Piazza Venezian laidalla Roomassa sijaitsee melkoisen pompöösi kermakakkumainen monumentti, jonka virallinen nimi on Monumento Nazionale a Vittorio Emanuele II, tuttavallisesti Vittoriano. Sitä on tituleerattu myös kirjoituskoneeksi tai hääkakuksi, oletettavastikin ulkomuotonsa vuoksi. Leppoisasta nimittelystä huolimatta kyseessä on italialaisille tärkeä monumentti.

Vittoriano on muistomerkki Italian yhdistymiselle ja samalla myös kunnianosoitus maan ensimmäiselle kuninkaalle Viktor Emanuel II:lle (it. Vittorio Emanuele II). Maa julistautui itsenäiseksi kuningaskunnaksi helmikuussa 1861. Erinäisten vaiheiden jälkeen Roomasta tuli lopulta maan pääkaupunki muutama vuosi ennen kuninkaan kuolemaa vuonna 1878.

Maan parlamentissa heräsi ajatus monumentista, joka yhden hallitsijan sijaan kuvastaisi koko uuden valtion syntyä. Rakennuksen haluttiin symboloivan vapautta, yhtenäisyyttä ja modernin Italian syntyä. Monumentin suunnittelusta järjestettiin kaksikin arkkitehtuurikilpailua ennen kuin saatiin toteutettavaksi kelpaava ehdotus. Työ syntyi nuoren arkkitehdin Giuseppe Sacconin kynästä. Hänen suunnittelemansa valtava uusklassinen monumentti yhdisti antiikin Rooman arkkitehtuurin ja tuoreen Italian valtion kansalliset ihanteet.

Rakennustyöt pääsivät käyntiin vuonna 1885, mutta tätäkään osaa Roomasta ei saatu valmiiksi ihan yhdessä päivässä. Lopulta Vittoriano vihittiin käyttöön Italian yhdistymisen 50-vuotisjuhlien yhteydessä vuonna 1911. Ihan valmista ei tosin ollut vielä silloinkaan, sillä yksityiskohdissa riitti hiomista vuoteen 1935 asti.

Sijainti valittiin huolella. Piazza Venezian ja Capitolium-kukkulan välissä rakennus on aivan historiallisen Rooman sydämessä. Jo tuoreeltaan suunnitelma löysi vastustajansa. Osan roomalaisista mielestä pytinki oli aivan liian suuri ja liian valkoinen antiikin ja barokin tyylisten rakennusten keskellä. Moni on tätä mieltä edelleen. Itse en ole ihan osannut muodostaa mielipidettä aiheesta. Onhan Vittoriano toki todella yliampuva kaikin puolin, mutta toisaalta se ei sulaudu ympäristöönsä erityisen huonosti. Oikeastaan se ei sulaudu siihen ollenkaan, se hallitsee sitä. Tämä lienee ihan tarkoituksellista.

Vittoriano ei tosiaan ole mikään pieni monumentti. Se on 135 metriä leveä ja miltei 70 metriä korkea. Komeus on kuorrutettu valkoisella Botticinon marmorilla. Auringon heijastuessa siitä on aurinkolaiein käyttö suositeltavaa, sen verran häikäisevältä Vittoriano näyttää. Ensimmäisellä kerralla rakennus näyttäytyy suorastaan epätodellisena.

Keskellä monumenttia seisoo valtava Viktor Emanuel II:n ratsastajapatsas. Kyseessä on yksi maailman suurimmista veistoksista lajissaan ja se painaa kymmeniä tonneja. Silti se kenties tunnetuin osa monumentista on Isänmaan alttari. Sen keskellä on tuntemattoman sotilaan hauta, joka lisättiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1921. Haudalla palaa ikuinen tuli ja siellä seisoo kunniavartio ympäri vuorokauden. Vahdinvaihtoa on mahdollista seurata tasatunnein.

Suuressa rakennuksessa on paljon tilaa ja siellä pitääkin majaansa useampikin lähinnä Italian historiaan ja erityisesti sen yhdistymiseen keskittyvä museo. Emme itse ole näissä vierailleet, mutta kuulemma ainakin Italian yhdistymisen museo (it. Museo Centrale del Risorgimento) on mielenkiintoinen maan historiasta kiinnostuneille.

Monille turisteille se kaikista tärkein syy monumenttiin tutustumiseen sijaitsee kuitenkin monumentin katolla. Siellä on nimittäin näköalapaikka, josta sekä Piazza Venezia että Forum Romanumin alue näkyvät varsin mainiosti. Tämän näköalapaikan takia mekin Vittorianolle saavuimme.

Vittorianon sisätiloissa sijaitsevissa museoissa ja katon näköalapaikalla voi vierailla samalla lipulla, jonka hinta oli kirjoitushetkellä 18€. Monumentti on avoinna päivittäin klo 9.30-19.30. Suosittelen kuitenkin tarkistamaan ajantasaiset tiedot vierailun alla monumentin virallisilta sivuilta täältä. Sivulta löytyy myös linkki lippukauppaan, josta voit hankkia lipun etukäteen netin kautta.

Monumentille on helppo saapua. Colosseon metroasemalta on noin kymmenen minuutin kävelymatka ja Piazza Venezia osuu myös monien bussien reitille. Aukio on myös todella kätevästi sovitettavissa monien muiden nähtävyyksien kanssa samalle kävelyreitille. Aukio on saamassa oman metroasemansa, joskin se ei valmistu aivan käden käänteessä.

Olemme nähneet Vittorianon jokaisella Rooman vierailullamme vähintään siitä ohi jalkaisin tai bussilla kulkiessamme. Lähemmin olemme siihen tutustuneet kuitenkin vain kerran. Edellisellä vierailukerralla Piazza Venezia oli revitty auki metroaseman rakennustöiden takia ja tuolloin monumentti ei esiintynyt ihan edukseen. Olisi kuitenkin kiva vielä kerran kiivetä Vittorianon katolle päivittämään miltei kymmenen vuoden takaiset valokuvani tuoreempiin.
Varsin massiivinen rakennus. Ja tosiaan näyttää tarjoavan myös hienot näkymät. Itseäni kiinnostaisi myös tuo museotaejonta.