Vapun jälkeisellä Islannin matkalla päädyin matkustamaan menolennon Icelandairin business-luokan vastineessa Saga Premiumissa. Kyseessä ei ollut mikään Hannu Hanhen ilmainen upgrade, vaan maksoin lisähinnan ihan itse. Korotukseen yllytti oikeastaan kokeilunhalu sekä se fakta, että matkustin poikkeuksellisesti yksin. Oma rauha lennolla hieman leveämmän istuimen muodossa oli siis tällä kertaa tervetullut.

Saga Premium -luokan lipun voi valita jo matkan varausvaiheessa, jolloin hinta on paljon edullisinta lippua kalliimpi. Ainakin Helsinki-Reykjavik-Helsinki -lennoilla Saga Premium on liki kolme kertaa economya kalliimpi. Toinen vaihtoehto on tehdä tarjous luokan korotuksesta. Minä kokeilin tätä vaihtoehtoa. Tarjousta tehdessä voi itse määritellä hinnan annettujen minimin ja maksimin väliltä. Noin viikkoa ennen lähtöä tulee sähköpostiin ilmoitus, mikäli tarjous on hyväksytty. Samalla vingahtaa summa luottokortilta.

Minä tein matalimman mahdollisen tarjouksen (160€) tästä menolennosta ja heti tärppäsi. Verrokiksi koko meno-paluulipun hinta oli Matkamessutarjouksella 222,60€. Koneeseen noustuani ymmärsin pian syyn matalan tarjouksen hyväksymiseen. Saga Premium -paikkoja oli koneessa kaikkiaan 22 kappaletta ja niistä vain kahdeksan oli käytössä. Minäkin sain istua kokonaan ilman vieruskaveria.

Jo ennen lentoa pääsin nauttimaan luokan korotuksen eduista. Saga Premium kun tarjoaa pääsyn lähtöpäässä lentokentän loungeen. Helsinki-Vantaalla Icelandairilla ei ole omaa loungea, vaan pääsy tarjotaan SASin ja Aspiren loungeihin. Minä kokeilin näistä jälkimmäistä, se kun sattui sijaitsemaan lähimpänä porttia. Olin kentällä hyvissä ajoin. Matkatavaroiden jättäminen hoitui Saga -jonossa nopeammin ja näin aikaa jäi vielä reilusti yli. Loungessa oli tarjolla kevyttä syötävää ja juomapuolella kahvia, limppareita, viinejä ja vähän vahvempiakin alkoholijuomia. Ympäristö oli sopivan rauhallinen matkaopaskirjan lukemiseen.

Saga Premium -luokan istumapaikat eivät olleet aivan sellaisia makuuasentoon kääntyviä, mutta jalkatilaa oli silti runsaasti. Istuin oli myös economy-luokan penkkiä leveämpi. Lennon keston ollessa 3,5 tunnin tienoilla ei nukkumapaikkaa osannut edes kaivata. Paikalla odotti vesipullo ja pian nousun jälkeen tarjoiltiin jo juomia. Samppanja sopi hienosti juhlistamaan lomamatkan alkua. Sen oheen tarjottiin pientä suolaista purtavaa varsinaista ateriaa odotellessa. Viihdejärjestelmässä oli tarjolla melko uusia elokuvia, joskaan ei ihan mitään Finnairin tapaan samaan aikaan leffateatterissa pyöriviä. Näyttöruutu oli mainion kokoinen.

Ruokalistalla oli kaksi vaihtoehtoa, joista toinen oli lihaa ja toinen kalaa. Etukäteen netistä tilaamalla valikoima olisi ollut laajempi. Minä päädyin kalavaihtoehtoon.

Kuvittelin, ettei ruoka lentokoneessa yksinkertaisesti voi maistua hyvältä. Olin kuitenkin väärässä. Savustetut nieriä, lohi ja ankerias olivat erinomaisia. Jälkiruoaksi tarjoiltu toffee-suklaa-mousse oli vieläkin parempaa. Iso osa nautinnossa syntyi jo puitteista. Oikeat astiat ja ruokailuvälineet olivat jo vähintään puoli ruokaa.

Saga Premium oli ihan hauska kokemus. Näin lyhyellä matkalla tuo 160€ oli kuitenkin kohtalaisen korkea hinta. Jos joskus tulevaisuudessa päädyn matkustamaan Icelandairin kyydillä Pohjois-Amerikkaan, aion korotustarjouksen tekemistä ainakin harkita. Pidemmällä lennolla Saga Premiumista nauttisi varmasti vielä enemmän.

Tämä oli toistaiseksi edullisin minulle vastaan sattunut tilaisuus päästä kokeilemaan business-luokan iloja. Sinällään sain sen kokemuksen, jota lähdin hakemaankin. Paluumatkalla palasin kiltisti karjavankkurin puolelle.

Onko sinulla kokemuksia business-luokassa lentämisestä? Otan mielelläni vastaan vinkkejä edullisista tavoista päästä nauttimaan näistä mukavuuksista.

Muut kirjoitukset aiheesta lentoyhtiöt: