Tällä kertaa joulukalenterin luukku vie meidät junailemaan Jenkkeihin. Ensimmäisellä USA:n matkallamme loppukesästä 2002 matkasimme junalla Washingtonista New Yorkiin ja halusimme toistaa tämän junamatkan kesän 2014 roadtripimme päätteeksi. Tämä tarina liittyy tähän jälkimmäiseen junamatkaan.

Junan puksuteltua jo jonkin aikaa kohti puolimatkassa sijaitsevaa Philadelphiaa vaunuumme astui noin kuusikymppisen näköinen harmaahiuksinen konduktööri. Matkalippumme leimattuaan hän arveli meidän olevan varmaankin Suomesta. Hän tunnisti kansallisuutemme sukunimeni nen-päätteestä. Puolityhjässä junassa ei ollut paljon matkalippuja tarkastettavaksi, joten herra jäi hetkeksi lörpöttelemään kanssamme.

Kävi ilmi, että konduktöörillä oli suomalainen tuttava ja siksi hän tiesi Suomesta monia asioita. Erityisen suuresti hän arvosti suomalaisten juutalaisten kohtelua toisessa maailmansodassa. Hän koki tämän niin tärkeäksi asiaksi, että halusi ihan kätellä meitä suomalaisia kiitokseksi. Lopulta kuitenkin työ kutsui ja herra jatkoi matkaansa.

Philadelphiassa tapahtuneen pysähdyksen jälkeen junassa oli jälleen uusia matkalippuja tarkastettavaksi. Konduktööri palasi vaunuumme uudella kierroksellaan ja jäi taas juttelemaan. Häntä kiehtoivat suuret suomalaiset hirvet, joiden kanssa ei kannata autolla kolaroida.

Vaimoni olisi halunnut ottaa matkalla pienet nokoset, mutta se ei onnistunut, sillä konduktöörillä juttua riitti. Vasta New Yorkin lähestyessä herra joutui poistumaan. Hän toivotti meille hauskaa vierailua isossa omenassa ja jatkoi matkaansa takaisin kohti junan etupäätä.

Muut joulukalenterin luukut:

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.