Evergladesin kansallispuisto Floridassa on manner-USA:n kolmanneksi suurin kansallispuisto. Tämä hitaasti virtaava joki on erikoinen kokoelma rämettä, mangrovemetsää ja matalaa merialuetta. Alueella elelee alligaattoreita ja amerikankrokotiileja sekä lukuisia kala- ja lintulajeja. Merialueella Floridanlahdella voi tavata myös manaatteja ja delfiinejä. Pieni hai tai rausku ei sekään ole epätavallinen näky. Viimeisimpänä lisänä alueen faunaan ovat burmanpytonit, joiden populaatio on saanut alkunsa vapaaksi päästetyistä lemmikkikäärmeistä. Alue on osoittautunut hyvin pytoneille sopivaksi ja nämä suuret käärmeet ovatkin lisääntyneet huolestuttavan nopeasti.
Evergladesiin voi tutustua joko lännessä Everglades Cityssä tai idässä Flamingossa. Näiden välille jää vielä Shark Valley, jossa myös on turisti-info ja vaelluspolkuja. Me tutustuimme niin Shark Valleyyn kuin Flamingoonkin.
Evergladesin kansallispuisto on USA:n kansallispuistoista huolehtivan National Park Servicen hallinnassa. Pääsymaksu puistoon on $25 per autokunta. Pääsymaksu on voimassa viikon ajan. Voit siis helposti kertamaksulla vierailla vaikka kaikissa kansallispuiston kohteissa.
Everglades on suojeltu vuonna 1934. Se on UNESCOn maailmanperintökohde, biosfäärialue sekä Ramsar-alue. Tämä erikoinen kokoelma erilaisia herkkiä ekosysteemejä on siis tunnustettu useammallakin eri foorumilla tärkeäksi suojelukohteeksi.
Shark Valleyssa kävelimme läpi pari lyhyttä luontopolkua turisti-infon vierellä. Näiden lisäksi osallistuimme opastetulle ajelulle, joka kiersi 15 mailin lenkin. Kauimmaisessa pisteessä kipusimme näköalatorniin ihailemaan maisemia. Opas kertoili koko matkan Evergladesin luonnosta ja auto pysäytettiin aina kuin jotain mielenkiintoista näkyi jommalla kummalla puolella tietä. Saman matkan voi ajella myös polkupyörällä, joita vuokrataan turisti-infolla. Tässä kulkumuodossa valitettavasti vain jää ilman loistavaa opasta.
Vierailumme aikana huhtikuun alussa 2016 oli menossa kuiva kausi, joka oli ollut poikkeuksellisen kostea. Yleensä talvikuukausina Everglades kuivuu muutamia kuoppia lukuunottamatta. Linnut herkuttelevat jumiin jääneillä kaloilla. Sadekaudella vedenpinta taas nousee ja kalojen pohjamutaan munimat mätimunat kuoriutuvat ja uusi kalasukupolvi valtaa alueen. Tällä kertaa Tyynellämerellä vallalla ollut El Niño -sääilmiö oli sotkenut myös Atlantin puolen säät ja kuivakin kausi oli ollut sateinen. Vedenpinta ei ollut laskenut lainkaan. Kyseessä oli ensimmäinen kerta sitten 1930-luvun kun tällaista tapahtui.
Shark Valleyn näköalatornista käsin avautuu mainiot näkymät yli lättänän Evergladesin. Kirkkaana päivänä näkyvyyttä on todella pitkälle.
Flamingoon johtavan tien varrella kansallispuiston alueella on lukuisia eri pituisia vaelluspolkuja, jotka esittelevät kansallispuiston erilaisia ekosysteemejä. National Park Servicen sivuilta löytyy lista Flamingon vaelluspoluista täältä. Sivuilta löytyy myös paljon karttoja ja lisätietoja, joiden pohjalta vierailua on helppo suunnitella etukäteen. Koko Evergladesin alueen vaelluspolkujen tiedot löytyvät samalta sivustolta pykälää ylempää täältä.
Vedenpinnan ollessa korkealla alligaattoreita ei näy ojanpenkoilla, mutta onneksi kansallispuiston vesistöissä niitä näkyi uiskentelemassa.
Shark Valleyn jälkeen vierailimme Flamingossa. Se sijaitsee Evergladesin itäpuolella Floridanlahden rannalla. Turisti-infosta voi ostaa liput alueella järjestettäville veneretkille. Tarjolla on niin Floridanlahden kuin sisävesienkin retkiä. Flamingossa muuten on ihan oikea ravintola. Turisti-infosta voi lisäksi ostaa kevyttä välipalaa.
Flamingon satama-altaassa näimme vilahduksen manaatista, joka kohosi pintaan hengittämään. Näitä upeita merinisäkkäitä kuulemma majailee alueella useampia. Pääosa maanaateista viettää Floridassa vain sydäntalven ajan ja palaa takaisin meksikonlahdelle heti meriveden lämmettyä riittävästi. Manaatit kun viihtyvät vain lämpimässä vedessä.
Ostimme ensin liput veneajelulle Floridanlahdelle. Reitti kulki mangrovesaarten lomassa. Sameasta vedestä oli mahdotonta arvailla sen syvyyttä, mutta yhdistetyn kapteenin ja oppaan mukaan veden varaan joutuessa helpoin tapa pelastua on nousta seisomaan. Vettä kun on noin metrin verran. Merkityltä väylältä ei kannata poistua, tai muutoin on luvassa juuttuminen hiekkasärkälle.
Näimme ruokailevan delfiiniparven, josta yksi yksilö kävi tervehtimässä venettämme hyppelemällä aivan sen vieressä.
Kokeilimme myös toista tarjolla ollutta veneretkeä, joka suuntautui sisemmälle Evergladesiin, aluksi ihmisen tekemää kanavaa pitkin ja sitten luonnonvesistössä. Kyseisen kanavan rakentaminen oli hyväntahtoinen yritys, jolla saatiin aikaan paljon pahaa. Kanava sotki veden normaalin virtauksen alueella ja johti pahoihin ongelmiin. Lopulta kanavan yhteys mereen suljettiin.
Alligaattorit viihtyvät makeassa vedessä. Siksi niitä näkyy etäämällä merestä. Flamingossa puolestaan voi nähdä amerikankrokotiileja, joille kelpaa paremmin suolainen vesi. En osaa erottaa krokotiilia ja alligaattoria toisistaan, mutta onneksi veneessä ollut opas osasi.
Krokotiilinpoikaset osaavat piiloutua hyvin mangovenjuurakkoon. Löydätkö poikasen alla olevasta kuvasta? Vaati melkoista tarkkanäköisyyttä veneen kyydissä olleelta tähystäjältä bongailla näitä pieniä matelijoita.
Vierailu Evergladesissa kannattaa. Suosittelen ehdottomasti vierailua nimenomaan kansallispuistossa. Siellä kun ei saa ajaa niillä hirveillä suokoptereilla, jotka pitävät kamalaa meteliä ja pelottelevat kaikki eläimet kauas pois.
Tätä kirjoittaessani Evergladesin alue on suljettu hurrikaani Irman tuhojen korjaamisen vuoksi. Hurrikaanin aiheuttamista tuhoista kerrotaan tarkemmin National Park Servicen sivuilla täällä. Sivulle on koottu linkit kaikkien eri alueiden voimassaolevista hälytyksistä myrskytuhoihin liittyen.
Etäisyyksiä:
- Miami-Shark Valley – n. 41,5 mailia / 55 min
- Miami-Everglades City – n. 85 mailia / 1h 40 min
- Miami-Flamingo – n. 87 mailia / 1h 45min
Linkkejä:
- Everglades National Park – National Park Service
- Veneretket Flamingosta
- Veneretket Everglades Citystä
- Shark Valleyn opastettu kierros
Muut kirjoitukset aiheesta Florida:
Hieno artikkeli Evergladesista, jota jo Aku Ankan seikkailujen aikoina ihastelin ja pari vuotta sitten itsekin nähtiin parista kohtaa. Meillä tuli käytyä tuollaisella suokopteriajelulla ja siinä tuntui, että eläimet olivat ennemminkin oppineet, että tuo ääni tarkoittaa ruokaa – ainakin kaikki alligaattorit tulivat heti lähelle sen melun vetäminä. 🙂
Kiitos. Tuo Aku Ankan seikkailu olisi kiva lukea, en ollut tuosta ollenkaan tietoinen. Väitin tuossa, ettei suokoptereilla ole asiaa varsinaisen kansallispuiston alueelle, mutta sepäs ei ollutkaan ihan tarkalleen ottaen totta. Kansallispuistossa on yksi pieni vasta vuonna 1989 suojeltu alue, jossa näillä härveleillä saa ajella. Eläinten ruokkimisen pitäisi kuitenkin olla kansallispuistossa kiellettyä, joten alligaattorien ei periaatteessa pitäisi osata yhdistää ihmisiä helppoon ruokaan. Tosin Shark Valleyssakin alligaattorit maleksivat epäilyttävän lähellä piknikpöytiä. 🙂
Ehkä meidän ajelu oli sitten kansallispuiston ulkopuolella, koska ainakin tässä https://www.flickr.com/photos/timokoo/15693663710/in/album-72157649413711352/ meidän opas antoi otukselle purtavaa ja samalla esitteli leuan alta miten sormilla nahka jousti… Meidän retki lähti täältä: http://tinyurl.com/y75tjsj4
Akun seikkailu tuli jo -70 luvulla kun vielä niitä luin 😀 Eka sivu löytyy ainakin täältä: http://www.antikvariaattimakedonia.fi/moog/index.php?sivu=lehti&moog_lehti_id=12088 Lataamossa taitaa olla koko lehtikin, muttei ole tunnaria sinne.
Evergladesin alue on tosiaan paljon laajempi kuin pelkkä kansallispuisto. Tuo karttapiste on kyllä ihan siinä kansallispuiston rajalla. Mutta alligaattorien ruokinta ja rapsuttelu ei kuulosta ihan kansallispuistoaktiviteetilta.
Minä en vielä 70-luvulla Akuja lukenut, opin lukemaan vasta 80-luvun puolella. Pitänee etsiä tuo tarina, jos joskus Lataamon hankin itselleni käyttöön. 🙂
Käsittääkseni sitä tietä pitkin meni jokin raja ja ajelu oli pelkästään sen pohjoispuolella. Autolla käytiin sitten erikseen myös jonkin matkaa kohti Flamingo Visitor centeriä ja muutamia kävelypolkuja kierrettiin.
Voi tuo tarina löytyä muuten jostain näistä Akun Ankan isoista kokoomakirjoistakin kirjastosta.
No juu, se tien pohjoispuoli on kansallispuiston ulkopuolella. Noita kävelypolkuja oli meidänkin tarkoitus jokunen käydä testaamassa, mutta kahden veneretken jälkeen alkoi päivä olla jo pulkassa ilmankin.
Me käytiin tuolla Shark Valleyssä pari vuotta sitten. Silloin oli myös kuiva kausi, minkä kyllä sinä vuonna huomasi. Oli totaalisen rutikuivaa ja eläimiä oli myös siitä johtuen aika naftisti. Alligaattoreita kyllä nähtiin ja joku kilpikonnakin osui näkökenttään. Oman kokemuksen perusteella en suosittelisi menemään Evergladesiin kuivana kautena ollenkaan, koska opaskin sanoi meille, että silloin on huomattavasti vähemmän mahdollisuuksia bongailla eläimiä.
No, milloinkahan siellä niitä eläimiä mahtaa sitten olla? 🙂 Meidän vierailun aikana kun oli kostein kuiva kausi vuosikymmeniin, käytännössä ihan sadekauden olosuhteet. Ja siis eläimiä ei juuri näkynyt siksi, että oli niin kosteaa. Omituista. Kostealla kaudella en tuonne kykene menemään, varoittavat nimittäin valtavista hyttysparvista. En siedä lainkaan hyttysiä. 🙂
Hyvä kysymys! 😀 Inhoan itsekin hyttysiä.