Suomalaiset ovat löytäneet retkeilyn aivan uudella tavalla parin viime vuoden aikana. Ei siis mikään ihme, että myös Ranskassa ulkoilmaelämän suosio on räjähtänyt. Olivathan Ranskassa käytössä olleet järeät koronarajoitukset ihan muuta kuin kotoisat kevyet suositukset, joiden noudattamista kukaan ei edes valvonut. Jos ainoa sallittu vaihtoehto pienessä kaupunkiasunnossa oleiluun on kävely puistossa, tulee sinne puistoon varmasti mentyä tavallista useammin. Ei siis ihme, että urbaanin retkeilyn varusteet olivat vallanneet paraatipaikat myös Pariisin tavaratalojen näyteikkunoissa.

Urbaania retkeilyä tavarataloissa

Jonkin aikaa ennen reissua satuin törmäämään uutiseen, jossa kerrottiin Pariisin Printemps-tavaratalon kokeneen hiljattain kasvojenkohotuksen. Rakennus näytti kuvassa niin upealta, että päätimme käydä sitä vilkaisemassa lähempää. Jälkeen päin tajusin, että se remontoitu tavaratalo olikin Samaritaine, joka sijaitsi ihan toisella puolella kaupunkia. Paikan päällä kuitenkin kuvittelin artikkelin kertoneen Printempsistä ja ihastelin antaumuksella rakennuksen kullattuja kulmatorneja sekä keväisten lehvien koristamaa julkisivua. Ihan hienolta se näyttää edelleen kuvia katsellessa, vaikka tiedänkin nyt erehtyneeni paikasta.

Kun Boulevard Hausmannilla kerran olimme, piipahdimme myös siinä vieressä sijaitsevassa toisessa klassisessa tavaratalossa, Galeries Lafayettella. Lafayetten rakennus on todella upea sisältä päin, joten sinne kannattaa mennä käymään vaikka ostohousut eivät jalassa olisikaan. Ylös asti avoin pyöreä keskiosa lasikupoleineen jaksaa ihastuttaa joka kerralla. Tosin kannattaa huomioida, että Lafayette jakautuu nykyisin useampaan rakennukseen, ja tämä hienous on tarjolla vain yhdessä niistä. Printempsin sisäpuoli ei pärjää Lafayettelle, mutta lasikupoli sieltäkin löytyy. Tosin tehokkaamman kerrosalan hyödyntämisen takia se näkyy vain ylimmästä kerroksesta, jossa se kohoaa naisten alusvaateosaston yläpuolelle.

Hausmannin tavaratalot kilpailevat aina joulun aikaan mielikuvituksellisilla jouluikkunoillaan. Ajattelin, että pääsiäisen kunniaksi voisi olla tarjolla jotain vastaavaa. Tiput ja munat kuitenkin loistivat poissaolollaan näyteikkunoissa. Joko ne siivottiin pois heti pääsiäisen jälkeen, tai sitten tällaista pääsiäisperinnettä ei Pariisin tavarataloilla ole ollenkaan. Kevättä joka tapauksessa juhlistettiin kaikissa kaupungin tavarataloissa samalla urbaanin retkeilyn teemalla. Niin näyteikkunoihin kuin tavaratalojen käytävillekin oli rakennettu erilaisia retkeilyteemaisia kollaaseja. Niissä esiteltiin monenlaista retkeilyyn vahvasti liittyvää, kuten telttoja, tyylikkäitä retkeilyvaatteita, korkokenkiä ja käsilaukkuja.

En ole mikään kummoinen retkeilijä, mutta olen joskus nähnyt aiheeseen paremmin perehtyneiden ihmisten retkeilykuvia netissä. Näiden perusteella muodostamani käsitys poikkesi jonkin verran Pariisin tavaratalojen tulkinnasta. Niiden mukaan pariisitar laittaa urbaanin luonnon keskelle retkelle lähtiessään jalkaansa korkokengät sekä olalle heilumaan viimeisimmän muodin mukaisen pienen ja sievän käsilaukun. Varmasti on siinä näky komea. Luultavasti pariisitar ottaa mukaansa jonkun muun kantamaan eväitä ja muita varusteita sekä avustamaan hänet takaisin turvalliselle ja tasaiselle pinnalle nilkan nyrjähdettyä korkokengän livettyä sammalella. Tai ehkä minä en vain osannut tulkita tavaratalojen retkeilyvisioita oikein.

Jäätelösaarella

Seine-joessa on keskellä Pariisia kaksi saarta. Toinen on se kaupungin alkuperäinen syntypaikka Île de la Cité ja sen toisen nimeä en koskaan muista. Tämä jälkimmäinen, jonka nimi oikeasti on Île Saint-Louis, on varsin merkityksetön ja nähtävyysköyhä. Sinne kannattaa kuitenkin mennä käymään, sillä sieltä saa maailman parasta jäätelöä. Sitä tekee Berthillonin jäätelöbaari, joka on pieni koppero melkolaillla keskellä saarta. Sen pääpaikkaan ei mahdu sisälle oikein muuta kuin jäätelötiski. Pöydistä ja istumapaikoista on siellä turha haaveilla. Onneksi sellaisia kaipaavalle on tarjolla muutama heidän jäätelöään myyvä kahvila siinä ihan vieressä. Itse Berthillonille on yleensä aina pitkä jono, mutta naapurikahviloissa harvoin on isoa ruuhkaa. Tarkkasilmäinen voi bongata Berthillonin jäätelöä monista muistakin kahviloista ja ravintoloista Pariisin keskustan alueelta. Tällaiset paikat kyllä kertovat asiasta näyttävästi ikkunoissaan.

Meidän majapaikkamme yksi kiva juttu oli lyhyt etäisyys Île Saint-Louisilta. Aiemmin olemme käyneet saarella korkeintaan kerran reissussa. Olemme vain piipahtaneet joko Berthillonilla tai jossain sen naapurikahviloista pikaisesti syömässä jäätelöt ja jatkaneet matkaa. Nyt kävelimme saaren kaduilla useammankin kerran, istuskelimme rannan pielessä penkillä ja ruokailimme saaren ravintoloissa kolmen illallisen ja yhden lounaan verran. Berhillonin herkullisista jäätelöistä ehdimme nauttia kolme kertaa, joista yksi tapahtui itse pääpaikalla. Satuimme kulkemaan Berhillonin ohi juuri keskellä lounasaikaa, jolloin jonoa ei ollut kuin kahden ihmisen verran. Innostuin tästä hienosta jäätelötilaisuudesta niin paljon, että unohdin ottaa harvinaisesta tilanteesta valokuvan. Hoksasin tilanteen vasta jäätelön ja lounaan jälkeen, mutta silloin jonoa oli jo ehtinyt muodostua.

Kävimme toki myös viereisellä Citén saarella vilkaisemassa Notre-Damen katedraalin korjaustöiden edistymistä. Keväällä 2019 tulipalossa pahasti vaurioitunut katedraali aiotaan avata yleisölle jälleen kahden vuoden kuluttua. Tekemistä on varmasti vielä paljon, kuten remonttiaidan havainnollisista sarjakuvistakin kävi ilmi. Kaupungilla näkyneistä mainoksista päätellen katedraalin tulipalosta on tekeillä elokuva.

---

Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyy matkakertomuksen nähtävyysanti. Jäljellä on enää kokoelma hajanaisia havaintoja ja vinkkejä sekä pieni katsaus reissun hintalappuun.