Ehdimme vuoden aikana reissuillamme tutustua useampaan eri hotelliin. Joinain vuosina majapaikkoja on tullut testattua useampia kymmeniä, kun ohjelmassa on ollut pidempiä automatkoja. Kokemuksia hotelleista siis löytyy. Kaikista ei ole jäänyt hyviä muistoja, mutta onneksi pääosin valinnat ovat olleet onnistuneita. Taannoisen Islannin reissun huonon hotellikokemuksen (ks. Uneton Reykjavikissa) jälkimainingeissa ajattelin poimia esille muutaman päinvastaisen esimerkin.

Hieno majoituskokemus syntyy meillä ihan jostain muusta kuin ylettömästä luksuksesta. Tokihan pieni hemmottelukin on kivaa, mutta oikeasti majapaikan suhteen varsin vähä riittää. Hyvä majapaikka sijaitsee hyvällä paikalla, on siisti ja rauhallinen. Viimeksi mainittu ominaisuus on erityisen tärkeä, hotellissa pitää saada nukuttua. Emme vaadi kivoja maisemia, fantsua sisustusta tai muuta erityistä, joskin hieno maisema voi toki tehdä muutoin ihan kivasta kokemuksesta todellisen helmen.

Tässä esittelemäni hotellit eivät ole mitään loistohotelleja. Niitä kaikkia kuitenkin yhdistää lämminhenkinen palvelu. Kaikissa näissä hotelleissa olemme myös nukkuneet erinomaisesti. Jokaiseen liittyy lisäksi jotain yllättävää ja erikoista, jonka johdosta vierailusta muodostui muistettava.

1. Gold Beach Resort (Gold Beach, Oregon, USA)

Majoituimme Oregonin rannikon pikkukaupunki Gold Beachissakesän 2014 roadtripin yhteydessä. Seattlen ja San Franciscon välisen osuuden majapaikat valikoituivat kaikki ihan vain kartasta katsoen niin, että päivätaipaleet pysyivät suunnilleen yhtä pitkinä. Tämä oli ensimmäinen pidempi roadtripimme ja siksi suunnittelumetodit eivät olleet vielä ihan vakiintuneet. Ajelimme itsemme väsyksiin kahden ensimmäisen viikon aikana. Tämän matkan jälkeen muotoilimme yleiset suunnitteluperiaatteet, joista olenkin jo kirjoitellut aiemmin (ks. Route 66 roadtrip 2016 – Muutama sana reissun suunnittelusta).

Gold Beachin pikkukaupunki sijaitsi siis sopivan ajomatkan päässä edellisestä majapaikastamme. Valitsimme juuri Gold Beach Resortin (nykyään nimeltään SureStay Plus Hotel by Best Western Gold Beach), koska se sijaitsi kaupungin keskustan laidalla, ja hotelli vaikutti maltillisen hintaiselta saamiinsa arvioihin nähden. Tasoltaan paikka ei poikennut tienvarren motelleista. Huone oli kuitenkin iso ja siisti. Nukkumatilaa olisi ollut neljälle, sillä huoneessa oli kaksi valtavaa parisänkyä. Myös oma parveke kuului varustukseen, näkymä sieltä avautui suoraan merelle pienen rantakaistaleen yli.

Merinäköalasta emme kauheasti ehtineet nauttia, koska saapuessamme iltapäivällä kaupunkiin oli mereltä noussut paksu sumu. Parvekkeella oli vastassa harmaa seinämä. Merestä ei saanut mitään näköhavaintoa.

Nukkumisen puolesta Gold Beach Resort oli mainio valinta. Sänky oli mukava, tyynyjä oli vähintään riittävästi, eikä muista huoneista kuulunut nukkumista häiritsevää melua. Kuitenkin tämä hotellikokemus oli vielä aamulla herättyämme siellä ihan kivan puolella. Mitään negatiivista sanottavaa majapaikasta ei ollut, mutta toisaalta mikään ei tehnyt tästä paikasta ikimuistoistakaan. Ei ennen kuin aamiaiselta palattuamme menin käymään parvekkeella.

Sumu oli hälvennyt jo sen verran, että merelle asti näki hyvin. Sää oli muutoin hyvin harmaa ja vettäkin satoi hiljalleen. Rannan lähellä merellä jokin kiinnitti huomioni. Aaltojen lomassa vilkahteli jokin musta möhkäle, mahdollisesti kallionharja. Tuo kiveksi luulemani kuitenkin liikkui ja katosi välillä näkyvistä. Sitten se taas näkyviin kohottuaan pärskäytti ilmaan vesisuihkun. Siinä kohtaa tajusin, että kyseessä on jokin valas.

Kun otuksen pyrstökin välillä kohosi pinnalle, oli sen mittasuhteista mahdollista saada jonkinlainen käsitys. Tuolta etäisyydeltä mitään delfiinin kokoista en olisi varmasti edes havainnut. Jokin isompi otus siis oli väkisinkin kyseessä. Tätä uljasta merinisäkästä aikamme ihailtuamme palasimme pakkaamaan matkatavaroitamme kohti päivän siirtymätaivalta Kalifornian puolelle.

Tarkemmin aiheesta: Roadtrip USA 2014, osa 2: Oregon

2. Lynnaya Urban River Resort & Spa (Siem Reap, Kambodža)

Siem Reap oli mukana Kaakkois-Aasian kiertomatkallamme kesällä 2015. Minulle tämä oli toinen ja vaimolle kolmas vierailu Kambodžassa. Aiemmilla reissuilla olimme vierailleet vain pääkaupunki Phnom Penhissä, mutta paluu tutkimaan Angkorin alueen temppeleitä oli ollut työn alla jo pitkään. Majapaikan valinnassa otimme pienen riskin, sillä Lynnaya Urban River Resort oli vielä todella uusi hotelli. Siitä ei ollut kuin kourallinen arvioita netissä, joskin ne kaikki olivat ylistäviä. Nyt viimeisimmällä tarkistuskerralla hotellilla näytti edelleen menevän hyvin. Noin 900 arvostelusta keskiarvo oli 5/5

Hotelli olikin todella moderni. Huoneen sisustuksessa oli käytetty paljon betonipintaa. Sänky oli iso ja mukava nukkua. Hotellihuoneiden kylpyhuoneet ovat harvoin mainitsemisen arvoisia, mutta Lynnayan luolamainen kylppäri oli toista maata.

Huoneen lisäksi myös hotellin yleiset tilat olivat hyvässä kunnossa. Uima-allas oli kiva ja sinne mahtui aina hyvin, ainakin näin parhaan sesongin ulkopuolella. Myös tarjoilu pelasi altaalle mainiosti. Hotellin span tarjonnasta pääsimme nauttimaan ihan ilmaiseksi. Huoneen hintaan kun kuului yksi jalkahieronta. Tämä taisi olla vain kesäajan tarjous. Kieltämättä jalkahieronta teki hyvää temppeleillä kiertelyn jälkeen.

Palvelu hotellissa oli todella kohteliasta ja huomaavaista. Se kaikki kumartelu ja asiakkaan huomiointi joka käänteessä sai suomalaisen olon hetkittäin jopa vähän vaivaantuneeksi. Aamiaisellakin joku henkilökunnasta singahti välittömästi ojentelemaan tarjottavia, vaikka kivasti asetellusta buffet-pöydästä olisi itsekin saanut mainiosti haluamansa poimittua.

Kesäaika ei Kambodžassa ollut kelin puolesta sitä kaikista kauneinta. Sinistä taivasta ei juuri näkynyt ja vettä sateli etenkin alkuillasta. Toisaalta lämpötila oli yli 30 asteessa, joten pieni sade ei varsinaisesti haitannut.

Erityisesti vaimolleni parhaiten mieleen jäänyt asia Lynnayasta olivat jokaöiset ilmaiset konsertit huoneemme ulkopuolella. Konserteista vastasivat parittelukumppania etsivät gekkot. Äänekkäät gekko-gekko -huudot tuudittivat meidän uneen joka ilta. Ei uskoisi, että niin pienestä liskosta lähtee niin kova meteli.

Tarkemmin aiheesta: Kaakkois-Aasian kiertomatka 2015, osa 3: Siem Reap

3. Locanda la Capannuccia (Pietrafitta, Toscana, Italia)

Toscanan roadtripillämme kesällä 2009 majoituimme kolmeksi yöksi  Chianti-alueen sydämessä, piskuisen Pietrafittan kylän liepeillä sijaitsevassa Locanda la Capannuccia -hotellissa. Paikka taitaa tosin olla enemmän B&B kuin hotelli, sellainen vanha italialainen maatalo keskellä ei mitään. Huoneestamme ei jäänyt valokuvia muistoksi, mutta onneksi sentään näkymä ikkunasta tuli ikuistettua.

Tie La Capannucciaan oli mutkainen ja se vietti jyrkästi alaspäin. Matka Pietrafittan kylästä ei ollut kovin pitkä, mutta perillä tuntui kuin olisi täysin eristyksissä ulkomaailmasta. Joka suunnassa näkyi vain vehreää luontoa. Pihalla tuoksui laventeli ja iltaisin metsistä kuului kumppania etsivien peurojen ääntelyä.

Hotellin pihalta löytyi uima-allas, joka olikin oikein kiva paikka yli 30 asteen helteessä. Teimme joka päivä retkiä lähiseudun kaupunkeihin, kuten San Gimignanoon ja Sienaan. Etäisyyksien ollessa maltillisia jäi meille silti hyvin aikaa La Capannuccian altaalla lekotteluun.

Maisemista ja kivoista päiväretkistä huolimatta La Capannuccian parasta antia olivat ateriat. Huoneen hintaan kuuluvalla aamiaisella tarjottiin lähialueen herkkuja ja isäntä Marion valmistamat cappuccinot olivat täydellisiä. Joka ilta lauantaita lukuunottamatta oli mahdollista nauttia emäntä Danielan valmistamaa italialaista kotiruokaa, kunhan ilmoitti ruokailuhalukkuudestaan ennen puolta päivää. Mario kävi Lanciallaan hankkimassa ruokatarpeet ja huolehti tarjoilusta illallisella. Viinilistalla oli tarjolla kolmen lähitilan tuotteita. Illallinen La Capannucciassa oli todellinen päivän kohokohta. Se ei sentään kuulunut huoneen hintaan, mutta tällaisesta kokemuksesta maksoi mielellään.

Tarkemmin aiheesta: Toscana roadtrip 2009, osa 2: Chianti

4. Goulding’s Lodge (Oljato-Monument Valley, Utah, USA)

Yksi mieleenpainuvimpia hotellikokemuksiamme oli majoittuminen Goulding’s Lodgen sviitissä Oljato-Monument Valleyn pikkukylässä Utahissa aivan Arizonan rajan tuntumassa. Tämä yhden yön yöpyminen tapahtui kesän 2016 Route 66 -matkamme yhteydessä. Odotimme vierailulta eniten opastettua retkeä itse Monument Valleyyn, majoituksen suhteen olimme valinneet edullisimman tarjolla olleen vaihtoehdon.

Monument Valleyn varsinaisessa kansallispuistossa (tai siis navajo-heimon tribal parkissa) on vain yksi hotelli, The View, joka on melkoisen hintava. Toiseksi lähin vaihtoehto on Goulding’s Lodge, joka sijaitsee aivan alueen lähellä. Varaushetkellämme Goulding’s Lodgen edullisimmat tavalliset huoneet olivat jo täynnä, mutta sviittejä löytyi. Tämäkään vaihtoehto ei ollut kovin pahan hintainen, joten päädyimme siihen.

Perillä selvisi, että sviitti onkin pieni mökki. Näitä mökkejä oli alueella melkoisesti. Itse hotellin päärakennus sijaitsi jonkin matkan päässä. Päärakennuksen likeltä löytyivät kaikki alueen palvelut, eli kauppa, huoltoasema ja ravintola.

Majoituksen suhteen meillä ei ollut suurempia odotuksia. Kuvien perusteella paikka näytti vähän vanhahtavalta. Siksi olikin varsin iso positiivinen yllätys, kun mökki osoittautui moderniksi ja varsin tuoreen oloiseksi.

Mökin hienoin varuste oli kuitenkin kuisti, josta avautui näkymä kaukaisuudessa siintävää Monument Valleyta kohti. Opastetun kierroksen jälkeen palasimme kaupan kautta kuistille istumaan ja katselemaan auringonlaskun valossa komeilevaa maisemaa. Koska ilma oli pimeänkin jo laskeuduttua reilusti helteinen, istuimme kuistilla vielä pitkän tovin viileää juomaa nauttien. Juoma oli toki alkoholiton, koska navajojen puoliautonomisella alueella ei alkoholia saa myydä. Illan pimeydessä katselimme, kuinka pienten yöeläinten silmät kiiluivat läheisissä pensaissa.

Tarkemmin aiheesta: Route 66 roadtrip 2016, osa 17: Monument Valley

5. Green Gables Inn (Pacific Grove, Kalifornia, USA)

Tässä kohtaa ympyrä sulkeutuu, tämä majapaikka kun on samaiselta matkalta kuin ensimmäisenä mainitsemani Gold Beach Resort. Näiden kahden majapaikan ansiot ovat myös osin samoja. Tosin Green Gables Inn olisi ollut todella viehättävä paikka ilman ikkunoista avautuvaa merimaisemaakin.

Tutustuimme kesän 2014 automatkalla toisenkin kerran saman Four Sisters Inn -ketjun majapaikkaan. Näistä kerroista Pacific Grovessa sijaitseva Green Gables Inn oli ensimmäinen. Molemmat paikat olivat todella sympaattisia. Ketjun kaikki hotellit sijaitsevat historiallisissa rakennuksissa. Niissä tunnelma on todella lämmin ja henkilökunta tekee kaikkensa, jotta vierailija tuntee itsensä tervetulleeksi. Vaikka kyse oli hotelliketjusta, oli tunnelma enemmänkin B&B -tyyppinen. Tuntui kuin olisi vanhan tutun kotiin tullut majoittumaan.

Green Gables Innin aamiainen oli todellinen juhla-ateria paikan päällä tehtyine herkkuineen. Iltapäivällä yleisissä tiloissa oli tarjolla keksejä, jotka niin ikään oli tehty paikan päällä. Keksivalikoima ilmeisesti vaihtui päivittäin. Voin kuvitella, että hotellin oma keksireseptejä tarjoava keittokirja käy hyvin kaupaksi vieraille.

Me majoituimme hotellin ulkorakennuksessa. Päärakennuksen yläkerrassa olisi ollut tarjolla todella persoonallisia huoneita. Halusimme kuitenkin huoneen omalla kylpyhuoneella, joten jäljellä olevista vaihtoehdoista paras oli tuo ulkorakennuksen huone. Näin jäimme paitsi päärakennuksen tarjoamista näkymistä suoraan merelle.

Luonto ei silti ollut kaukana ulkorakennuksessakaan. Pacific Grovessa on todella paljon peuroja. Niitä näkyy ihan joka paikassa. Ne pyörivät myös talojen pihoilla, eikä hotellin piha ollut tässä poikkeus. Olimme viemässä tavaroita autoon ja katutasossa sijaitsevan huoneemme ovi oli jäänyt hetkeksi auki. Istuin tuolilla oven tuntumassa kirjoittamassa postikorttia, kun näin jonkin vilahtavan ohi. Käänsin päätäni ja näin kuinka peura kääntyi talon nurkan taakse ja hyppäsi aidan yli naapuritontille. Paljon ei olisi tarvittu, että olisimme saaneet peuran sisälle huoneeseemme.

Onneksi myös merinäköalasta sai nauttia aamiaisella, joka tarjottiin päärakennuksessa. Tällä kertaa sää suosi, ilma oli kirkas ja aivan hotellin edestä kulkevan tien toisella puolella avautuva merenlahti näkyi ikkunapöytään mainiosti. Siinä kahvia hörppiessämme huomasimme liikettä lahdella kohtalaisen lähellä rantaa. Parvi delfiinejähän siellä ui. Välillä yksi delfiini teki pienen hypyn. Tätä esitystä kesti koko aamaisen ajan.

Tarkemmin aiheesta: Roadtrip USA 2014, osa 3: Kalifornia