Olen jo useaan otteeseen matkakertomuksen myötä valitellut Andalusian kylmää säätä. Oikeasti tämä oli meille jo toinen vierailu tähän Espanjan eteläiseen maakuntaan joulukuussa, joten lämpötila ei tullut mitenkään yllätyksenä. Osasimme varautua siihen, ettei lämpömittarin kertomaan lukemaan voi täysin luottaa. 20 asteen lämpötilassakin voi kevytuntuvatakki olla tarpeen. Olimme riitävän lämpimillä vaatteilla aina liikkeellä. Lämpö ei siis ollut meillä edes hakusessa tällä kertaa. Sen sijaan yksi tärkeimpiä matkan päämääriä oli saada vähän valohoitoa talven kaamoksen keskellä. Tämä tavoite toteutui hienosti.
Auringon matka taivaan poikki oli näinkin etelässä jonkin verran lyhyempi kuin kesällä. Päivän pituuden ero eri vuodenaikojen välillä on kuitenkin Andalusiassa paljon maltillisempi kuin Suomessa. Aurinko nousee keskellä talvea vain noin puolitoista tuntia myöhemmin kuin kesällä. Meille tämä pieni myöhäistys oli vain hyvä juttu, sillä ehdimme nähdä kauniita auringonnousuja heräämättä aikaisin. Aurinko nousi suunnilleen puoli yhdeksältä.
Sää oli pääosin kirkas. Joinain päivinä oli ihan pieniä pilvenhaituvia taivaalla, parina päivänä taisi osan päivää olla vähän enemmän pilvistä. Vain yhtenä päivänä aurinko pysytteli pilven takana koko päivän. Vesisadetta emme nähneet kertaakaan, mutta yhtenä yönä oli selvästi vettä tullut. Onneksi tuo pilvisin sää sattui juuri matkapäivälle, jona köröttelimme rannan tuntumasta Elviriasta länteen Jerez de la Fronteraan.
Jos jotain olisi säässä voinut muuttaa, niin pilvinen matkapäivämme olisi voinut iltapäivän puolelta jo vähän kirkastua. Ensimmäinen kävelykierros Jerezissä tapahtui nyt ilman auringon näyttäytymistä. Mutta oikeasti näin pienestä en viitsi valittaa. Parempaa säätä en olisi osannut edes toivoa.
Yleensä lempipuitani ovat erilaiset palmut. En tosin osaa tarkalleen sanoa, mikä niissä viehättää. Kenties se on se lämmön kaipuu. Suomessa on kuitenkin suurimman osan vuotta varsin kalseaa. Lämpöä rakastavalle ihmiselle tämä on ajoittain yhtä tuskaa. Palmupuu ei kasva kylmässä ilmastossa ja siksi siitä tulee ensimmäiseksi mieleen kiva ja lämmin lomatunnelma.
Tämänkertaisen Andalusian matkan yhteydessä palmupuut saivat väistyä ja niiden paikan suosikkina ottivat appelsiinipuut. Tokihan palmut edelleenkin näyttivät kivalta nekin, mutta silti hedelmiä täynnä olevat appelsiinipuut nostattivat ilmoille eniten riemukkaita hihkaisuja.
Appelsiinipuita on istutettu Andalusian kaupungeissa ihan joka paikkaan. Niitä on aukioilla, katujen varsilla ja sisäpihoilla. Niitä on jopa niin paljon, että niitä ei aina edes huomaa. Ja taas on pakko hihkaista, kun lopulta havahtuu, että siinähän niitä taas on.
Olen vieraillut Andalusiassa joulukuun lisäksi maaliskuussa ja silloinkin appelsiinipuut olivat täynnä hedelmiä. Varmasti näiden puiden pitää joskus kukkiakin, jotta hedelmiä pääsee muodostumaan. Kukat lienevät kauniita nekin, mutta minä tykkään näistä hedelmistä.
Autoillessamme satuimme ajamaan yhden appelsiinitarhan ohi. Kyse oli siis ihan kaupallisesta hedelmätarhasta, jossa kasvatetaan appelsiineja myytäväksi. Puita oli melkoisesti. Emme tosin pysähtyneet valokuvaamaan näitä viljelyksiä.
Maistelimme espanjalaisia appelsiineja niin hedelminä kuin mehunakin. Elvirian lähikaupassa oli hedelmiä myytävänä. Lisäksi kaupasta löytyi mehukone, joka puristi appelsiinit mehuksi pulloon. Arvelimme hedelmien olevan makeita, kuten usein paikan päällä syötynä tilanne on. Kypsänä poimitut hedelmät kun ovat aina paljon parempia kuin raakoina poimitut ja toiselle puolelle maailmaa rahdatut. Näin olikin tilanne syötävien appelsiinien osalta. Mehu sitä vastoin oli tehty todella happamasta lajikkeesta. Kyllähän tuokin juotua tuli, mutta ei se kyllä ollut ihan meidän makuumme.
Tämän auringon ja appelsiinipuiden muisteluosuuden jälkeen matkakertomuksesta on jäljellä enää se viimeisin osa, eli tilinpäätös. Rahanmenoa ei tälläkään matkalla voinut estää. Paljonko sitä lopulta kului ja mihin se meni? Näihin kysymyksiin yritän löytää vastauksen seuraavaksi.
Ihanaa valohoitoa tuolla tosiaan saa! Mäkin olin omalla joulukuun reissullani ihan fiilareissa noista appelsiinipuista ja mietittiin, että miten niitä hedelmiä voikin olla niin älyttömästi?! Puut ovat hedelmineen kauniita väripilkkuja.
Olisi kiva kuulla, onko jokin aika vuodesta, jolloin ei ole appelsiineja puissa. Ihan ekalla Andalusian reissulla olin työporukan kanssa pelaamassa golfia maaliskuun lopulla. Kentällä maassa näkyi appelsiini ja arvelimme sen olevan jonkun maahan pudonnut eväshedelmä. Asian oikea tila kuitenkin paljastui, kun vilkaisimme ylöspäin viereiseen puuhun. Siinähän niitä oli vaikka kuinka monta vielä puussa. 🙂
Kyllä musta tuntui, nyt kun muistelen (kaksi viikkoa poissa Andalusiasta ja olen unohtanut!) että ne appelsiinit on suunnilleen ympäri vuoden, joskin keskikesällä ehkä ei…? Talvisin siihen tulee kiinnitettyä enemmän huomiota, ilmiö tuntuu niin oudolta tällaisesta havupuihin ja lumeen tottuneesta. Ja samaa mieltä siitä, että talven lyhyempien päivien ehdoton bonus oli se, että auringonnousuakin ehti yleensä todistamaan!
Omituisia puita nuo appelsiinipuut. 🙂 Mutta talven keskellä ne olivat todella piristäviä.
Itse olen käynyt Andalusiassa viisi kertaa ja täytyy sanoa, että toiset viisi kertaa menisi helposti. Itse asiassa voitin lentoliput Malagaan, mutta epäilen, että jää käyttämättä tähän hätään. Työt kun haittaavat harrastuksia, niin ei hyvä. Appelsiinipuut kelpaisi kyllä muuten kyllä näin alkutalvesta
Onpas harmi, että lentoliput jäävät käyttämättä. Välillä on kyllä haasteita saada vapaata juuri oikeaan aikaan, vaikka työnantaja aika kivasti joustaakin.
Kiva taas nähdä kuviasi. Noista puista mekin aina nautimme, kun niitä joka paikassa on. Kerran ihmettelimme yhdelle espanjalaiselle ystävällemme, miten on mahdollista, että hedelmät saavat olla noin rauhassa katujen varsilla ja puistoissa ja hän valaisi meitä, että kadun varsilla kasvavat puut ovatkin pomeranssipuita, jotka raakana ovat varsin happamia. Ehkäpä saamanne mehu ei ollutkaan appelsiineista vaan pomeransseista?
Kiitos. 🙂 Kas, just noiltahan ne puut näyttivätkin. Pomeranssi eli hapanappelsiini, kertoi Wikipedia. Voihan toki olla, että mehu oli noista tehtyä. En osaa erottaa tuota hedelmää tavallisesta appelsiinista. Jotain appelsiin näköisiä hedelmiä se kone puristi. Tässä olisi kyllä järkeenkäypä selitys. Täytyy seuraavaa reissua varten opetella hedelmien nimet paremmin. 🙂
Varsin kiinnostava tuo pomeranssi. Tajusin, että en ole koskaan oikein miettinyt, että mikä hedelmä se onkaan kun olen leivontaohjeista lukenut pomeranssin kuoresta. Olen myös miettinyt, että miten appelsiinimarmelaadi on niin kitkerää vai tehdäänkö sekin tästä pomeranssista? Nyt kyllä haluaisin päästä maistamaan tätä pomeranssia tuoreeltaan.
Tuo kuori on minullekin tuttu, mutta hedelmiä en ole nähnyt, tai siis ilmeisesti olen nähnyt puissa. 🙂 Marmeladia en tullut ajatelleeksi. Onhan se vähän kitkerää. Tosin ainakin itse marmeladia tehtäessä ohjeissa on mukana appelsiinin lisäksi sitruunaa. Ehkä se kitkeryys tulee siitä.
Espanjalainen ystävämme sanoi myös, että itse asiassa pomeranssia käytetään appelsiinimarmeladiin. Ei niitä meikäläinen varmaan ulkonäöltä oikeastaan edes erota.
Eli Rosa oli oikeassa. Tosiaan, olisi hauska joskus tuota pomeranssiakin maistaa. Ja kyllä ovat ihan samannäköisiä kuin tavallisetkin appelsiinit.