Lontoo on mainio museokaupunki ja turistin iloksi tunnetuimmat suuret museot ovat kaikki ilmaisia. Sama pätee myös joihinkin pienempiin museoihin, kuten tähän arkkitehti Sir John Soanen kotimuseoon. Päätimme vierailla tässä hauskalta kuulostavassa museossa taannoisella Lontoon kevätvierailullamme. Pääsiäisviikolla kaupunki oli täynnä väkeä ja suurissa museoissa kävi kova kuhina. Sir John Soane’s Museumiin ei ollut mahdollista varata vierailuaikaa etukäteen, joten paikan päällä jonotus oli ainoa vaihtoehto. Onneksi jono ei ollut pitkä.
John Soane oli brittiläinen uusklassiseen tyyliin erikoistunut arkkitehti, joka syntyi vuonna 1753 ja kuoli vuonna 1837. Hän syntyi rakennustyöläisen perheeseen ja pääsi isänsä yhteyksien avulla opiskelemaan arkkitehdiksi. Soane nousi aina Royal Academy of Artsin arkkitehtuurin professoriksi asti ja hänet aateloitiin vuonna 1831. Soanea pidetään yhtenä maansa merkittävimpänä 1800-luvun arkkitehtina. Hänen tunnetuimpia töitään ovat mm. Britannian keskuspankin pääkonttori sekä hänen oma Lontoon kotitalonsa, jossa tämä kotimuseo siis sijaitsee. Britannian keskuspankin pääkonttoria on valitettavasti myöhemmin uudistettu niin, ettei Soanen kädenjälkeä voi enää tunnistaa.
John Soane osti osoitteissa Lincoln’s Inn Fields 12-14 sijainneet rakennukset yksi kerrallaan, purki vanhat talot pois ja rakensi uudet tilalle. Ensimmäinen hankinta oli talo osoitteessa 12 Lincoln’s Inn Fields. Seuraavana oli vuorossa numero 13 ja viimeisenä numero 14. John Soane tarvitsi tilaa paitsi kotiaan ja toimistoaan myös jatkuvasti kasvavaa kokoelmaansa varten. Soane oli innokas keräilijä, jonka matkaan tarttui kaikenlaista egyptiläisestä antiikista ja roomalaisista veistoksista aina rakennusten pienoismalleihin.
Soane esitteli mielellään kokoelmaansa niin tutuille kuin tuntemattomillekin ihan ilmaiseksi ja siten hänen kotinsa oli museo jo hänen elinaikanaan. Soane halusi varmistaa, että hänen kokoelmansa voi toimia hänen kuomemansa jälkeenkin innoituksen ja opin lähteenä kaikille halukkaille. Sen vuoksi hän suostutteli parlamentin säätämään lain kotitalonsa museoinnista. Museon tuli esitellä hänen kotiaan mahdollisimman tarkasti sellaisena kuin se hänen kuollessaan oli. Museon tuli olla myös avoin kaikille ilman pääsymaksua. Soanen kuoleman jälkeen laki astui voimaan ja museo on siitä lähtien ollut avoinna ilmaiseksi. Aluksi museo toimi vain talossa numero 13, mutta nykyisin se on laajentunut kaikki kolme taloa kattavaksi. Museo houkuttelee vuosittain 100 000 kävijää.
Minä bongasin Soanen kotimuseon Lonely Planetin Lontoon oppaasta ja kiinnostuin välittömästi, vaikka arkkitehti ei ollutkaan minulle ennalta tuttu. Tutustuin paikkaan tarkemmin katselemalla netistä löytämiäni kuvia ja sain vaimonikin innostumaan. Paikka vaikutti kaikessa ylitsepursuavassa runsaudessaan erinomaiselta vierailukohteelta. Eikä ilmainen kohde voi koskaan olla olematta hintansa arvoinen.
Sir John Soane’s Museum on monin paikoin varsin ahdas. Kulkuväylät ovat kapeita ja seinät ovat näynnä esineitä. Tämän vuoksi museossa ei ole mahdollista liikkua suurten laukkujen kanssa ja ne onkin jätettävä narikkaan. Matkalaukkua ei kannata kuljettaa mukana, sillä narikkatila on rajallinen. Museoon saavuttaessa vierailija saa läpinäkyvän muovipussin, joka on suunnilleen kaupan muovikassin kokoluokkaa. Kaikki taskuihin mahtumaton omaisuus on vierailun ajaksi laitettava tähän muovipussiin. Siihen mahtumattomat laukut on jätettävä narikkaan. Vaimolla oli mukana pieni käsilaukku ja minulla pieni kameralaukku, jotka olivat molemmat sopivasti muovipussiin sovitettavaa kokoluokkaa. Museo on itsessään ilmainen, mutta vierailijoita pyydetään tekemään museolle £3 lahjoitus, jota vastaan saa mainion opaslehtisen. Lahjoituksesta voi tietenkin kieltäytyä. Minä koin opaslehtisen kuitenkin hyödylliseksi ja päätin lajoituksen tehdä. Lehtisestä löytyivät kunkin kerroksen pohjakartat sekä lyhyt kuvaus kustakin huoneesta.
Museon kokoelmat jakautuvat kolmeen kerrokseen, joiden välillä kuljetaan portaita pitkin. Ahtaat kulkuväylät sekä portaat tekevät vierailusta haastavan liikuntarajoitteisille. Museossa on kuitenkin sekä sisä- että ulkoportaissa hissit, joiden avulla museossa on mahdollista liikkua portaita nousematta. Museon sivuilla kerrotaan kulkuväylien olevan tavanomaisille pyörätuoleille liian ahtaita, mutta museolla on tarjolla lainattavaksi kapeampi pyörätuoli. Hissiä tarvitsevien vierailijoiden toivotaan ottavan yhteyttä museoon ja kertovan tarpeistaan vähintään vuorokautta ennen vierailua. Lisätietoja saavutettavuudesta löytyy museon virallisilta sivuilta täältä.
Kierros alkaa katutasossa sijaitsevasta eteisaulasta, josta matka jatkuu portaikon ohi kodinomaisiin kirjastoon ja ruokailutilaan. Niiden jälkeen voi jatkaa joko vasemmalta tai oikealta puolelta kiertäen talon takaosaan, jossa sijaitsevat ainakin minun mielestäni museon mielenkiintoisimmat esineet. Reitti kiertää täyden ympyrän, joten eteneminen on mahdollista kumpaa tahansa kautta. Nähtävää on myös matkan varrella, joten kaikille seinillä kannattaa katsella.
Vasemman kautta kiertäessä tulee ensin vastaan kaunis pieni aamiaishuone, jonka seiniltä voi bongata vaikkapa useampia kuvia Napoleonista. Aamiaishuoneen takana pieni aula tarjoaa ensikosketuksen talon takaosan esinerunsaudesta. Mikäli lähdit ruokailutilasta vasemman sijaan oikealle, päädyit ensin kapeaan toimistoon. Tämän jälkeen edessä on talon takaosa, johon päädytään myös aamiaishuoneen kautta kuljettaessa. Takaosasta löytyy useita peräkkäisiä pieniä huoneita, jotka ovat täynnä tavaraa.
Museon kokoelman mielenkiintoisin yksittäinen esine sijaitsee kellarissa, mutta se näkyy hienosti ylhäältä päin rakennuksen takaosassa lasikupolin alla, jossa tila on avoin kupolista kellariin asti. Kyseessä on egyptiläisen faarao Seti I:n yli 3000 vuotta vanha sarkofagi. Vuonna 1817 löydettyä sarkofagia tarjottiin aluksi British Museumille, joka kuitenkin kieltäytyi maksamasta siitä pyydettyä £2000 summaa. Soane tarttui oitis tilaisuuteen ja hankki sarkofagin omaan kokoelmaansa. Se onkin kokoelman arvokkain yksittäinen esine. Sarkofagia voi ihailla museon upean kolmiulotteisen mallin avulla täällä. Esine laskettiin paikoilleen katon kautta ja se on ollut nykyisellä paikallaan kahdensadan vuoden ajan. Harmittavasti en löytänyt omista valokuvistani ensimmäistäkään, jossa tuo sarkofagi olisi näkynyt ylhäältä päin katsottuna.
Kupolihuoneen lisäksi toinen merkittävä tila talon katutason takaosassa on kuvahuone, jonka seinät on täytetty lattiasta kattoon asti maalauksilla. Huoneessa on oikeasti maalauksia vielä paljon kerralla näkyvää enemmän, sillä seinät avautuvat kuin kaappien ovet paljastaen seuraavan kerroksen taidetta. Kerroksia on kaikkiaan kolme, joten huoneeseen mahtuu kolme kertaa enemmän maalauksia kuin mitä seinäpinta-ala antaa ymmärtää. Mekanismien toimintaan pääsee tutustumaan ilmeisesti ainakin opastetulla kierroksella. Oppailta voi kysyä asiasta muutenkin. Itse en hoksannut tätä pyytää, joten moinen ihme jäi näkemättä. Opaslehtisessä on kuitenkin kuvia aiheesta.
Takaosasta löytyvät myös portaat, joita pitkin voi laskeutua kellarikerrokseen. Nähtävillä olevien esineiden määrä ei siellä ainakaan vähene yläkertaan verrattuna. Esineiden sijoittelu saattaa ylipäänsä Sir John Soane’s Museumissa vaikuttaa liki satunnaiselta, mutta ilmeisesti Soane on valinnut jokaisen esineen paikan hyvinkin tarkkaan. Lähekkäin olevat esineet voivat joko muodostaa yhdessä kokonaisuuden tai vaihtoehtoisesti olla toistensa vastakohtia. Näitä aivoituksia on hauska yrittää jäljittää.
Kellarikerroksessa sijaitsee myös aivan arkisia tiloja, jotka löytyvät talon etuosasta. Kaksi peräkkäistä keittiötä edustivat aikoinaan alansa huippua ja niissä hääri talon palvelusväki. Huomattavan matala työskentelykorkeus kertonee jotain ajan ihmisten keskipituudesta verrattuna nykyiseen.
Kellarista kierros jatkuu portaikon kautta takaisin katutasoon ja edelleen toiseen kerrokseen. Portaikon seinillä on jonkin verran kehystettyjä kuvia, mutta muutoin tilojen esinemäärä vähenee tässä kohdassa huomattavasti. Yläkerrassa nähtävillä olevat keltaseinäiset huoneet ovat paraatitiloja, joissa Soane kestitsi vieraitaan. Lopuissa yläkerran huoneissa on esillä vaihtuvia näyttelyitä. Niiden jälkeen reitti kulkee alas portaita ja museokaupan kautta narikkaan ja edelleen takaisin ulos kadulle. Me jätimme näyttelyt vähemmälle huomiolle. Talon kiinnostavinta antia olivat kuitenkin juuri Soanen itsensä keräämän kokoelman aarteet vaihtuvien näyttelyiden keskittyessä muihin aiheisiin.
Sir John Soane’s Museum on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin klo 10-17. Viimeinen sisäänpääsyaika on klo 16.30. En kylläkään suosittele jättämään saapumista noin viimetippaan, sillä puolessa tunnissa ei ehdi nähdä vielä oikein mitään. Tosin ainahan voi palata seuraavana päivänä uudestaan, sillä museo on tosiaan ilmainen. Ajantasaiset tiedot aukioloajoista löytyvät museon sivuilta täältä. Museoon on tarjolla myös opastettuja kierroksia päivittäin klo 12. Kierrokset maksavat £18 per henkilö ja kierrokselle mahtuu kerrallaan kahdeksan henkilöä. Ajantasaiset hinnat ja aikataulut löytyvät täältä. Samasta paikasta voit myös varata paikkasi kierrokselle.
Tämä museo tarjosi todella mukavaa vaihtelua Lontoon suurille museoille. Sir John Soane’s Museumiin oli jatkuva parinkymmenen ihmisen pituinen jono, mutta se kuitenkin eteni tasaisesti. Sisälle otetaan vain rajallinen määrä ihmisiä kerrallaan, minkä ansiosta ahtaat tilat eivät mene aivan tukkoon. Arvostin tätä, sillä näin museossa oli kivasti tilaa hengittää ja ihailla mielenkiintoisia esineitä.
Omasta Lontoon vierailusta on niin paljon aikaa, että en muistanutkaan, että museot ovat ilmaisia. Se on hieno juttu, ja taitaa olla myös varsin harvinaista. Kieltämättä tämä kuulostaa mukavalta museolta.
Lontoo on kyllä mainio museokaupunki. Ei ihme, että nuo kaupungin suurimmat museot ovat todella suosittuja, kun ne ovat ilmaisia. Vähän sama kuin Washingtonissa, jossa Smithsonian museot ovat niin ikään ilmaisia.