Vajaan viikon mittaisen Rivieran syyslomamme ensimmäinen retkikohde oli siinä ihan tukikohtakaupunkimme Nizzan lähellä sijaitseva kääpiövaltio Monaco. Tämä maailman toiseksi pienin ja väentiheydeltään suurin itsenäinen valtio on Nizzasta käsin vartin junamatkan tai liki tunnin bussimatkan päässä.

Juna oli kulkuvälineenä se kaikista houkuttelevin, sillä hotellimme sijaitsi aivan Nizzan rautatieaseman välittömässä läheisyydessä. Olimme kuitenkin jo kerran taittaneet tämän matkan junaa käyttäen, mistä syystä bussi oli toiveissa tällä kertaa. Kyseistä bussimatkaa on usein kehuttu maisemiltaan yhdeksi maailman hienoimmista. Parhaat maisemat ovat tarjolla bussin oikean puolen ikkunoista nimenomaan matkalla Nizzasta Monacoon päin.

Laiskuus kuitenkin lopulta voitti ja suuntasimme juna-asemalle. Bussin lähtöpaikka, Nizzan satama, oli niin isosti remontissa, että pelkäsimme oikean pysäkin löytämisen vievän turhaan aikaa. Junaliput saimme ostettua kätevästi aseman sisältä automaatista. Juna saapui pian, eikä matka kauaa kestänyt. Kulkuväline oli niin täynnä, että emme saaneet istumapaikkoja meren puolelta. Maisemien ihailu jäi matkan aikana väliin. Ikkunasta kun näkyi lähinnä jyrkkää rinnettä. Tunneliakin oli reitille saatu tehtyä jonkin verran.

Perillä Monacon rautatieasemalla emme tällä kertaa olleet ihan yhtä pahasti pallo hukassa kuin edellisellä kerralla. Tuolloin emme meinanneet millään uskoa, että maan alla sijaitsevalta asemalta on lähdettävä alas päin vieviä rullaportaita matkaamaan päästäkseen ulos. Aika monen kerroksen verran noita liukuportaita saa tosiaan matkata ennen kuin valoa näkyy tunnelin päässä. Ulkona pieni vilkaisu tulosuuntaan selvittää nopeasti syyn omituiseen matkustussuuntaan. Rinne nimittäin kohoaa todella jyrkästi pois päin rannasta.

Kasino oli nähty jo edellisellä kerralla, joten enää ei tarvinnut mennä nöyryyttämään itseään rahanvaihtopisteessä. Edellisellä kerralla vaihdoin pelimerkeiksi taskun pohjalta löytyneet 8 euroa. Nyrpeä täti ohjasi minut köyhien kassalle, jossa käsitellään kolikoita. Tällä kertaa meille riitti pieni pysähdys kasinon edustalla. Paikalla oli selfiekansaa ja urheiluautoja. Kasinon sijaan suuntasimme viereisen Cafe de Parisin ulkopöytään hörppäämään kahvit.

Cafe de Parisin kahvit olivat edellisellä vierailullamme vielä ihan Helsingin kahvila Strindbergin kanssa samoissa hinnoissa, mutta nyt Monacon kahvila oli kiilannut vähän edelle. Espresso maksoi kohtalaisen suolaiset 5€, kun Strindbergillä sama juoma irtoaa 3,50€ hintaan. Tuorepuristettua appelsiinimehuakin maistoimme siinä terassilla istuskellessa. Tuolle makoisalle juomalle tuli hintaa 9€. Siis 19€ syntyi laskua tällä kahvilapysähdyksellä. Olihan tuo melkoisen kallista, mutta toisaalta paikka oli todella mainio ja ihmisten hyörinää aukiolla oli kiva katsella.

Kun rannan tuntumassa oli meluisa rakennustyömaa tulevien venemessujen eli Monaco Yacht Shown vuoksi, totesimme seuraavaksi vuorossa olevan siirtymän Monacon vanhaankaupunkiin. Kukkulalle on jonkin verran kipuamista, mikä ei flunssaisena kauheasti houkutellut, joten hyppäsimme paikallisbussiin. Bussi numero 1 kuljetti meidät aukiolle keskelle vanhaakaupunkia. Paikallisbussien aikataulut ja linjakartat löytyvät täältä.

Suuntasimme ensiksi kohti ruhtinaan palatsia, jonka edustan aukiolta avautuu upeat näkymät yli Monacon sataman. Kaukaa katsottuna messurakennelmatkaan eivät pahasti pilanneet maisemaa. Formulakisojen aikaan maisema lienee vielä pahemmin tukossa. Toisaalta silloin tarjolla on erilaista nähtävää niille, jotka sitä osaavat arvostaa. Minulle kelpasi tämä vähän rauhallisempi Monaco paremmin.

Aukion ja palatsin ihailun lisäksi kiertelimme päämäärättömästi kapeita kujia pitkin. Vanhakaupunki on varsin pieni, joten kujat on nopeasti kävelty läpi. Katedraalissa kävimme piipahtamassa sisällä, samoin kuin pienemmässä Chapel of Mercyssä. Ensin mainitusta isommasta kirkosta löytyvät Grace Kellyn ja ruhtinas Rainier III:n haudat. Rouvan haudalla oli valtavasti kukkia, herra selvisi yhdellä kimpulla.

Katujen kiertelyn ja lounaan jälkeen päätimme vielä käydä katsomassa ruhtinaan palatsia sisältä päin. Tarjolla oli audio-oppaan kera suoritettavia omatoimisia kierroksia 8€ hintaan. Kierros ei kattanut koko palatsia, mutta varsin sopivasti nähtävää oli kuitenkin tarjolla. Ihan ei ehtinyt tulla palatsiähky, mutta ei tuo pelkkä pikakierroskaan ollut. Paikka on hieno, tuohon hintaan voin kyllä kierrosta suositella. Ainoana pienenä miinuksena valokuvaaminen oli sisätiloissa kielletty. Vierailijoita oli varsin maltillisesti, joten hyviä kuvia olisi tuolla kyllä saanut napsittua.

Monaco oli kiva päiväretkikohde. En kuitenkaan usko, että palaamme sinne takaisin ihan lähivuosina. Nähtävää on tarjolla yhden päivän tarpeiksi ja etenkin palatsi oli kiva nähdä sisältäkin päin. Kaikki on tässä kääpiovaltiossa varsin hintavaa. Ainakin vanhassakaupungissa ravintoloissa ruokaili lähinnä turisteja. Saimme kuitenkin hyvää ruokaa, joskin jonkin verran Nizzan hintatasoa kalliimmalla.

Vaikka tarjolla oli ökyveneitä ja hienoja urheiluautoja, kivoimpana juttuna Monacon retkestämme mieleen jäivät vanhankaupungin kapeat kujat. Talot olivat kivan värikkäitä ja alueelle tyypillisiä yksityiskohtia, kuten ikkunaluukkuja, oli kiva bongailla. Nämä kapeat kujat olivat jo ehtineet muodostua syyslomamme teemaksi, koska niitä löytyi tallattavaksi kaikista kohteistamme.

Monacon kapeilta kujilta jäin oikeastaan kaipaamaan vain kuivumassa roikkuvia pyykkejä. Ne jotenkin kuuluvat tällaiseen miljööseen. Onneksi kuitenkin kameran muistikortille tallentuneiden kuvien lähempi tarkastelu paljasti yhden pyykkiotoksenkin eksyneen mukaan. Alla näkyvässä kuvassa kadun oikealla puolella yhdellä parvekkeella on pyykin kuivaus käynnissä. Edellisellä Monacon vierailulla näimme kujien yli viritettyjä pyykkinaruja. Nämä ovat ehtineet selvästi poistua muodista 16 vuodessa.

Ennen paluuta takaisin Nizzaan käväisimme vielä vilkaisemassa Jacques Cousteaun pientä keltaista sukellusvenettä Merimuseon edustalla. Ihan söpöhän tuo purkki oli, mutta en sillä silti haluaisi lähteä sukeltelemaan. Sen verran ahdistavan pieneltä se näytti.

Paluumatkalle Nizzaan otimme kulkuvälineeksi bussin. Kyyti oli tuskastuttavan hidasta matelemista. Maisemat olivat paikoin kyllä oikeasti todella upeat, mutta silti päällimmäisenä bussimatkasta jäi mieleen jatkuva pysähtely. Kyllä tämä bussimatka kannattaa ehkä kerran kokeilla, mutta tästä lähtien valitsen junan. Tähän bussimatkakokemukseen tosin saattoi hieman vaikuttaa myös ulkoilmassa reippailun aiheuttama väsymys.

Monacon lisäksi retkeilimme kukkulakaupunkeja katsastamassa vuokra-auton avulla. Oliko siis taas luvassa kapeita kujia ja kuivumassa roikkuvia pyykkejä? Vastaus muun muassa näihin kysymyksiin selviää matkakertomuksen seuraavassa osassa.

Joitain hintoja:

• Junalippu Nizza-Monaco: 4,10€ / henkilö
• Bussilippu Monaco-Nizza: 1,50€ / henkilö
• Kertalippu paikallisbussissa: 2€ / henkilö
• Vierailu ruhtinaan palatsissa: 8€ / henkilö
• Espresso Cafe de Parisissa: 5€
• Tuorepuristettu appelsiinimehu Cafe de Parisissa: 9€
• Lounas Le Pinocchiossa: 28€ / henkilö

Alla näkyvään karttaan olen merkinnyt tekstissä mainitut kohteet Monacossa.