Kahdeskymmenes luukku joulukalenteristani vie edelliseen kesään Ho Chi Minh Cityn lentokentälle Vietnamiin. Kyseessä on tarina mahdollisesti koko matkailuhistoriani pahimmasta mokasta, joka kiristi hermot liki katkeamispisteeseen, ja katkaisi matkamme yli viikon etuajassa.
Olimme aamupäivällä pakanneet tavaramme hotellillamme, josta olimme todellakin valmiita lähtemään eteenpäin. Reissun ehdottomasti kurjin majapaikka ei siis todellakaan herättänyt haikeita tuntemuksia. Matkasimme kevyesti shortseihin pukeutuneina, olihan määränpäämme vain noin tunnin lennon päässä odottava Kambodžan pääkaupunki Phnom Penh.
Matkamme lentokentälle sujui hyvin. Olimme varanneet kuljetuksen Viatorin kautta, sillä kokemuksemme Vietnamin takseista eivät houkutelleet niiden käyttämiseen. Ilmeisesti kentältä päin oli enemmän tulijoita kuin sinne päin oli menijöitä, sillä matkustimme kahdestaan reippaan kokoisella pikkubussilla.
Olimme liikkeellä hyvissä ajoin, koska olimme täysin valmiita poistumaan Vietnamista, joka oli viimeisten päivien aikana ehtinyt herättää ärsytyksen tunteita. Suuntasimme kaikessa rauhassa Vietnam Airlinesin tiskille, jossa annoimme passimme ja matkalippumme virkailijalle. Vähän siinä jo ensimmäistä matkalaukkuakin sovittelin vaa’alle.
Virkailija kyseli viisumeista, jotka hankkisimme sitten perille päästyämme. Olin jo valmiina vastaanottamaan boarding passimme, kun herra pudottikin varsinaisen uutispommin. Hän ilmoitti, että valitettavasti minua ei voida ottaa lennolle, koska passini ei ole enää puolta vuotta voimassa. En siis voisi päästä maahan, koska Kambodžaan saavuttaessa passin on oltava tuon puoli vuotta voimassa. Sama sääntöhän on voimassa monissa muissakin Aasian maissa, myös Vietnamissa.
Olin totaalisen puulla päähän löyty. Jos olisimme lentäneet Kambodžaan heti Ho Chi Minh Cityyn saavuttuamme, olisin vielä päässyt koneeseen. Tuo kuuden kuukauden aikaraja oli siis mennyt umpeen neljä päivää aiemmin. Kurjan tästä teki se, että meidän paluulentomme lähtisi juuri Phnom Penhistä. Reilun viikon Kambodžan osuus reissusta jäisi siis väliin ja lisäksi joutuisimme hankkimaan uuden lennon kotiin.
Passin voimassaolosäännöt eivät tulleet minään yllätyksenä. Minulle oli vain yksinkertaisesti tullut matkan suunnittelun loppusuoralla arviointivirhe, jonka vuoksi tuo kuuden kuukauden määräaika ehti tulla vastaan liian pian. Koko Kambodžan osuus tuli mukaan matkaohjelmaan ihan suunnittelun loppuvaiheessa. Olen tätä tilannetta märähtinyt jälkikäteen oikein kunnolla, mutta en ole löytänyt vaihtoehtoa, jossa olisin tämän ongelman huomannut ajoissa.
Istahdimme pohtimaan tilannetta. Mietittyämme eri vaihtoehtoja päädyimme lopulta varaamaan samalle iltapäivälle lennon kotiin Hongkongin kautta. Vietnamissa emme halunneet viettää enää lisää aikaa, emmekä myöskään halunneet kasvattaa matkan kustannuksia yhtään enempää. Onneksi Vietnam oli osoittautunut niin edulliseksi kohteeksi, että budjetissamme oli vielä hyvin varaa kotimatkan ylimääräisille kustannuksille. Kaivoimme matkalaukusta lämpimämpää vaatetta mukaan lennolle, sillä reilusti yli 30 asteen lukemien sijaan määränpäässä odottikin nyt 12 asteen Suomen kesä.
Tästäkin takaiskusta siis selvittiin. Kotiin päästyämme päätimme tehdä mahdollisimman pian uuden matkan, jossa keskittyisimme pelkästään Kambodžaan. Tähän asti olemme käyneet tuossa mielenkiintoisessa maassa vain osana useamman kohteen kiertomatkoja. Ihan ensimmäiseksi uusin kuitenkin passini.
Muut joulukalenterin luukut: