunniteltu juuri tätä tarkoitusta varten.
Ensimmäisellä vierailullamme museoon joskus yli kymmenen vuotta sitten kävimme kiertämässä kaikki näyttelyt pintapuolisesti läpi. Tältä vierailulta ei kuitenkaan ole enää valokuvia jäljellä. Siksi tässä jutussa esitetyt kuvat ovat pikaiselta vierailultamme keväällä 2016. Tällöin keskityimme lähinnä eläintieteen ja paleontologian näyttelyihin.
Mineralogian näyttelyssä kävimme ensimmäisellä vierailullamme hämmästelemässä jalokiviä. Vuoden 2016 vierailulla tästä näyttelystä oli nostettu erikseen aulaan nähtäväksi Arizonan Petrified Forest -kansallispuistosta tuotu palanen kivettynyttä puuta.
Kouluryhmille, ja muutenkin lapsille, museossa on valtavan paljon erilaista käsin kosketeltavaa tekemistä. Monista aiheista on tarjolla erilaisia tutki- ja kokeile -tyyppisiä vimpaimia. Nämä eivät ehkä aikuista museovierasta jaksa innostaa, mutta lapset näyttivät olevan innoissaan.
Eläintieteen näyttelyssä on nähtävillä mm. suuria eläimiä luonnollisessa koossa. Onhan se afrikannorsu aika iso, mutta sinivalaaseen verrattuna sekin jää auttomattoman pieneksi.
Minä henkilökohtaisesti viihdyin parhaiten paleontologian näyttelyn alueella. Ensimmäisen vierailumme aikaan mekaaninen tyrannosaurus rex oli huollossa, mutta keväällä 2016 se oli taas toiminnassa öristen ja hymyillen iloisesti.
Ja tokihan niitä oikeita fossiilejakin on nähtävillä. Museon kokoelmissa on tällä saralla monia maailman parhaita näytteitä.
Lontoon luonnonhistorian museo on etenkin lasten näkökulmasta varmasti todella mielenkiintoinen. Näin aikuiselle New Yorkin vastine jäi mieleen vaikuttavampana. Silti etenkin paleontologian näyttely on hienosti toteutettu ja varsin informaatiopitoinen. Kun museo vielä on ilmainen, ei kauheasti kannata valittaa. Suosittelen käväisemään vähintään pienellä parin tunnin pyrähdyksellä hämmästelemässä luonnon ihmeitä. Aiheesta enemmän kiinnostunut saa paikassa helposti kulutettua useammankin päivän.
Linkit:
Muut kirjoitukset aiheesta Lontoo: