Näkyvällä paikalla Helsingin Töölössä sijaitseva Hakasalmen huvila on yksi kaupungin merkittävimmistä säilyneistä 1800-luvun huviloista. Huvila sijaitsee Musiikkitalon ja Finlandia-talon välissä Mannerheimintien varrella, mutta se ei silti näy kovin selvästi pääväylälle. Moni saattaakin ohittaa sen katsomatta tarkemmin. Näin tein minäkin aivan viime vuosiin asti. Aluksi kävin katselemassa rakennusta ulkoa päin syksyllä ja viimein kävin myös sisäpuolella. Rakennus kuuluu nykyisin Helsingin kaupunginmuseoon ja se toimii vaihtuvien näyttelyiden kotina.
Huvilan rakennutti salaneuvos Carl Johan Walleen vuosina 1843-1847. Huvilan isäntä oli vaikutusvaltainen virkamies autonomian ajan Suomessa toimien senaatin prokuraattorina, mikä teki hänestä käytännössä maan ylimmän oikeusviranomaisen. Hakasalmen huvila oli hänen kesäasuntonsa kaukana kaupungin hälinästä. Alueen rantaviiva näytti tuolloin kovin erilaiselta kuin nykyisin. Kuuvinlahti ulottui Töölönlahden jatkona vielä noihin aikoihin Esplanadin puistoon asti. Tulvimisillaan kiusaa kasvavalle kaupungille aiheuttaneen saastuneen ja rehevöityneen lahden täyttäminen oli tosin jo alkanut. Huvila rakennettiin noiden kahden lahden välissä sijaitsevan Hakasalmen rannalle ja siitä rakennus sai myös nimensä.
Huvilan arkkitehtina toimi Ernst Bernhard Lohrmann, joka huolehti myös tuomiokirkon viimeistelystä pääarkkitehti Carl Ludwig Engelin kuoltua. Huvila edustaa uusklassismia, mutta myös renessanssin vaikutteita on eksynyt mukaan. Huomiota kannattaa kiinnittää pyörökaari-ikkunoihin, julkisivun symmetriaan sekä valurautaisiin parvekkeisiin. Tontti oli aiemmin ollut karua laidunmaata ja vuokrasopimuksen edellytyksenä oli näyttävän puiston rakentaminen pääkaupungin sisääntuloa koristamaan. Walleen toteuttikin huvilan ympärille näyttävän englantilaistyylisen maisemapuiston, johon istutettiin harvinaisia puita ja rakennettiin näköalapaikkoja sekä kasvihuone. Mannerheimintieltä tai edes Töölönlahden rannalta käsin ei välttämättä huomaa, miten paljon korkeuseroja huvilan ympäristössä lopulta onkaan. Tosin nykyisin parhaat näköalapaikat sijaitsevat niiden ja huvilan väliin tungetun Finlandia-talon toisella puolella.
Ennen kaikkea huvila yhdistetään nykyisin Walleenin tytärpuoleen Aurora Karamziniin. Hänen kaksi avioliittoaan tekivät hänestä poikkeuksellisen varakkaan naisen. Ensimmäinen puoliso oli äveriäs teollisuuspamppu Pavel Demidov ja toinen vaikutusvaltainen venäläinen kenraali Andrei Karamzin. Leski Karamzin muutti Hakasalmen huvilaan vakituisesti vuonna 1875. Hän asui huvilassa elämänsä loppuun asti, vaikka myikin rakennuksen Helsingin kaupungille jo vuonna 1896. Kauppasopimukseen kirjattiin pykälä, joka tarjosi leskelle oikeuden asua huvilassa kuolemaansa asti. Karamzin on tunnettu erityisesti hyväntekeväisyydestään. Hän käytti huomattavan osan mittavasta omaisuudestaan yhteiskunnalliseen auttamistyöhön. Kenties tunnetuin hän on osuudestaan Diakonissalaitoksen perustamisessa, mutta hän tuki myös sairaaloita, köyhäinhoitoa sekä lastenhuoltoa. Karamzinia onkin usein tituleerattu Helsingin hyväksi haltijattareksi.
Kluuvilahden täyttäminen vei huvilalta merinäköalan ja ratapihan rakentaminen haukkasi osan sen puutarhasta. Alkuperäisestä puutarhasta on jäljellä pätkä kivimuuria ja muutamia vanhoja puita, kuten Finlandia-talon lähellä kasvavat siperianlehtikuuset. Vajaan parinsadan vuoden takaista maaseutumaista ympäristöä veden äärellä on vaikea kuvitella.
Museoksi Hakasalmen huvila muuntui jo pian Aurora Karamzinin kuoleman vuonna 1902 jälkeen. Vuosina 1906-1911 siellä toimi Valtion historiallinen museo. Tämän jälkeen tiloja ovat käyttäneet Taideteollisuusmuseo ja vuodesta 1928 lähtien Helsingin kaupunginmuseo. Nykyisin museossa on esillä vaihtuvia näyttelyitä. Me vierailimme siellä alkukesästä 2026 tutustumassa Stefan Bremerin Helsinki by Night -näyttelyyn. 1970- ja 1980-luvuilla Helsingin yössä kameransa kanssa liikkunut Bremer ikuisti öistä kaupunkia ja sen kulkijoita niin rautatieaseman ulkopuolella kuin klubeillakin. Hän päätyi myös kuvaamaan punk- ja rock-keikkoja sekä siinä sivussa toteuttamaan useita levynkansia. Näyttely oli todella mielenkiintoinen ja mukana kuvissa esiintyi myös tällaiselle 1980-luvulla lapsuutensa eläneelle tuttuja henkilöitä. Osa kuvistakin oli tuttuja jo lapsuuden muistoista. Näyttely on kirjoitushekellä edelleen esillä, siihen voi tutustua 30.8.2026 asti.
Hakasalmen huvila on avoinna tiistaisin klo 11-19 ja keskiviikosta sunnuntaihin klo 11-17. Maanantaisin se on suljettu. Pääsymaksu on 17€. Huvila on Museokortti-kohde, joten keltaisen kortin haltija pääse sisälle ilman erillistä pääsymaksua. Ajantasaiset tiedot aukioloajoista ja lippujen hinnoista kannattaa tarkistaa museon virallisilta sivuilta täältä. Samassa osoitteessa pystyt tutustumaan kulloinkin käynnissä oleviin näyttelyihin. Näyttelytilat jakautuvat kahteen kerrokseen, joiden välillä liikutaan portaita pitkin. Liikuntarajoitteisia varten tarjolla on kuitenkin myös hissi.
Tällaisiin vanhoihin arvorakennuksiin on aina hauska päästä tutustumaan lähemmin. Hakasalmen huvilan näytelytiloissa ei rakennuksen historia oikein pääse kaikin paikoin esille, mutta siellä täällä löytyy muutamia mielenkiintoisia yksityiskohtia. Kannattaa siis olla tarkkana. Joka tapauksessa vierailu kannattaa, etenkin Museokortin kanssa liikkuessa. Tuntuu suorastaan naurettavalta, miten kauan minulta kesti päästä katsomaan tätä upeaa huvilaa sisäpuolelta, vaikka Museokortti on löytynyt taskusta jo usean vuoden ajan.