Itsenäisyyspäivän kunniaksi joulukalenterin kuudes luukku pitää sisällään kotimaisen matkatarinan. Tällä kertaa tie vie Turkuun, jossa vierailimme kesällä 2015 Ruisrockissa. Kyseessä oli meille molemmille ensimmäinen kerta kyseisillä festareilla. Syynä vierailulle oli poikkeuksellinen Don Huonojen keikka, jonka vaimoni halusi ehdottomasti nähdä. Minua kiinnosti eniten Michael Monroe ja pienenä bonuksena halusin nähdä Santa Cruzin, jota en ollut koskaan ennen nähnyt livenä.

Saavuimme Turkuun autolla, jonka pysäköimme hotellimme parkkihalliin. Autolta poistuessamme havaitsimme kahden saman hotellin pysäköintipaikoille pysäköidyn auton valojen olevan päällä. Mainitsin näistä hotellin vastaanotossa ja sain siitä kiitokseksi ilmaisen pysäköinnin. Tosin tämä kiitos minulle selvisi vasta seuraavana aamuna laskun maksun yhteydessä.

Ruissaloon oli keskustasta jonkin verran matkaa ja päätimme kokeilla bussikyytiä. Valitsimme bussin, jonka kyytiin nousi monia muitakin festivaalikävijän näköisiä ihmisiä. Jäimme pois samalla pysäkillä kuin muutkin ja vaelsimme pellon laitaan tampattua polkua pitkin pelipaikalle. Antti Tuisku esiintyi portin läheisellä lavalla, joten jo ennen sisälle pääsemistä olimme päässeet osallisiksi yhdestä ohjelmanumerosta. Ei kuulunut suosikkeihini.

Katsoimme Michael Monroen ja Santa Cruzin esitykset. Ensin mainittu oli erityisen hauska, koska Hanoi Rocksin kitaristi Jan Stenfors, Hanoin aikaiselta taiteilijanimeltään Nasty Suicide, vieraili muutaman kappaleen aikana lavalla. Viimeksi mainittu oli lähinnä tahattomasti koominen laulaja-kitaristi Archie Cruzin saapuessa lavalle uhoa täynnä Jack Daniels -pullo kädessään. Pullo jäi ensimmäisen huikan jälkeen siihen lavan reunalle.

Näiden esitysten jälkeen kiertelimme aluetta ja nautimme ruokatarjonnasta. Kolmen Kaverin jäätelöt ja Kaffa Roasteryn kylmäuutettu kahvi kävivät tutuiksi. Ihailimme myös rantalavan merimaisemia. Valitettavasti festivaalin ohjelma oli niin rap-painotteista, että päädyimme lopulta rannan vieren penkille istumaan, koska sinne tuo höpinä kuului vähiten. Sinällään paikka oli hyvä, koska lähellä oli samppanjabaari.

Don Huonojen keikan ajaksi siirryimme jälleen rantalavan läheisyyteen. Keikka oli mielenkiintoinen ja kivasti settiin oli mahdutettu myös vähän vanhempiakin kappaleita. Festivaalin ohjelmassa olisi tarjolla ollut vielä muutamia esiintyjiä, mutta joukossa oli vain yksi oikeasti mielenkiintoinen. Välissä olisi ollut taas niin paljon rappia, että päätimme poistua paikalta.

Tällä kertaa lähdimme matkaan jalkaisin. Moni muukin oli päätynyt poistumaan paikalta jo ennen ohjelman päättymistä, joten ihan kahdestaan ei meidän tarvinnut kävellä. Yksi noin viisikymppinen mies yritti pummata minulta tupakkaa. Totesin, etten polta, mihin mies jupisi jotain hunningolle menneestä nuorisosta, eivät juo eivätkä polta. Tämä nauratti, ei minua ihan hetkeen ollutkaan enää nuoreksi mainittu. Eikä tuo juomattomuuskaan nyt ihan todenperäinen väite ollut.

Seuraavana aamuna lähdimme aamiaisen jälkeen kotimatkalle. Emme kuitenkaan valinneet lyhintä reittiä, vaan suuntasimme kohti Louhisaaren kartanoa. Matkalla ajelimme pienen pätkän pitkin saariston rengastietä, joka vaikutti todella mielenkiintoiselta reitiltä. Kenties palaamme joskus kiertämään sen kokonaan.

Louhisaaren kartano osoittautui yhdeksi mielenkiintoisimmista suomalaisista rakennuksista, missä olen koskaan vieraillut. En edes tiennyt Suomesta löytyvän noin upeita palatsimaisia kartanoita. Mainio opastettu kierros kuului vierailun hintaan. Kartanon vaiheet ja historia tulivat hyvin selville kierroksen aikana. Eri osissa päärakennusta oli kivasti esillä sisustusta eri aikakausilta.

Ennen kotimatkaa kävimme vielä syömässä maittavan lounaan kartanon ravintolassa. Ostimmepa vielä kotiin viemisiksi pullollisen herkullista Louhisaaren juomaa.

Muut joulukalenterin luukut:

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.