Kahta lukuunottamatta kaikki Suomen edesmenneet presidentit on haudattu Hietaniemen hautausmaalle. Heidän haudoillaan voi siis vierailla varsin helposti samalla kertaa. Ihan yhtä helposti käy myös vierailu presidenttien muistomerkeillä. Koivistoa lukuunottamatta kun kaikilla on muistomerkki aivan Helsingin keskustassa. Reilun kilometrin pituinen kävely riittää niiden kaikkien näkemiseen. Lenkille tulee pituutta kaksi ja puoli kilometriä, mikäli haluaa palata lähtöpaikkaan. Tekstin lopussa on tarjolla tällaisen kierroksen reitti kartalla.

Päätin eräänä kesäisenä alkuiltana lähteä tällaiselle kävelykierrokselle. Jokainen presidenttien muistomerkeistä oli minulle tuttu jo entuudestaan, mutta en silti ollut koskaan käynyt niitä varta vasten katsomassa. Ainoa poikkeus oli Kekkosen muistomerkki Lähde, jota kävin katsomassa pian sen paljastamisen jälkeen. Kierros kannatti, sillä muistomerkit paljastivat itsestään paljon enemmän, kun niitä katseli tarkemmin pelkän auton ikkunasta vilkaisemisen sijaan.

Kaarlo Juho Ståhlberg

Maamme ensimmäisen presidentin Kaarlo Juho Ståhlbergin patsas seisoo Mannerheimintien varressa eduskuntatalon oikean reunan edustalla. Ståhlberg aloitti presidenttinä 25.7.1919, vajaat pari vuotta maamme itsenäistymisen jälkeen. Tasavaltainen hallitusmuoto kun oli tuossa vaiheessa saatettu voimaan. Hän ei asettunut ehdolle toiselle kaudelle, mutta pyrki kuitenkin myöhemmin uudelleen presidentiksi kolmissa vaaleissa. Enää ei tärpännyt.

Ståhlbergin Eduskuntatalon oikean nurkan edustalla seisova näköispatsas on kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen käsialaa. Patsaasta järjestettiin kaksi kilpailua. Vuonna 1955 järjestetty ensimmäinen kilpailu ei tuottanut kelvollista tulosta, joten seuraavana vuonna yritettiin uudelleen. Tällä kertaa sujui paremmin. Lopullinen patsas paljastettiin 22. syyskuuta 1959. Se oli ensimmäinen presidenttiemme Helsinkiin pystytetyistä muistomerkeistä.

Ståhlbergilla on muistomerkki myös kotipaikkakunnallaan Haapajärvellä. Tämä rintakuva on esillä presidentin lapsuudenkotimuseon edustalla.

Lauri Kristian Relander

Presidenteistämme järjestyksessään toinen oli Lauri Kristian Relander. Hänkin oli virassa vain yhden kauden, 2.3.1925-2.3.1931. Ståhlbergin tapaan myös Relander väistyi itse syrjään asettumatta ehdolle toiselle kaudelle. Hän ei myöskään yrittänyt onneaan tulevissakaan vaaleissa.

Relanderin Etu-Töölössä Hesperian esplanadilla sijaitseva muistomerkki on abstrakti neljästä kuutiosta koostuva teos. Kuutiot on aseteltu neliön muotoon ja ne on veistetty punaisesta graniitista. Teoksen toteutti graniittia käsin hakulla työstämällä kuvanveistäjä Matti Peltokangas ja se paljastettiin 29. marraskuuta 1996. Yleensä abstraktit muistomerkit herättävät paljon polemiikkia, mutta Relanderin monumentti säästyi moiselta, osin samaan aikaan käynnissä olleen Risto Rytin monumenttia koskevan väännön takia.

Relander on tiettävästi presidenteistämme ainoa, jolle ei ole pystytetty muita muistomerkkejä.

Pehr Evind Svinhufvud

Relanderin jälkeen maamme presidentiksi valittiin Pehr Evind Svinhufvud, joka aiemman kaavan mukaan istui vain yhden kauden. Tosin hän kyllä yritti päästä toiselle kaudelle, mutta ei tullut enää valituksi. Svinhufvudin kausi alkoi 2.3.1931 ja päättyi 1.3.1937.

Svinhufvud on entisistä presidenteistämme toinen muistomerkin Helsinkiin saanut. Hänen patsaansa paljastettiin 15. joulukuuta 1961 ja se on Ståhlbergin patsaan tapaan Wäinö Aaltosen toteuttama. Aaltonen suoriutui edellisestä urakasta niin hyvin, että häneltä tilattiin tämä toinen patsas vuosi edellisen valmistuttua suoraan ilman erillisiä kilpailuja. Nämä kaksi patsasta muodostavatkin hyvän kokonaisuuden, Svinhufvudin patsas kun seisoo eduskuntatalon vasemman reunan edustalla.

Svinhufvudille on pystytetty myös kolme muutakin muistomerkkiä Luumäelle ja Valkeakoskelle.

Kyösti Kallio

Maamme neljäs presidentti Kyösti Kallio istui virassaan vielä lyhyemmän ajan kuin kolme edeltäjäänsä. Hän astui virkaansa 1.3.1937, mutta joutui eroamaan heikon terveydentilansa takia 19. joulukuuta 1940. Hän myös kuoli samana päivänä.

Kallion patsasta puuhattiin aluksi paikalle, joka annettiin lopulta Svinhufvudin patsaalle. Toinen vaihtoehto oli Hesperian esplanadi, mutta lopulliseksi paikaksi valikoitui kuitenkin Eduskuntapuisto Mannerheimintien varrelta. Tämäkin projekti eteni ilman kilpailua. Teos tilattiin presidentin pojalta Kalervo Kalliolta. Istuvaa presidenttiä esittävä patsas paljastettiin 10. marraskuuta 1962. Se ei saanut valmistuttuaan osakseen erityisen mairittelevaa kritiikkiä. Hyvän kuvan palautteesta antaa runoilija Pentti Saarikosken teoksesta lausuma luonnehdinta ”mykkä paskalla”.

Kallion toinen muistomerkki löytyy hänen kotikunnastaan Ylivieskasta.

Risto Ryti

Virkaansa 19.12.1940 astunut Risto Ryti on ensimmäinen presidenteistämme, joka istui kaksi kautta. Ensimmäinen kausi tosin oli vain Kyösti Kallion kesken jääneen kauden loppuosa ja toinenkin kausi oli vain kahden vuoden mittainen. Tämä toinen kausi jäi vieläpä seitsemän kuukautta lyhyeksi Rytin erotessa virastaan 1.8.1944. Ryti valittiin presidentiksi ilman vaaleja. Valinnan suorittivat edellisten presidentinvaalien valitsijamiehet. Ajatkin olivat tuolloin toki hyvin poikkeukselliset. Suomi oli juuri selvinnyt ensimmäisestä yhteenotostaan Neuvostoliiton kanssa itsenäisyytensä säilyttäen ja Ryti oli jo ehtinyt kunnostautua toimimalla talvisodan aikana pääministerinä sekä sairauden vuoksi ajoittain työkyvyttömän presidentti Kallion sijaisena.

Rytin muistomerkki Vastuun vuodet sijaitsee Etu-Töölössä Hesperian esplanadilla korttelin päässä Relanderin muistomerkistä. Teoksen on toteuttanut kuvanveistäjä Veikko Myller ja se paljastettiin 30. syyskuuta 1994. Ryti sai odottaa muistomerkkiä pitkään, koska sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä tuomittuna häntä ei Neuvostoliiton varjossa kyyristelevässä Suomessa ollut vuosikymmeniin suotavaa muistella kovin näyttävästi.

Abstrakti teos ei suinkaan ollut kaikkien mieleen. Se voitti keväällä 1990 järjestetyn kilpailun, mutta suuri yleisö vaati Rytille esittävää patsasta. Mediamyllytys oli melkoinen ja siinä sivussa samoihin aikoihin Relanderille puuhattu niin ikään abstrakti monumentti jäi vähemmälle huomiolle. Helsingin kaupunginhallitus ehti keväällä 1992 jo hylätä Rytin monumentin suunnittelukilpailun voittajateoksen. Teoksen oli kuitenkin tilannut valtioneuvosto, jonka kansliasta kiellettiin kaupunkia puuttumasta asiaan. Suomen Kommunistinen puoluekin kantoi kortensa kekoon ilmoittamalla vastustavansa kaikenlaisia Rytille pystytettäviä muistomerkkejä, koska presidentti oli johtanut Suomen liittoon Hitlerin kanssa. Muistomerkki kuitenkin valmistui, paljastettiin ja kohu laantui.

Risto Rytillä on myös kaksi muuta muistomerkkiä. Toinen on rintakuva hänen museoidun kotitalonsa edustalla Huittisten Lauttakylässä. Toinen muistomerkki löytyy Porista.

Carl Gustaf Emil Mannerheim

Carl Gustaf Emil Mannerheimin ainokainen presidenttikausi oli Kalliotakin lyhyempi. Hänet valittiin presidentiksi poikkeuslailla. Virkakausi alkoi 4.8.1944 ja päättyi 4.3.1946 hänen erotessaan virasta kesken kauden. Presidenttikauden alkaessa Suomi oli edelleen sodassa Neuvostoliiton kanssa ja Mannerheim toimi armeijan ylipäällikkönä. Ryti oli sitoutunut Saksan kanssa allekirjoittamassaan sopimuksessa olemaan solmimatta erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa. Ryti kuitenkin erosi virastaan ja uusi presidentti Mannerheim sanoutui irti Rytin tekemästä sopimuksesta. Näin rauha Neuvostoliiton kanssa mahdollistui ja sopimus solmittiinkin syyskuussa 1944.

Nykytaiteenmuseo Kiasman edustalla Mannerheimintien varressa korkean jalustan päällä seisova Mannerheimin ratsastajapatsas voi hyvinkin olla tunnetuin maamme presidenttien muistomerkeistä. Patsas paljastettiin 4. kesäkuuta 1960. Patsaasta vastaa kuvanveistäjä Aimo Tukiainen, joka voitti teoksesta järjestetyn suunnittelukilpailun.

Mannerheimilla on valtavasti muitakin muistomerkkejä. Näistä kaksi löytyy Sveitsin Montreuxista. Suomessa Mannerheimilla on muistomerkki Helsingin lisäksi Lahdessa, Mikkelissä, Seinäjoella, Tampereellä, Turussa ja Maskussa lapsuudenkotinsa Louhisaaren kartanon puistossa.

Juho Kusti Paasikivi

Mannerheimin jälkeen presidentiksi valittiin Juho Kusti Paasikivi, joka oli jo hoitanut pääministerin tehtävien ohella presidentin virkaa Mannerheimin sairastellessa. Kun Mannerheim erosi virastaan, valitsi eduskunta Paasikiven presidentiksi jäljellä olevaksi kaudeksi poikkeuslailla. Paasikivi istui myös toisen kauden, tällä kertaa kokonaan ja normaalin valitsijamiesvaalin kautta valittuna. Hänen presidenttikautensa alkoi 11.3.1946 ja päättyi 1.3.1956.

Paasikiven muistomerkki Itä ja Länsi on kuvanveistäjä Harry Kivijärven käsialaa ja sen kaksi mustasta dioriitista veistettyä kivipaatta seisovat Paasikivenaukiolla Lasipalatsin nurkalla. Teosta varten järjestettiin kaksi kilpailua. Ensimmäisen, vuonna 1970 järjestetyn kilpailun voitto jaettiin Kivijärven ja Kain Tapperin kesken. Molempien töitä kuitenkin arvosteltiin taiteilijoiden aiempien töiden kopioiksi, eikä niitä lopulta kelpuutettu toteutettavaksi. Uusi kilpailu järjestettiin kuusi vuotta myöhemmin ja sen voittajaksi valikoitui nyt Paasikiven aukoilla nähtävä teos, jota taitelija oli hieman muokannut edellisen kilpailun jälkeen.

Paasikiven muistomerkki paljastettiin 27. marraskuuta 1980. Se oli ensimmäinen valtiomme päämiehelle pystytetty abstrakti muistomerkki. Teos herättikin paljon julkista keskustelua. Kahden pulskan kivipaaden muodoissa oli helppo nähdä presidentti ja hänen puolisonsa, mistä johtuen teos saikin pian lempinimen ”Juho Kusti ja Alli”.

Paasikivellä on myös kolme muutakin muistomerkkiä. Kaksi näistä sijaitsee Lahdessa ja kolmas Keravalla.

Urho Kaleva Kekkonen

Jos aiempien presidenttien virkakaudet jäivät vajaiksi, istui Urho Kaleva Kekkonen virassa sitäkin pidempään. Kekkosen ensimmäinen kausi käynnistyi 1956, jolloin hän voitti vain niukasti vastaehdokas Karl-August Fagerholmin. Kekkonen oli Neuvostoliiton suosikki ja itänaapurin sekaantumista vaaleihin onkin epäilty. Vuoden 1962 vaaleissakin oli pientä vilpin tuntua, kun Neuvostoliiton parahultaisesti antama nootti johti vastaehdokkaan vetäytymiseen varmistaen Kekkosen uudelleen valinnan. Kolmas kausi varmistui vuoden 1968 vaaleissa, joissa Kekkosella oli useamman puolueen tuki takanaan. Tämä kolmas kausi jatkui vuonna 1973 säädetyllä poikkeuslailla vuoteen 1978 asti, neljä vuotta normaalia pidempään. Kekkonen valittiin presidentiksi vielä neljännellekin kaudelle neljän suuren puolueen ehdokkaana, mutta kausi päättyi lopulta Kekkoseen eroon vuonna 1982 presidentin heikentyneen terveydentilan takia.

Kekkosen muistomerkki Lähde sijaitsee Hakasalmen puistossa Mannerheimintien varrella miltei Finlandiatalon nurkalla. Teoksen on suunnitellut kuvanveistäjä Pekka Jylhä, joka voitti vuonna 1997 järjestetyn suunnittelukilpailun. Pisaran muotoisesta altaasta ja neljästä pronssisesta kädestä koostuva teos paljastettiin 3. syyskuuta 2000, joka oli Kekkosen syntymän satavuotispäivä.

Teos herätti heti tuoreeltaan kritiikkiä, joka kohdistui hieman yllättäen sen turvallisuuteen. Ihmisten pelättiin putoavan altaaseen. Siksi veden alle lisättiin tikkaat, joita pitkin kiipeäminen pois vedestä helpottuisi.

Kekkoselle on pystytetty valtavasti muistomerkkejä myös muualle Suomeen. Jos hautapaatta ei lasketa, on Kekkosella pelkästään Helsingissä neljä muistomerkkiä Lähteen lisäksi. Helsingin ohella myös Enontekiöltä, Kajaanista ja Raahesta löytyy Kekkosen muistomerkki. Vuolijoellakin muistomerkki oli, mutta se tuhoutui tulipalossa vuonna 1989. Suomen rajojen ulkopuolella muistomerkit löytyvät Tallinnasta ja Kostamuksesta. Portugalin Sintrassa Kekkosella oli muistomerkki vuodesta 2009 vuoteen 2011 asti.

---

Alla olevaan karttaan olen merkinnyt kaikki presidenttien muistomerkit sekä hahmotellut kävelyreitin, joka kulkee niiden kaikkien kautta. Reitti alkaa Paasikiven muistomerkiltä ja päättyy Mannerheimin ratsastajapatsaalle. Kierroksen pituus on vähän reilut 2,5 kilometriä.