Koska tämä joulukalenterin kolmastoista luukku osuu perjantaille, en voi mitenkään olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni ja valita tähän kohtaan epäonnisen tarinan. Tällä kertaa matkaamme ajassa vuoteen 2014, jolloin olimme ensimmäisellä Jenkki-roadtripillämme lähestymässä mahdollisesti upeinta kohdallemme osunutta luonnonihmettä.

Olimme autoilleet Seattlesta Los Angelesiin ja sieltä edelleen Las Vegasiin. Tarkoituksenamme oli jatkaa matkaa Vegasista lentäen itärannikolle, joten autolle ei enää olisi tarvetta. Siksi olimme suunnanneet Vegasissa suoraan lentokentälle palauttamaan auton.

Mielemme muuttui kuitenkin nopeasti. Jo seuraavana aamuna kävimme vuokraamassa toisen auton kahdeksi vuorokaudeksi. Lähdimme liikkeelle varhain, sillä matkaa oli taitettavaksi melkoisesti. Halusimme nimittäin nähdä Grand Canyonin.

Kanjonilla on useampia vierailukohteita, joista Vegasia lähin on länsireuna (West Rim). Aiheeseen tutustuttuamme totesimme tämän kuulostavan selkeästi huonoimmalta vaihtoehdolta. Päätimme yrittää jaksaa eteläreunalle (South Rim) asti, vaikka ajomatkaa kertyi melkoisesti. Matka oli vieläpä ajettava miltei kertaistumalta, jotta perillekin jäisi aikaa.

Valitsimme majapaikaksi edullisen pienen hotellin Williamsin pikkukaupungista Route 66:n varrelta noin tunnin ajomatkan päästä kanjonilta. Hotelli oli tarkoitukseensa mainio ja saimme huoneen saman tien, vaikka olimmekin paikalla pikkuisen ennen virallista sisäänkirjautumisaikaa. Siispä siirsimme matkatavaramme nopeasti huoneeseen, nautimme kaupungissa pikaisen lounaan ja suuntasimme kohti kanjonia.

Netistä lukemani vinkin mukaisesti jätimme auton Tusyanin kaupunkiin aivan kanjonin nurkalle. Siellä pystyi jo maksamaan pääsymaksun kanjonin kansallispuistoon ja oman auton kanssa jonottelun sijaan hurauttamaan kanjonille pääsymaksun hintaan sisältyvällä bussilla. Bussia odotellessamme taivaalta putoili muutama sadepisara. Tämä ei lupaillut hyvää, sillä olimme jo Williamsista Tusyaniin ajellessamme nähneet taivaanrannassa melkoista salamointia.

Tarkoituksemme oli edetä eteläreunan kauimmaiselle näköalapaikalle ja lähteä kävelemään takaisin päin. Tämä edellytti kahden eri bussilinjan käyttämistä, näille näköalapaikoille kun ei kesäaikaan saa liikkua yksityisautoilla lainkaan. Odotellessamme viimeistä bussia pysäkillä sade alkoi uudestaan. Otin ylimpänä näkyvän valokuvan siitä bussipysäkiltä.

Pysäkillä olivat siis maisemat kohdallaan. Valitettavasti enempää emme kanjonista koskaan nähneetkään, sillä aiemmin taivaanrannassa näkemämme ukkonen oli tulossa suoraan päälle. Hetken kuluttua satoi jo vettä vaakasuoraan. Meille ja muille bussia odottaville kerrottiin bussiliikenteen olevan pois toiminnasta näköalapaikkojen suuntaan vaarallisen voimakkaan ukkosen takia. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis palaaminen takaisin Williamsiin ja edelleen seuraavana aamuna kohti Vegasia.

Tunnelma paluumatkalla ei todellakaan ollut kovin korkealla. Onneksi kuitenkin Arizonan upeat maisemat hieman lievittivät ärsytystä. Luonnonvoimille ei mahda mitään, joten oli vain parasta keskittyä nauttimaan vielä jäljellä olevasta osasta reissua. Ja ainahan voi palata takaisin, kuten teimmekin kaksi vuotta myöhemmin. Silloinkin ukkonen yritti kovasti pilata aikeemme, mutta lopulta tämä toinen vierailu onnistui kuitenkin mainiosti.

Muut joulukalenterin luukut:

4 kommenttia

  1. Jenni / Unelmatrippi 13.12.2019 at 08:47

    Eikä, olipa huono tuuri! Mutta niinhän se tosiaan on, että luonnonvoimille ei vain voi mitään ja aina ei ole mahdollisuutta varata useampia "varapäiviä" sään vaihteluiden varalta. (Eikä sekään aina auttaisi, koska huono sää voi jatkua päiviä, jos huono mäihä käy.) Onneksi teillä oli mahdollisuus palata jo aika pian takaisin!

    Vastaa
    1. Aron 13.12.2019 at 21:40

      Kyllä tuo tosiaan otti pannuun, sillä odotimme tosi paljon näkevämme kanjonin. Oikeastaan tästä pettymyksestä tuon seuraavan roadtripin idea lopulta sikisi. Näitä välillä sattuu, kaikkea ei voi millään suunnittelun määrällä varmistaa.

      Vastaa
  2. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 13.12.2019 at 23:57

    Olipa huono tuuri! Nämä sääjutut on kyllä vaikeita ja laittaa harmittamaan. Viimeksi nyt syksyllä olimme Selousin kansallispuistossa Tansaniassa. Ajankohdan piti olla paras mahdollinen, mutta niin vain koko meidän vierailun ajan satoi. Ärsyttävää!

    Vastaa
    1. Aron 15.12.2019 at 01:42

      Auts, tuo varmasti harmitti. Tuntuu, että nykyään säät eivät enää noudata mitään normaalia kaavaa. Sataa kun pitäisi olla kuivaa ja päin vastoin. Vaikka kuinka yrittäisi varmistaa hyvän sään matka-ajankohdan valinnalla, ei se aina onnistu.

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Jenni / Unelmatrippi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.