Innostun matkahaaveista helposti. Kun pohdimme, voisiko johonkin tiettyy kohteeseen vierailu olla ajankohtainen seuraavan vuoden säteellä, alan mielessäni jo pyörittelemään ideoita mitä kohteessa voisi tehdä. Varaan matkaopaskirjoja kirjastosta ja alan suunnitella. Silti on myös joitain kohteita, jotka tuntuvat pakkopullalta. Tällaisiinkin kannattaa joskus matkustaa, sillä moni vähemmän viehättävältä tuntuva kohde voi osoittautua todellisuudessa todella kivaksi. Ja sitten on vielä niitä kohteita, joista en ensi vierailulla innostu yhtään. Näihin kohteisiin harvemmin haluan palata ihan heti, mutta joskus toisen tilaisuuden antaminen kannattaa.

Esittelen seuraavaksi viisi kohdetta, jotka ovat joko osoittautuneet ennakkokäsitystä paremmiksi tai ovat hurmanneet vasta toisen tilaisuuden saatuaan. Pohdiskelen myös vähän syitä ennakkokäsityksilleni sekä niiden muuttumiselle. Näiden kaikkien kohteiden osalta joko ennen ensimmäistä vierailua tai heti sen jälkeen on fiilis ollut sellainen, että paikka ja minä emme tule enää kohtaamaan. Silti toisin on käynyt. Oikeastaan voisin lähteä mihin tahansa näistä paikoista vaikka saman tien.

1. New York

Isolta Omenalta odotin todella paljon. Olihan vierailu tässä telkkarista ja elokuvista tutussa metropolissa yksi suurimmista reissu-unelmistani. Ensimmäisen Jenkki-matkan alla minulla oli takana vasta ihan kourallinen ulkomaanmatkoja, nekin kaikki Euroopan kaupunkikohteisiin. New York olisi tuskin ollut vielä pitkään aikaan mukana matkaohjelmassamme, jos minulle ei olisi tarjoutunut työn puolesta tilaisuutta viikon visiittiin Washingtoniin. Vaimokin pääsi omakustanteisesti tälle matkalle mukaan.

Koska tiemme vei noinkin lähelle New Yorkia, päätin järjestää meille pari päivää vietettäväksi Manhattanilla ennen kotiin paluuta. Matkustimme Washingonissa viettämiemme todella kivojen päivien jälkeen junalla New Yorkiin. Jatkoimme Madison Square Gardenin alla sijainneelta asemalta kadulle noustuamme taksilla hotellillemme Times Squaren nurkille. Taksimatkasta mieleen jäi pillit päällä vastaan tullut poliisin pommiryhmän auto. Tervetuloa New Yorkiin.

Ensimmäisenä iltana hämmästelimme Midtownin korkeita taloja. Syyskuun alun ilta oli helteinen ja kostea. Pilvenpiirtäjien huiput syövä sumu sai maiseman näyttämään aivan Batman-elokuvien Gotham Cityltä. Yön yli nukuttuamme kävelimme koko päivän ympäri Manhattania. Ehdimmekin kiertää hämmentävän ison alueen. Saatoimme ehkä ajaa jonkin pätkän metrollakin, koska muistelen pitäneeni metroa vähän sekavana.

Tuon kokonaisen päivän jälkeen olimme jo täysin valmiita lähtemään kotiin. Vaikka näimme ison osan paikoista, joita olimme halunneetkin nähdä, tuntui unelmien New York silti jotenkin vieraalta. Emme saaneet kaupungista minkäänlaista otetta. Tämä paikka on nyt nähty, tuumimme ja ensimmäistä kertaa yhteisen reissuhistoriamme aikana emme harmitelleet matkan päättymistä, vaan lähdimme hyvillä mielen kotimatkalle.

Jälkeen päin olen pohtinut, miksi kaupungista jäi niin negatiivinen fiilis. Yleensä kun innostun miltei paikasta kuin paikasta. Suurin syy saattoi olla iso kontrasti reissun alkupuolen kanssa. Washingtonissa olimme viettäneet aikaa työn kautta tuttujen ihmisten ja heidän tuttaviensa kanssa, istuneet iltaa ihmisten kotona, juoneet viiniä, grillailleet ja vaihtaneet ajatuksia monenlaisista asioista erilaisessa kulttuuriympäristössä kasvaneiden ihmisten kanssa. New Yorkissa kävelimme ympäriinsä kahdestaan ja keskustelimme lähinnä tarjoilijoiden ja muiden palveluhenkilöiden kanssa.

Uuden tilaisuuden New York sai vasta seitsemän vuoden kuluttua Halloweenin aikoihin, jolloin vaimoni tuli yllytetyksi mukaan kahden kaverinsa mukaan tyttöjen reissulle. Hän ihastui kaupunkiin valtavasti. Yhteinen paluu New Yorkiin oli siis enää vain ajan kysymys. Lopulta senkin matkan aika koitti. Tykkäsimme niin paljon, että palasimme jo heti seuraavana vuonna uudestaan. Sen jälkeen New York on ollut matkaohjelmassa noin joka toinen vuosi.

En osaa tarkalleen selittää, miksi New York avautui toisella vierailulla ensimmäistä kertaa paremmin. Kenties kyse oli vain ajan kulumisesta. Valmistautumisella saattoi myös olla vaikutusta. Ensimmäisellä vierailulla lähdimme soitellen sotaan ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Myöhempien vierailujen alla olemme keskustelleet kiinnostavista kohteista ja miettineet jo vähän etukäteen mitä paikan päällä tekisimme. Myös väljempi aikataulu vaikutti varmasti asiaan. Jos Manhattanin yrittää ottaa haltuun käytännössä yhdessä päivässä, ei fiilistelylle jää juuri sijaa. Seuraava yhteinen New Yorkin vierailumme oli vastaavasti miltei kahden viikon mittainen.

Lisää aiheesta: Kaikki New York -kirjoitukset

2. Lontoo

Lontoo oli kaupunki, joka ei kiinnostanut minua laisinkaan. Mielikuvieni Lontoo oli sateinen ja tylsä. Brittiläinen ruoka oli tylsää. Ja sitten siellä oli jotain tylsiä museoita. Ajattelimme kuitenkin käydä Lontootakin vilkaisemassa, koska onhan se toki merkittävä eurooppalainen metropoli ja sellaisia olimme jo muutaman kolunneet. Lontoo oli ikään kuin looginen seuraava kohde.

Ajankohdaksi valikoitui heinäkuu, koska silloin nyt sattui olemaan kesäloma. Meille lämpimän ystäville ajankohta olikin nappivalinta, sillä perillä lehtikiskoissa lööpit revittelivät vuosisadan helleaallolla. Ihan ilman sadetta emme kuitenkaan viikon vierailustamme selvinneet. Yhtenä päivänä tihkutti vettä miltei aamusta iltaan ja toisenakin päivänä aamupäivä oli pikkuisen harmaa. Muun osan viikosta keli oli suorastaan paahtavan kuuma ja aurinkoinen. Ennakkokäsitykseni säästä kumoutui siis nopeasti.

Tylsyyteenkään emme vajonneet. Vierailimme parissa ilmaisessa museossa, jotka eivät olleet tylsiä. Söimme aivan tajuttoman hyvää intialaista, italialaista ja ties minkä maalaista ruokaa. Kävimme teatterissa katsomassa Chicago-musikaalin, jossa istuimme hyvillä paikoilla permammolla. Liput hankimme jämälippuja puoleen hintaan myyvästä kioskista. Iltapäiväteekin maistui.

Ei siinä oikeastaan varmaan mennyt kuin yksi päivä, kun jo ihan ääneen totesin vaimolle ennakkoasenteeni olleen aivan turhaan negatiivinen. Varsin pian myös huomasin, ettemme viikossa mitenkään ehdi nähdä kaikkia kaupungin mielenkiintoisia kohteita.

Innostuksesta huolimatta seuraava Lontoon vierailu sai odottaa tapahtumistaan toistakymmentä vuotta. Työnantajani tuli tässä avuksi, sillä minulle tarjoutui tilaisuus viettää viikonloppu kaupungissa työn kaltaisen hauskanpidon merkeissä. Päätin välittömästi käyttää tilaisuuden hyväkseni ja varasin seuraavalta viikolta kolme päivää vapaata ja jäin viettämään niitä Lontooseen. Vaimo saapui toki seurakseni paikalle.

Lontoo ei siis ollutkaan tylsä, aina ei satanut ja ruokakaan ei ollut pahaa. Brittiläisestä ruoasta tosin en vieläkään voi sanoa mitään ymmärtäväni, mutta onneksi Lontoossa voi hyvällä omallatunnolla nauttia muiden maiden ruokakulttuurista.

Lisää aiheesta: Kaikki Lontoo-kirjoitukset

3. Thaimaa

Thaimaa maana, ja oikeastaan koko Aasia maanosana, ei ollut oikein kiehtonut minua koskaan. Tämä suhtautuminen vaikutti reissusuunnitelmiimme pitkään. Hieman kyynisyyteen taipuvana ihmisenä en uskonut siihen ylitsevuotavaan ystävällisyyteen, jolla turisteihin kerrotaan Thaimaassa suhtauduttavan. Epäilin saavani välittömästi vatsataudin ja viettäväni koko loman tiputuksessa jossain epäilyttävässä sairaalassa. Näiden ja muutaman muun hidasteen johdosta tuntui, että suunnilleen kaikki tutut olivat Thaimaassa käyneet jo useita kertoja, kun me lopulta päädyimme vasta ensimmäiselle vierailulle.

Käytännössä pelkästään kaupunkilomia harrastaneena minulla ei ollut ihan puhtaista rantalomista mitään kokemuksia. Siksi ehkä pikkuisen vaarallisesti ensimmäisen kahden viikon Thaimaan matkamme kohde sijaitsi rannalla keskellä ei mitään. Bussimatka Bangkokista kohteeseen kesti nelisen tuntia ja sen ajan satoi kaatamalla. Maaliskuun lopun muutoinkin kuuma ilma muuttui sateen myötä turkkilaiseksi saunaksi.

Kohdetta olisi varmasti moni voinut pitää varsin onnistuneena valintana. Kuumimman sesongin ollessa ohi ja kuumimman vuodenajan ollessa käsillä kaikkialla oli hyvin rauhallista. Hotellin uima-altaalla oli hyvin tilaa, ranta oli käytännössä autio ja ravintoloissakin oli väljää. Moneen asiaan tykästyinkin välittömästi.

Ruokailu ulkopöydässä rannalla, jossa varpaat saattoi upottaa pöydän alla hiekkaan. Meri, jonka yli 30-asteisessa vedessä kelluessa tuli hiki. Mereltä käyvä hento tuulenvire, joka auringon jo laskettua edelleen tuntui lämpimältä. Nämä kaikki olivat minulle uusia kokemuksia, joista nautin välittömästi. Vailla aiempaa kokemusta tropiikista en ollut osannut arvata lämmön tekevän minulle niin hyvää. Jotenkin tuntuu, että tämän ensikokemuksen jälkeen minulla on Suomessa ollut aina kylmä.

Ihan kaikki ei kuitenkaan ollut täydellistä. Nimittäin siellä uima-altaalla oli tylsää makoilla. Rannalla en jaksanut makoilla ollenkaan. Koska en ole varsinainen vesipeto, en meressäkään paria kertaa enempää käynyt kellumassa. Suoraan sanottuna koko rantalomailu alkoi maistua puulta jo kahden päivän jälkeen. Parhaan talvisesongin ulkopuolella ravintolatarjonta alueella oli hyvin rajoittunutta. Minä en halua lomalla syödä kahta kertaa samassa paikassa, mikäli paikka ei ole aivan poikkeuksellisen mainio. Rantaravintolat eivät tälle tasolle yltäneet, vaikka sinällään hyviä olivatkin. Pakotettu saman toistaminen ärsytti.

Yritimme lievittää tylsistymistä retkeilemällä ympäristössä parhaamme mukaan. Kävimme veneretkellä lähisaarilla, ajelimme lavataksilla kalastajakyliin ja kävimme provinssin pääkaupungissa, jonka tarjonta turistille oli laihan lainen. Toisaalta paikallisväriä oli tarjolla torin ja pienen kauppakeskuksen muodossa. Epätoivoissamme lähdimme jopa päiväksi Pattayalle shoppailemaan toisen samassa hotellissa majoittuneen suomalaispariskunnan kanssa, ihan vain tylsyyden voittamiseksi, kun pariskunnan puhelias rouva tällaista meille ehdotti.

Tämä olisi hyvinkin voinut jäädä viimeiseksi Thaimaan matkaksemme pitkään aikaan, mikäli emme olisi hoksanneet lähteä vierailulle Bangkokiin. Maksoimme yhden yön verran tuplamajoituksesta, koska hotellimme rantakohteessa oli varattu koko kahdeksi viikoksi. Halusimme silti yöpyä yhden yön verran myös pääkaupungissa. Siispä lähdimme aamulla aikaisin liikkeelle. Perillä kaupungissa katselimme läpi temppelit, chinatownin ja nyttemmin jo lopetetun iltatorin, sekä valtavat ostoskeskukset. Yön nukuttuamme kävimme hämmästelemässä Chatuchakin viikonloppumarkkinoita ja iltapäivällä hyppäsimme bussiin takaisin kohti rantakohdetta.

Bangkokin liikennehässäkkä, tuolloin menossa olleet korruptoituneen pääministerin vastaiset mielenosoitukset, mahtava ruokatarjonta ja yksinkertaisesti ihan liikaa ihan kaikkea olivat aivan täydellinen vastapaino rantakohteen pysähtyneelle tunnelmalle. Juuri tätä tarvittiin kääntämään reissu plusmerkkiseksi.

Olemme palanneet Thaimaahan useita kertoja ja lisäksi matkustelleet myös muissa Aasian maissa. Yksikään reissu ei ole ollut pettymys, vaikka yhden kaksiviikkoisen vietimme toisessa rantakohteessa Phuketissa. Pikkuisen ensimmäistä rantakohdetta isompi paikka tarjosi sen verran nähtävää, ettei tylsyys päässyt vaivaamaan. Tuolla matkalla myös kärsimme molemmat ruokamyrkytyksen, mutta sekään ei pidä meitä poissa. Nytkin plakkarissa on lentoliput Bangkokiin.

Thaimaalaisten ystävällisyys ei sitten lopulta ollutkaan myytti. Myös ruoka on osoittautunut turvalliseksi, oli sitten kyse ravintoloista tai katukeittiöistä. Bangkok on kaupunkina kaikessa hektisyydessään loputtoman mielenkiintoinen. Se myös kehittyy ja muuntuu niin, että jokaisella vierailulla on jotain uutta nähtävää. Thaimaan osalta kaikki negatiiviset ennakkokäsitykseni osoittautuivat vääriksi ja etenkin Bangkok on nykyisin yksi suosikkikaupungeistani.

Lisää aiheesta: Kaikki Thaimaa-kirjoitukset

4. Andalusia

Espanjan aurinkorannikkoa kohtaan minulla oli todella kovat ennakkoluulot. Televisiossa näkemäni pieni pätkä ohjelmaa Torremolinoksen suomalaisyhteisön elämästä aiheutti välittömän allergisen reaktion ja koko Andalusian maakunta päätyi pannaan osin tämän mielikuvan vuoksi. Kuulostaa lapselliselta, mutta mielikuvat syntyvät todella pienestä.

Voisin edelleenkin kärsiä näistä mielikuvista, ellen olisi saanut hyvää vinkkiä työnantajan lomahuoneiston varaamiseen. Aurinkorannikon muutama lomahuoneisto ovat henkilöstön varattavissa viikoksi kerrallaan nimelliseen hintaan. Seuraavan vuoden varaukset tehdään edellisen vuoden lopulla ja suosituimpien viikkojen osalta suoritetaan arvonta. Joulukuussa tunkua ei ole, joten arvontaa ei tarvita. Huoneiston saa käyttöönsä niin halutessaan. Niinpä aivan viimeisellä mahdollisella varaushetkellä katsoin vapaan ajankohdan joulukuulta 2017 ja tein varauksen. Heti tärppäsi.

Alue, jossa tuo huoneisto sijaitsee, on melkoinen turistirysä. Lähistöllä on useampikin pieni ostari, joiden yhteydessä on ravintoloita. Nämä ovat kaikki turistien ehdoilla toimivia. Espanjalaista ruokaa ei ollut tarjolla yhdessäkään. Sen sijaan japanilaista, kiinalaista ja italialaista löytyi helposti. Näitä ruokia halutessani olisin varmasti matkannut Japaniin, Kiinaan tai Italiaan. Espanjan omakin ruokakulttuuri on sen verran mielenkiintoinen, että mieluiten olisin tutustunut siihen.

Jos olisimme viettäneet koko viikon siinä majapaikan läheisyydessä, olisi vierailu hyvinkin voinut jäädä viimeiseksemme Andalusiassa. Onneksi meillä oli vuokra-auto käytössämme, koska jo majapaikkaan saapuminen olisi ilman sitä ollut hankalaa. Auto mahdollisti myös laajemman liikkumisen lähitienoilla.

Ravintolatarjona osoittautui paljon paremmaksi jo kohtalaisen lähellä majapaikkaa Marbellan vanhassakaupungissa. Todellisten herkkujen äärelle pääsimme kuitenkin lähtiessämme yhden yön retkelle Granadaan. Alhambran palatsi, tapakset, churrot ja todella mielenkiintoinen kaupunki antoivat ihan toisenlaisen näkökulman Andalusiaan.

Silti yksi suurimmista ahaa-elämyksistä, jotka auttoivat ymmärtämään suomalaisten intoa talvien viettämiseen aurinkorannikolla, syntyi todella nopeasti. Se on se valo. Viikon aikana paistoi aurinko joka päivä. Yhtenä yönä satoi vettä ja seuraava aamupäivä oli pilvinen. Pääosin taivas oli kuitenkin pilvetön. Keskellä Suomen talven pimeintä aikaa kaikki se valo teki todella hyvää. Lämpötila tuntui paljon mittarin näyttämiä asteita kylmemmältä, mutta noissa lukemissa se vielä oli helposti hoidettavissa pukeutumisella.

Ihastuimme tuohon valoon ja siksi palasimme samaan huoneistoon, joka edelleen oli helposti saatavilla joulukuuksi, taas vuonna 2018. Edellisestä vuodesta rohkaistuneina lähdimme reippaasti etäämmälle rannasta ja tällä kertaa retkemme vei aivan Andalusian toiselle laidalla Cádiziin asti. Tänä vuonna pidämme välivuoden, mutta varmasti tulemme palaamaan jatkamaan Andalusiaan tutustumista taas myöhempinä vuosina.

Lisää aiheesta: Kaikki Andalusia-kirjoitukset

5. Las Vegas

Maailmassa on monia paikkoja, joissa ei ole mitään järkeä. Las Vegas on yksi niistä. Olin sitä mieltä ennen ensimmäistä vierailua ja olen sitä mieltä edelleen. Mielipuolinen aikuisten Disneyland keskellä autiomaata vilkkuvine valoineen ja muovisen näköisine kopioineen maailman ihmeistä vain yksinkertaisesti tuntuu kenties turhimmalta ihmiskunnan monista turhista keksinnöistä. Päädyimme kaupunkiin ensimmäisen Jenkki-roadtripimme yhteydessä kesällä 2014 varmasti samoin perustein kuin moni muukin automatkalainen. Kyllähän sekin hulluus on kerran nähtävä. Monille ensimmäinen kerta jää viimeiseksi, eikä tuo kaukana ollut meilläkään.

Etukäteen tuntemukseni olivat kaksijakoiset. Toisaalta matkaopaskirja sai kaupungin kuulostamaan houkuttelevalta. Toisaalta en kuitenkaan kauheasti uskonut pitäväni Vegasista. En harrasta uhkapelejä, joten kiinnostukseni kasinoita kohtaan on olematon. Tokihan iso peliluola on kiva kerran nähdä, mutta varsinaista pelaamista kohtaan en tuntenut mitään vetoa. Yökerhoissa bilettäminen ei ole yhtään minun juttuni sekään, sillä inhoan sellaista jumpsuttavaa tanssimusiikkia. Yleensäkin ahdistun paikoissa, joissa mikä tahansa musiikki soi niin lujaa, ettei keskusteleminen onnistu huutamatta. Rock-konsertit ovat erikseen, niissä viihdyn kyllä, mutta en minä sellaiseenkaan mene tanssimaan vaan katsomaan konserttia. Eli olen enemmän semmoinen miksauspisteen nurkalla päivystävä rock-poliisi.

Saavuimme Vegasiin Los Angelesista ja tämä olikin alkuperäisen suunnitelman mukaan viimeinen autoiluosuus matkallamme. Luovuimme kärrystä lentokentän vuokrauspisteessä ja jatkoimme taksilla hotellille. Taksikuski kysyi kotimaatamme ja tokaisi välittömästi Suomen kuultuaan: ”Lasse Viren”. Tämä alkoi jo kuulostaa tutulta, koska aamupäivällä oli kotimaani aiheuttanut saman reaktion Hollywoodin Hard Rock Cafessa. Aluksi pikkuisen tylsistyneen oloinen taksikuski kävi tämän jälkeen puheliaaksi ja matka hotellille eteni kivasti.

Majapaikkamme Flamingo sai meissä molemmissa aikaan välittömän negatiivisen reaktion. Ovesta sisälle astuessamme edessä oli kasino tupakansavuineen. Tätähän se Vegas on, mutta silti joka puolella voimassa oleviin tupakointikieltoihin tottuneelle ensikosketus tähän maailmaan oli tyrmäävä. Kolmen vartin jonotus respan tiskille ei juuri nostanut mielialaa. Onneksi sentään kohteliaasti pitkästä jonosta kysyminen johti pieneen huoneluokan korotukseen. Hotellivierailu ei tästä kuitenkaan vielä kovin positiiviseksi kääntynyt, sillä varsin vaikuttavan näköinen uima-allasalue paljastui sekin epämiellyttäväksi diskoinfernoksi.

Lopulta vietimme ensimmäisellä Vegasin vierailullamme aikaa itse kaupungissa varsin vähän. Päädyimme vuokraamaan vielä kahdeksi vuorokaudeksi auton vieraillaksemme Grand Canyonin eteläreunalla. Saimme ajella melkoisesti halki autiomaan kanjonille ja takaisin. Lopulta koko monttu jäi näkemättä yhtä pientä siivua lukuun ottamatta ukkosmyrskyn takia.

Näiden vaiheiden jälkeen olimme enemmän kuin tyytyväisiä hypätessämme Washingtonin koneeseen ja jättäessämme Vegasin taaksemme. Silti jonkin aikaa matkan jälkeen Vegas alkoi kummitella mielessäni. Pohdiskelin vähän, miksi matkaopaskirjan perusteella hieman jo kiinnostusta herättäneestä paikasta onnistuimme löytämään lähinnä negatiivisia puolia. Kenties lähestyimme kaupunkia väärästä kulmasta.

Asiaa pohdittuani päädyin tekemään kolmen kohdan selviytymislistan, jonka avulla vierailu saisi paremman mahdollisuuden onnistua, mikäli Vegasiin vielä päätyisimme. Lista näytti tältä:

  1. Kannattaa valita hyvä hotelli, jossa on rauhallinen allasalue.
  2. Päivisin kannattaa käydä tutustumassa kaupungin museoihin.
  3. Iltaisin kannattaa nauttia kaupungin viihdetarjonnasta.

Tämän listan kaivoin esille, kun kesän 2016 Route 66 -matkamme näytti vääjäämättä vievän meidät jälleen Vegasiin. Kohdan yksi mukaisesti päädyimme valitsemaan hotellin, jossa ei ollut kasinoa ollenkaan. Kasino kun on aina sijoitettu kadulta käsin ensimmäiseksi niin, ettei rakennukseen pääse sisälle muuten kuin kulkemalla pelikonehelvetin läpi. Kasinoissa on aina kuitenkin hullunmylly ja hurlumhei käynnissä ja niissä saa myös tupakoida vapaasti. Tästä hässäkästä on rauhallisuus kaukana.

Kohdan kaksi mukaisesti kävimme tutustumassa niin Ydinkoe- kuin Mafiamuseoonkin. Viihdetarjontaan puolestaan tutuistuimme kahden upean taikashown myötä. Hotellin allasalueesta emme nauttineet kuin yhden iltapäivän verran, mutta tuo olikin yksi rentouttavimmista iltapäivistä koko matkan aikana. Mikä siinä palmujen varjostamalla alueella olikaan makoillessa lämpömittarin osoittaessa 45 asteen kohdalle ja henkilökunnan jakaessa ilmaisnäytteitä juomalistan valikoimasta.

Näiden lisäksi tämän toisen vierailun onnistumiseen vaikutti väljempi aikataulu. Vietimme oikeasti koko ajan kaupungissa, emmekä lähteneet ajelemaan päiväkausiksi autiomaahan. Miettiminen ja suunnittelu auttoivat oikeasti ja niiden seurauksena viihdyimme Vegasissa mainiosti. Kasinovierailumme jäivät minimaalisiksi, koska hotellivalinnan vuoksi meidän ei tarvinnut vaeltaa pelikoneiden lomassa joka kerta majapaikkaan palatessamme. Muissa resorteissa jouduimme vierailemaan esitysten takia ja niissä kasinon läpi kulkemista ei kuitenkaan voinut välttää.

Tästä vuodatuksesta voisi kuvitella, että minä inhoan Vegasissa juuri sitä kaikista eniten vegasmaista osaa, sitä stereotyyppistä bilepaikkaa, jossa tapahtuneista asioista ei kaupungista poistuttaessa enää puhuta. Näinhän se taitaa olla. Silti kaupungilla on oikeasti paljon muutakin tarjottavaa. Ihan keskeltä Stripiä on mahdollista löytää rauhallisia hotelleja, joissa pystyy sulkemaan tuon kaupungin kokoisen ruotsinlaivan oven taakse. Kaupungin museot ovat erikoisia ja todella mielenkiintoisia. Niiden osalta meillä on edelleen nähtävää. Lisäksi viihdetarjonta on todella huiman hieno. Joku iso rock-konsertti olisi kiva Vegasissa nähdä ja mahdollisesti vielä jokin uusi iso taikashow. Myös Cirque du Soleilin jokin esitys, joita on miltei jokaiselle kasinoresortille omansa, olisi hauska nähdä. Valinnanvaraa ainakin riittää.

Lisää aiheesta: Kaikki Las Vegas -kirjoitukset

Ennakkoluuloja on mahdoton välttää. On sanottu, että ihminen päättää miltä ruoka maistuu jo ennen kuin se ehtii suuhun asti. Annoksen ulkonäkö ja tuoksu sekä moni muu seikka vaikuttavat makuelämykseen. Sama pätee myös matkakohteisiin. Kannattaa kuitenkin pitää mieli avoinna ja olla valmis luopumaan ennakkokäsityksistään, mikäli ne osoittautuvat vääriksi.

Onko sinulla samanlaisia kokemuksia jostain kohteesta?

4 kommenttia

  1. Hanneli / toisiinmaisemiin 17.3.2019 at 11:07

    Samat fiilikset Lontoosta ja Andalusiasta. Mulla vasta seitsemäs (!) reissu Lontooseen sai kaupungin tuntumaan hyvältä. Andalusiassa tajusin kolmannella yrittämällä, että sehän on ihan täydellinen. Kun sinne menee TALVELLA. Ja muista kohteista tulee mieleen Ruotsi. Mä oon pitänyt sitä ihan tylsänä ja liian samanlaisena kuin Suomi, mutta pari päivää rannikkokaupungeissa muutti mielen tyystiin.

    Vastaa
    1. Aron 17.3.2019 at 11:32

      Ohoh, Lontoo on kyllä ehtinyt käydä tutuksi. Minä vasta yritän saada kolmannen vierailun mahtumaan johonkin väliin. 🙂 Talvisella Andalusialla on kyllä monia etuja puolellaan. Lämmintä saisi olla enemmän, mutta jo tuo valo keskellä talvea tuntuu ihanalta. Turistien vähäinen määrä ei haittaa sekään yhtään.

      Ruotsi on jäänyt minulle tyystin vieraaksi Tukholmaa lukuun ottamatta. Tai olen minä 15-vuotiaana käynyt myös Gotlannissa. Syynä tähän on varmasti juuri tuo tuttuus. Mieluummin menee katsomaan jotain tyystin erilaista. Pitäisi varmaankin lainata kirjastosta Ruotsin matkaopas ja ihan oikeasti tutustua maan tarjontaan. Voisi löytyä ylläreitä. Ja tuolla Gotlannissa olisi kiva käydä uudestaan. Visby vaikutti kivalta kaupungilta ja tippukiviluolat jäivät mieleen vaikuttavana paikkana.

      Vastaa
  2. Terhi 18.3.2019 at 17:42

    Ei pitäisi toisten mielipiteiden vaikuttaa niin paljon. Aina se kuitenkin vaikuttaa. Minun inhokkini oli Viipuri Neuvostoliiton aikaan, rautatieasema lemusi virtsalle, kaupat ammottivat tyhjyyttään, talot olivat ränsistyneet. Nykyisin Viipuriin panostetaan ihan eri tavalla ja siitä on tullut viehättävä kaupuki.

    Vastaa
    1. Aron 23.3.2019 at 06:43

      Sitä ei aina tiedostakaan, mitkä kaikki asiat omaan ennakkokäsitykseen vaikuttavatkaan. Minä en ole käynyt Venäjällä vielä lainkaan. Pietari on sentään jo suunnitteluasteella. Saa nähdä, ehdimmekö tänäkään vuonna.

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Aron Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *