Tästä matkavuodesta kirjoittaminen tuntuu lähinnä vitsiltä. Aika kauas taaksepäin pitää ajassa mennä, että yhtä huono matkavuosi löytyisi. Toisaalta jotain reissailua sentään vuoden mittaan harrastimme, joten ehkä pieni muistelo on paikallaan jo pelkän historiallisen jatkumonkin takia.

Koska vuosi oli matkailun osalta vaatimaton, jäi aikaa yli kaikenlaiseen muuhun. Juuri ennen pandemian räjähtämistä käsiin olin saanut siirrettyä blogin uudelle alustalle. Tästä aiheutui monenlaista selviteltävää ja korjailtavaa. Alkukesästä toteutin pitkään haaveilemani kamerakaluston päivityksen ja siitä alkoi oikeastaan koko loppuvuoden kestänyt opettelujakso. Uudessa kamerassa kun oli kaikenlaisia aiemmasta puuttuvia herkkuja.

Lisäksi päätin alkuvuodesta ottaa vastaan Martan matkassa -blogista bongaamani 50 kirjan lukuhaasteen. Tosin tässä haasteessa taisi olla jotain eri kategorioita, mutta minä pyrin vain lukemaan vuoden aikana 50 kirjaa, eli keskimäärin noin kirjan viikossa. Kun aikaa nyt siunaantui vähän arvioitua enemmän, ei tuosta lukemasta juuri ollut haastetta. Kirjojen mukana olen saanut vuoden mittaan matkata niin avaruudessa kuin ajassakin valtavan kauas.

Helsinki

Vaikka olen asunut Helsingissä yli puolet elämästäni, on kaupungissa vielä monta kolkkaa, joissa en ole käynyt. Kodinkin lähinurkkia en ole tullut kolunneeksi kovin tarkasti. Tänä vuonna olen tutustunut moniin paikkoihin, joiden olemassaolosta en ollut tiennyt mitään. Helsinki on näkynyt tänä vuonna täällä blogissakin aiempaa enemmän, sillä vuoden mittaan Helsingistä julkaisemieni kirjoitusten määrä on moninkertaistunut.

Keväällä ihailin valoisina iltoina liki autiota keskustaa. Loppuvuodesta auringon laskiessa aikaisin olen kierrellyt katselemassa kaupungin pimeässä loistavia valoja. Uusien kuvauskohteiden bongailu ja erilaisten kuvaideoiden kokeilu ovatkin tuoneet ihan uutta iloa myös viileällä säällä ulkoiluun. Minä kun en yleensä viihdy ulkona yhtään pidempään kuin on pakko näinä toppavaatteisiin sonnustautumista edellyttävinä vuodenaikoina.

Lue lisää: Helsingin nähtävyyksiä – Katutaide

Porvoo

Vuoden ensimmäinen matkamme pääkaupunkiseudun ulkopuolelle oli alkukesästä tekemämme pikavierailu Porvooseen. Pääasiallinen tarkoituksemme oli käydä maistamassa Vanhan Porvoon Jäätelötehtaan tuotteita. Tämän lisäksi kiertelimme aina yhtä kivoja vanhankaupungin kapeita kujia.

Lue lisää: Porvoon nähtävyyksiä – Vanhan Porvoon Jäätelötehdas

Viikonloppu Naantalissa

Kesän edetessä ja koronatilanteen rauhoittuessa uskaltauduimme lopulta yöksi pois kotoa. Kohteeksi valikoitui Naantali, jossa emme olleet käyneet useampaan vuoteen. Sää ei suosinut aivan yhtä hyvin kuin aurinkoisen Porvoon osalta, mutta onneksi sade oli sentään vain kuurottaista. Reissun kohokohta oli opastettu kierros Kultarannan upeassa puutarhassa.

Lue lisää: Vuoden ensimmäinen matka: viikonloppu Naantalissa

Kerava

Yksi vuoden kivoimmista kohteista löytyi Keravalta. Kävimme heinäkuussa tutustumassa nyt jo suljettuun Taiteen kotitaloon. Tämä vain muutaman kuukauden tarjolla ollut huikean hieno nähtävyys oli alusta asti todella suosittu ja jonot venyivätkin ajoittain pitkiksi. Meille osui onni matkaan, sillä jonoa oli edellämme vain muutaman ihmisen verran. Tosin olimmekin liikkeellä lähellä sulkemisaikaa. Jos olisimme saapuneet vartinkin myöhemmin, olisimme nähneet vain sen päivän osalta jo suljetun oven.

Lue lisää: Keravan nähtävyyksiä – Taiteen kotitalo

Kotka

Kesäloman aluksi teimme päiväretken Kotkaan, jonne meidät houkutteli erityisesti telkkarin uutisista bongaamani Sapokan vesipuisto. Kiersimme pari muutakin kohdetta ja totesimme Kotkan tarjoavan paljon enemmänkin nähtävää. Uusi reissu lienee edessä ensi kesänä.

Lue lisää: Kotkan nähtävyyksiä – Sapokan vesipuisto

Pohjois-Norjan automatka

Vuoden ainoa ihan oikea ulkomaanmatka koitti vihdoin heinäkuun lopussa, kun suuntasimme automme keulan kohti pohjoista. Tosin aluksi suuntasimme länteen, sillä reittimme kulki länsirannikkoa pitkin. Meille entuudestaan varsin tuntematon Lappi tuli otettua jollain tasolla vihdoin haltuun ja samalla pääsimme laajentamaan Norjan tuntemustamme Oslon ulkopuolelle. Odotukset eivät olleet korkealla tämän lähimatkan suhteen, mutta hämmästykseksemme tykkäsimme liki kaikesta matkan varrella kohtaamastamme.

Reissumme pääkohde vaihteli suunnitteluvaiheessa useaan otteeseen, mutta lopulta päädyimme suuntaamaan kohti Lofootteja. Uutisissa pitkin heinäkuuta maalaillut hurjat turistiruuhkat Pohjois-Norjassa loistivat poissaolollaan saapuessamme paikalle elokuun puolella. Sääkin suosi hämmentävän hyvin. Harmaus otti vallan vasta auton keulan kääntyessä kotimatkalle.

Lue lisää: Pohjois-Norjan roadtrip 2020

Blogin uusi koti

Alkuvuodesta siirsin blogin vihdoin Bloggerin huomasta omalle palvelimelle ja oman domainnimen alle. Asia oli kypsynyt mielessä jo pitkään, mutta lopulta vauhtiin päästyäni itse toteutus tapahtui hyvin vauhdikkaasti. Luotin tekniikassa työn kautta tuttuun Amazon Web Services -ympäristöön, josta oman nurkan valtaaminen kävi helposti ja edullisesti. Etenkin tallennustilan naurettavan halpa hinta toimi kannustimena palveluntarjoajan valinnassa. AWS tuskin on paras kaikille, koska sieltä ei yksityisasiakkaalle ole tukea luvassa, mutta tällaiselle nörtille se on ihan paras.

WordPress-alustan opettelu ja kaikenlainen säätäminen on työllistänyt minua yllättävän paljon vuoden mittaan, vaikka materiaalin siirtäminen ja vanhan osoitteen ohjaus uuteen olivatkin sinällään helppoja toteuttaa. Pian kuvien vesileimoissa näkyvä vanha osoite alkoi ärsyttää ja edessä oli kaikkien kuvien päivittäminen. Tekstitkin piti käydä yksitellen läpi ja korjata uuden editorin muotoon. Edelleenkin teen ajoittain satunnaisia tarkistuksia vanhojen tekstien osalta, ja yleensä joka kerta löydän jotain korjattavaa.

Uuden kamerakaluston sisäänajo

Ensimmäistä järjestelmäkameraa hankkiessani olin päättänyt pärjäävääni sillä viisi vuotta. Kuusi vuotta ja yli 200 000 kuvaa myöhemmin totesin vihdoin uuden kameran hankinnan olevan auttamattomasti edessä. Olin vitkutellut päätöksen kanssa lähinnä rahan takia. Ainoa järkevä siirto kun oli vaihtaminen täyden kennon järjestelmäkameraan, mikä tarkoitti moninkertaista kustannusta aiempaan halpaan järjestelmäkameraan verrattuna. Kevään kaukomatkan peruuntuminen koronan vuoksi kuitenkin ratkaisi rahaongelmat, kun matkabudjetti muuttui kamerabudjetiksi. Uuden kameran suljin räpsähti ensimmäisen kerran kesäkuun ensimmäisellä viikolla.

Harjoittelin uuden kaluston käyttöä ensin lähinnä Helsingissä, mutta kesän edetessä kamera pääsi mukaan myös reissuille. Niiden myötä laitteen metkut kävivät tutuiksi ja varmuus alkoi kasvaa. Kuvat näyttivät ainakin omaan silmään hyviltä.

Aiemmalla kamerakalustolla en syystä tai toisesta oikein koskaan onnistunut saamaan skarppeja kuvia pitkillä valotusajoilla. Uuden kameran kanssa nämäkin kuvat onnistuvat jopa automaattitarkennuksella. Olenkin ottanut pimeistä illoista kaiken ilon irti kierrellen kameran ja jalustan kanssa ikuistamassa kaupungin valoja. Helsingissä joka puolella läsnä oleva meri tarjoaa kivasti valoja heijastavaa pintaa, jonka aaltoilukin tasoittuu hienosti valotusajan kasvaessa.

Lukuhaaste

Aiemmin 50 kirjan lukeminen vuodessa tuntui täysin utopistiselta urakalta. Luin kirjoja yleensä muutaman sivun verran päivässä nukkumaan mennessäni, mistä ei vuodessa vielä kovin monta kirjaa ehtinyt kertyä. Viime vuonna otin kuitenkin mukaan myös äänikirjat, joita kuuntelin aina tilaisuuden tullen. Esimerkiksi arkinen ruoanlaitto ja kävellen taittuvat työmatkat saivat nyt taustaäänikseen musiikin sijaan tarinoita.

Koronan ennättäessä toden teolla Suomeen olin jo hyvässä vauhdissa lukuhaasteen selättämisessä. Etätyö vei minulta työmatkat, mutta ruoanlaiton määrä sen sijaan lisääntyi. Varsin pian kävi selväksi, että ohittaisin tuon 50 kirjan rajapyykin jo kesän aikana. Tällä hetkellä työn alla on kirja numero 86.

Parhaiksi vuoden aikana lukemistani kirjoista nostaisin kaksi selvästi eniten tunteita herättänyttä. Näistä ensimmäinen on pohjoiskorealaisen Ji Seong-hon Pako, jonka ei pitänyt olla mahdollinen. Kirjassaan Ji Seong-ho kertoo omasta selvitymisestään kurjissa oloissa ja loikkauksestaan Etelä-Koreaan. Pohjois-Koreaa vaivanneen nälänhädän keskellä hiiliä junasta varastaessaan nuori Ji Seong-ho jäi junan alle ja menetti toisen jalkansa ja kätensä. Vammaisen elämä ei julman diktatuurin hallitsemassa maassa ollut helppoa, eikä helppoa ollut tuhansien kilometrien pituinen pakomatkakaan Kiinan läpi kotitekoisten kainalosauvojen avulla. Lopputulos oli kuitenkin kaiken vaivan arvoinen. Silmäkulmat kostuivat useita kertoja tämän kirjan äärellä.

Toinen tunteita herättänyt teos oli hollantilaisen historioitsijan Rutger Bregmanin kyynisen ihmiskuvan kyseenalaistava Hyvän historia – Ihmiskunta uudessa valossa. Bregman ei tyydy vain esittämään positiivisia ajatuksia, vaan hän pohjaa näkemyksensä tutkimuksiin. Hän myös penkoo aiempien päinvastaista osoittaneiden tutkimusten arkistoituja aineistoja ja osoittaa monet maineikkaat ja käytännössä kaikissa psykologian oppikirjoissa esitellyt tutkimukset huijauksiksi. Kirjaa lukiessa alkaa väkisinkin uskoa, ettei ihminen olekaan luonnostaan itsekäs.

Määrällisesti eniten tavasin vuoden mittaan kuitenkin dekkareita. Tahkosin läpi antaumuksella niin ruotsalaisen Lars Keplerin Joona Linna -sarjan kuin norjalaisen Jo Nesbøn Harry Hole -kirjatkin. Viimeksi mainittujen äärelle löysin Kohteena Maailma -blogin Ramin vinkistä. Myös suomalaisten Taavi Soininvaaran ja Max Seeckin viimeisimmät teokset päätyivät luettavikseni. Näiden lisäksi luin myös aiemmin välistä jääneet Ilkka Remeksen kirjat.

Tieteisfiktiotakaan en onnistunut täysin sivuuttamaan. Luin kovasti kehutun kiinalaisen Liu Cixinin Muistoja planeetta Maasta -trilogian, joka olikin oikein viihdyttävä. Vaikka tarinan aikaskaala jatkuu todella kauas tulevaisuuteen, ei ihmiskunnan kehittämä tekniikka muutu yhtä yliluonnolliseksi kuin monissa muissa saman tyylilajin teoksissa. Valonnopeuskin säilyttää arvonsa. Tapahtumien painopiste on vahvasti kiinalaisessa kulttuuriympäristössä, mikä väkisinkin tarjoaa vaihtelua tällaiselle lähinnä länsimaiseen scifiin tottuneelle lukijalle.

Fiktion lisäksi löysin äänikirjojen joukosta myös mielenkiintoisia tietokirjoja. Erityisesti kosmologia kiinnosti, mutta niin myös historiakin monelta eri kantilta katsottuna. Mahtuipa mukaan mielenkiintoinen teos eläinten suolikaasuistakin. Muutamien muusikoiden elämäkertoihinkin ehdin tutustua.


Tämä matkavuoden loppukatsaus oli tänä vuonna tosiaan kovin erilainen kuin aiempina vuosina. Tällä hetkellä tulevakaan matkavuosi ei näytä kovin lupaavalta, vaikka jo alkaneet koronarokotukset tuovatkin hieman valoa tunnelin päähän. Näissä oloissa seuraava matkamme saa odottaa vähintään kesään asti. Jatkanen siis kamerakaluston kanssa harjoittelua ja otan vastaan uuden lukuhaasteen parempia aikoja odotellessa. Lukijoilleni toivotan kaikesta huolimatta hyvää matkaonnea vuodelle 2021. Pysytään terveinä!

2 kommenttia

  1. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 1.1.2021 at 02:02

    Matkavuosi tosiaan oli hyvin erilainen kuin aiemmat. Kaikki neljä suunniteltua ja osittain vattuakin matkaa peruuntuivat. Onneksi kesällä koronatilanteen ollessa hieman parempi pääsimme useammaksi viikoksi alppimaisemiin ja teidän tapaan elokuussa myös Lappiin ja Lofooteille ja sen jälkeen ruska-aikaan vielä uudestaan Lappiin.

    Saako kysyä, millä kameralla olet nyt opetellut kuvaamaan?

    Vastaa
    1. Aron 1.1.2021 at 20:59

      Me emme ehtineet vielä tehdä ensimmäistäkään matkavarausta, kun korona lähti vyörymään kohti Suomea. Siinä kohtaa tuntui järkevästä jäädä odottamaan ja pian ei sitten enää tarvetta varauksille ollutkaan. Te ehdittekin matkustella melko kivasti vuonna 2020 peruuntuneista suunnitelmista huolimatta.

      Päädyin uuden kameran valinnassa peilittömään Sonyyn, koska sellaisesta oli jo hyviä kokemuksia. Tuo uusi runko on A7 III. Olen kyllä tykännyt siitä kovasti.

      Vastaa

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.