Ensimmäinen pidempi päiväretkemme Andalusiassa suuntautui Gibraltarille. Tämä Britannialle kuuluva strategisesti merkittävä pieni niemennokka sijaitsee Gibraltarinsalmen suulla näköetäisyydellä Afrikasta. Autoilua kertyi Elvirian majapaikastamme vajaat puolitoista tuntia. Pikkuisen nopeammin olisi päässyt ajelemalla koko matkan motaria, mutta me päätimme ohittaa maksulliset tiet ja katsella maisemia. Rajalla piti esitellä passia, koska poistuimme Espanjan maaperältä. Tarkastus oli kuitenkin varsin löperö, autoa ei tarvinnut pysäyttää, eikä edes ikkunaa avata. Riitti, että passin kantta vähän vilautti virkailijalle.
Gibraltarilla elää Euroopan ainoa apinapopulaatio. Nämä magotit on tuotu Afrikasta oletettavasti islamilaisella kaudella. Apinat elelevät pääosin vuonna 1993 luonnonpuistoksi julistetulla Gibraltarinvuoren yläpuoliskolla. Sinne niitä voi päästä katselemaan joko reippailemalla jalkaisin, pikkubussilla tai kaikkein kätevimmin köysiradalla. Jälkimmäinen oli meidän valintamme. Korkeanpaikankammoisena kaksi ensin mainittua olisivat tosin voineet olla minulle paremmin sopivia.
Hieman harmittavasti en hoksannut ottaa kuvaa Gibraltarinvuoresta alhaalta päin. Möykky on varsin veikeä näky. Köysiradan ala-aseman parkkipaikalta vuori näkyi upeasti. Onneksi sentään otin yhden kuvan niemen eteläkärjestä vuorelle päin. Tämäkin otos oli ihan vahinkolaukaus, sillä lähinnä sihtasin tuota moskeijaa.
Olimme netistä lukeneet, että köysiradan ala-aseman parkkipaikka voi olla ruuhkainen, mutta luotimme silti tuuriin. Olimme kuitenkin liikkeellä sesongin ulkopuolella. Parkkiruutu löytyi helposti, vaikka autoja oli melkoisen paljon. Osa ruuduista on ilmaisia, osa maksullisia. Viivojen väri kertoo kummasta on kyse. Maksu olisi pitänyt suorittaa lippuautomaatilla, jotka tosin molemmat olivat epäkunnossa. Kysäisin pikkubussikyytejä vuorelle kaupittelevalta herralta, josko automaatteja olisi lisää. Ei kuulemma ollut. Paikalle sopivasti saapunut mopopappa osasi kertoa, että automaatit hajoavat aina sateella ja edellisenä päivänä oli satanut. Ei voi maksaa, jos automaatit ovat rikki. No, ei sitten väkisin.
Köysiradan varrella on puolivälissä erillinen asema luonnonsuojelualueelle aikoville. Vaunu pysähtyy sen kohdalla vain alaspäin mennessään. Me kävimme ylhäällä ihailemassa maisemia ja katselemassa apinoita ja sitten palasimme jo takaisin alas. Sää oli todella kirkas, mutta auringonpaisteesta huolimatta vilpoinen mereltä käynyt tuuli tuntui hyytävän kylmältä. Emme siis halunneet lähteä pidemmälle reippailulle luonnonsuojelualueelle.
Ennen poistumista Gibraltarilta käväisimme vielä niemen eteläkärjessä Europa Pointilla katselemassa majakkaa sekä meren takana siintävää Afrikkaa. Tämä taisikin olla ensimmäinen näköhavaintoni tästä maanosasta. Merta tuossa välissä on jotain 15 kilometriä. Haukkasimme pienet välipalat Europa Pointilta löytyneessä vähän kliinisen puoleisessa kahvilassa ja lähdimme ajamaan pois päin.
Gibraltarilla ei kauheasti nähtävää ole, joten miksikään ykköskohteeksi sitä ei voi laskea. Gibraltarinvuori on kuitenkin mukavan korkea paikka, josta on hyvät näkymät joka suuntaan. En usko, että tätä pääkohteeksi kannattaa ottaa, mutta päiväretken tarpeiksi nähtävää kuitenkin riittää.
Gibraltarilta Elviriaan palattuamme aloitimme saman tien valmistelut seuraavaa retkikohdetta varten. Tarkoituksenamme oli seuraavana aamuna suunnata kohti Granadaa, jossa sijaitsevaan Alhambran palatsiin oli etukäteislipun hankinta suositeltavaa. Vaan siitä kerronkin lisää vasta tarinan seuraavassa osassa.