Tromssan hienoimmat maisemat avautuvat aivan kaupungin ulkopuolella kohoavan vuoren Storsteinenin huipulta. Tälle nyppylälle 421 metrin korkeudelle kaupungin yläpuolelle pääsee joko kipuamalla jyrkkää polkua pitkin tai pikkuisen helpommin köysiradan avulla. Me valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon.
Ylhäällä Storsteinenilla on tarjolla näköalaterassi ja ravintola, jotka sijaitsevat köysiradan yläaseman yhteydessä. Kaikista kurjin sää poislukien näihin ei kuitenkaan kannata jäädä kököttömään, vaan suositeltavampaa on lähteä kävelemään vuoren reunaa seuraavaa polkua pitkin. Köysirataa seuraileva sähkölinja on hieman ikävästi keskellä maisemaa näköalaterassilta käsin, mutta katoaa taustalle etäisyyden kasvaessa. Polun varrelta avautuvat esteettömät näkymät yli kaupungin, vuonon sekä näiden takana kohoavien vuorenhuippujen. Vielä korkeampaa paikkaa kaipaavat suuntaavat eteenpäin kohti varsinaista huippua, jonne on köysiradan yläasemaltakin vielä hieman kivuttavaa. Rinne on kuitenkin huomattavasti loivempi kuin köysiradan osuudella. Tosin tästä johtuen huipulta katsoessa osa kaupunkimaisemasta katoaa jyrkänteen reunan taakse piiloon.
Köysirata Fjellheisen on palvellut reippailunhaluisia tromssalaisia sekä matkailijoita vuodesta 1961 asti ja se toimii ympäri vuoden. Maisemat ylhäältä käsin ovat upeat varmasti kaikkina vuodenaikoina. Keskitalven kaamoksen aikaan päivisinkin on hämärää kun taas keskikesällä aurinko paistaa läpi yön. Molemmat kuulostavat näkemisen arvoisilta. Me olimme liikkeellä elokuussa, jolloin yötön yö oli jo ehtinyt päättyä, mutta aurinko laski kuitenkin edelleen vasta yhdentoista jälkeen. Aivan niin myöhään emme voineet vuorella odotella, sillä olimme illallisen osalta riippuvaisia kaupungin ravintoloiden aukioloajoista.
Köysirata kulkee reitillään päivittäin klo 10 ja puolenyön välillä. Ainakin aiemmin köysirata operoi kesäkaudella aamuyöhön puoli kahteen asti. Edestakainen matka maksaa 415 kruunua aikuisilta ja 200 kruunua lapsilta. Yhteen suuntaan aikuinen matkustaa 270 kruunun hinnalla lasten selvitessä 130 kruunulla. Aiemmin lippukauppa myi eri hintaisia lippuja päivä- ja ilta-aikaan, mutta kirjoitushetkellä oli myynnissä vain yhtä lippua. Mahdollisesti hinnat vaihtelevat kauden mukaan. Tarjolla on myös edullisempia ryhmä- ja perhelippuja. Matka kestää vain noin viitisen minuuttia suuntaansa. Ajantasaiset tiedot lippujen hinnoista sekä lippukaupan löydät köysiradan virallisilta sivuilta täältä. Lipun voi ostaa myös paikan päältä, mutta vähimmällä jonottamisella selviää varaamalla piletit etukäteen netissä. Kesäkaudella netistä ostettu lippu näkyi olevan voimassa vain oston yhteydessä valitun puolen tunnin aikaikkunan sisällä. Kirjoitushetkellä oli tarpeen valita vain päivä. Mahdollisesti tämäkin on kaudesta riippuvainen asia.
Köysiradan ala-asemalle on Tromssan keskustasta noin kolmen kilometrin kävelymatka. Julkisen liikenteen avulla lähimmäksi pääsee bussilla numero 28. Myös bussilinja numero 20 tuo kohtalaisen lähelle ala-asemaa. Omalla autolla liikkuville tarjolla on myös kohtalaisesti maksullista pysäköintitilaa. Parkin voi maksaa Suomessakin toimivalla EasyPark -sovelluksella. Paikallisbussien aikatauluihin pääset käsiksi täällä ja reittikartta puolestaan löytyy täältä. Kohtalaisen hyvin toimiva reittiopas löytyy helpoiten kännykän tai selaimen avulla Googlen kartoista. Fjellheisenillä on myös oma tunnin välein klo 9.30 ja 15.30 välillä operoiva bussiyhteys Tromssan keskustan ja köysiradan ala-aseman välillä. Edestakainen sukkulointi maksaa 145 kruunua ja se sisältää 50 kruunun arvoisin kupongin käytettävksi ylhäältä löytyvässä ravintolassa. Lisätietoja aikatauluista sekä linkin lippujen osatamiseen löydät täältä.
Meille Storsteinen oli yksi Tromssan kivoimpia kohteita. Köysiratamatka on aina hieman epämukava tällaiselle korkeanpaikankammoiselle, mutta ihan hyvin siitä kuitenkin selvisin. Kyyti oli onneksi varsin tasaista. Ylhäältä avautuivat hienot maisemat etenkin loppukesäisen illan kultaisessa valossa. Auringonlasku olisi varmasti ollut kaunis tuolta ylhäältä nähtynä, mutta se jäi tosiaan tällä kertaa näkemättä.
Hieenolta näyttävät maisemat, jos Tromssaan joskus päädytään, niin eiköhän Storsteinenille tule kivutta. Olimme muutama vuosi sitten kaamosaikaan Skjervøyssa katselemssa miekkavalaita. Tromssakin oli silloin harkinnassa, mutta jä väliin. Upeaa aluetta myös talvisin.
Varmasti tuolla on kaunista myös talvisin, mutta aivan liian kylmää minulle. Pohjois-Norjasta jäi todella hyvä maku, koska osuimme paikalle poikkeuksellisen lämpimän loppukesän aikana. On korkea kynnys lähteä uudestaan, koska kylmällä ja sateisella säällä olisi kokemus varmasti ihan erilainen.