Päivän piipahdus Ruisrockiin poiki tämmöisen oheisvierailun. Yövyimme sunnuntain ja maanantain välisen yön hotellissa Turussa. Maanantai oli töistä vapaata, joten aikaa ylimääräisille aktiviteeteille löytyi. Parempi puolisko oli netistä löytänyt Louhisaaren kartanon ja kun matkaa Turusta oli vain vähän reilut 30 kilometriä, päätimme aloittaa kotimatkan ajamalla väärään suuntaan.
Askaisissa, nykyisin Maskun kunnan alueella, sijaitsevan Louhisaaren päärakennus edustaa Suomen oloissa varsin harvinaista palatsiarkkitehtuuria. En todellakaan odottanut Suomesta tällaisia paikkoja löytyvän laisinkaan. Paikka on nykyisin valtion omistuksessa ja se kuuluu kansallismuseon alaisuuteen.
Pihapiiriin, ulkorakennuksiin ja päärakennuksenkin ensimmäiseen kerrokseen pääsee tutustumaan vapaasti, mutta kaksi ylempää kerrosta on varattua vain opastetulle kierrokselle osallistuville. Opastettu kierros maksaa aikuisilta 7€, lapsilta 3€ ja erityisryhmiltä (opiskelijat, eläkeläiset, varusmiehet, työttömät) 5,50€. Opastuksia on tarjolla kesäisin suomeksi ja englanniksi ja ne pyörivät tunnin välein, heinäkuussa puolen tunnin välein. Aukiolo ja yksityiskohdat kannattaa tarkistaa museoviraston Louhisaaren sivulta.
Louhisaaren päärakennus on valmistunut vuonna 1655. Tila kuului aluksi Flemingin suvulle. Myöhemmin se siirtyi Mannerheimien omistukseen. Louhisaari onkin tasavallan presidentti, marsalkka Mannerheimin syntymäkoti. Linnaa on restauroitu 1960-luvulla valtion hoiviin päätymisen jälkeen ja silloin lähtökohtana on ollut palauttaa tilat mahdollisimman lähelle alkuperäistä asuaan.
Opastettu kierros todellakin kannattaa. Museoviraston opas oli asiansa osaava ja linnan ylempien kerrosten tilat olivat ehdottomasti näkemisen arvoiset. Barokki- ja rokokoohuonekalut, kattomaalaukset, tapetit ja hienot astiastot ovat kyllä upeita.
Yhden ylimmän kerroksen huoneen kattoa entisöidään juuri parhaillaan.
Päärakennuksen ylin kerros oli tarkoitettu edustustiloiksi.
Rokokootyylisen uunin jokaisessa kaakelissa on Flemingin suvun vaakuna.
Keskimmäinen kerros oli linnan asukkaiden arkikäytössä. Tätä kerrosta on muutettu aikojen kuluessa arherimmin. Nykyinen asu on 1800-luvulla tehtyjen muutosten mukainen. Kipsikaton alta löytyisi alkuperäinen puuparrukatto, kuten ylemmässäkin kerroksessa.
Ruokasalissa oli esillä hieno ranskalaistyylinen kattaus. Astiat ovat peräisin kansallisarkiston kokoelmista. Lautaset ja tarjoiluastiat ovat samaa kotimaista tekoa olevaa sarjaa, mutta lasien suhteen on jouduttu tyytymään keräilyeriin.
Kirjastohuoneen hyllyissä oli kirjoja monella kielellä.
Museot eivät ole mikään ykkösjuttu meille, mutta tällainen pieni piipahdus historiallisessa kohteessa on aina välillä hauskaa. Ilmeisesti vastaavanlaisia kartanolinnoja löytyy pari muutakin Suomesta, mutta ne eivät ole yhtä hienoja, eivätkä yleisölle avoimia. Luohisaari on siis varsinainen erikoisuus ja siinäkin mielessä ehdottomasti käynnin arvoinen.