Chicagon Art Institute on yksi maailman suurimmista ja samalla myös vanhimmista taidemuseoista. Se on perustettu vuonna 1879 ja museon nykyinen Grant Parkissa sijaitseva rakennus valmistui vuonna 1893. Rakennus on nähtävyys jo itsessään ja sitä vartioi kaksi Edvard Kemeysin veistämää pronssileijonaa. Nämä leijonat ovat Chicagon vastine Helsingin rautatieaseman kivimiehille, nekin saavat ajoittain ajankohtaisia koristeita ylleen.

Art Instituten nykyinen rakennus valmistui alun perin vuoden 1893 Chicagon maailmannäyttelyn kongressikeskukseksi. Tosin ei tällaista Beaux-Arts -palatsia ihan kertakäyttöiseksi rakennettu, alusta alkaen siitä oli tarkoitus tulla näyttelyn jälkeen taidemuseon koti.

Art Instituten pysyvään kokoelmaan kuuluu yli 300 000 teosta. Kokoelma on laajentunut museon olemassaolon aikana reilusti ja tämän vuoksi museon päärakennustakin on jouduttu laajentamaan. Viimeisimpänä lisäyksenä museo sai vuonna 2009 uuden Renzo Pianon suunnitteleman lisäsiiven, joka sai nimekseen Modern Wing. Tämän valtavan laajennuksen jälkeen Art Institute nousi USA:n toiseksi suurimmaksi taidemuseoksi.

Museon hengästyttävän laaja kokoelma jakautuu 11 eri osastoon. Se kattaa kaikenlaista muinaisista egyptiläisistä esineistä aina moderniin pop-taiteeseen. Omat osastonsa on mm. valokuvaukselle, tekstiilitaiteelle, Aasian aarteille sekä antiikin ja Bysantin taiteelle. Erityisen mainio on eurooppalaisten vuotta 1900 aikaisempien maalausten ja veistosten osasto, jossa on esillä monia tunnettuja helmiä.

Museon kokoelmista löytyy Georges Seurat’n Sunnuntaipäivä Grande Jatten saarella, Pablo Picasson Vanha kitaristi sekä useampiakin Claude Monet’n lummelampimaisemia.

Erityisen maininnan ansaitsee myös modernin ja nykytaiteen osasto, josta löytyvät Art Instituten kaksi tunnetuinta amerikkalaista maalausta. Tai ainakin nämä olivat ne ainoat, jotka itse tunsin entuudestaan. Kyseessä ovat Grant Woodin pienviljelijäpariskunnan potretti American Gothic sekä Edward Hopperin öinen katunäkymä baarin ikkunan takaa nimeltä Nighthawks. Näistä ensin mainittu oli vierailumme aikana siirretty normaalilta paikaltaan 1930-luvun lamavuosien vaikutusta amerikkalaiseen taiteeseen esitelleen erikoisnäyttelyn America After the Fall puolelle. Samainen näyttely vieraili myöhemmin Lontoon Royal Academy of Artsissa.

Vuonna 1930 valmistunut American Gothic esittää oikeastaan taloa, jolta teos on saanut nimensä. Tämä paikallisen museoviraston eli U.S. National Registry of Historical Placesin suojelukseen päässyt rakennus nimeltään American Gothic House sijaitsee Iowan osavaltiossa Eldonin pikkukaupungissa. Se on rakennettu 1880-luvulla. Rakennuksen eteen taiteilija Grant Wood halusi asettaa pariskunnan, joka voisi hyvin asua tällaisessa talossa. Malleina toimivat Woodin sisko Nan Wood Graham sekä heidän hammaslääkärinsä tohtori Byron McKeeby. Nämä faktat eivät sinällään muuta tätä taidekokemusta, mutta minusta ne ovat varsin kiehtovia joka tapauksessa.

Edward Hopperin vuoden 1942 Nighthawks puolestaan kuvaa neljää ihmistä myöhään yöllä kaupungin keskustan dinerissa. Yksi henkilöistä on tarjoilija ja kolme muuta paikan asiakkaita. Asiakkaista yksi mies istuu yksinään ja toinen mies istuu vierekkäin punamekkoisen naisen kanssa. Tilanne on kuvattu ravintolan ikkunan takaa. Yksinäisestä miehestä näkyy vain selkä, kun taas yhdessä istuva pariskunta istuu kasvot ikkunaa kohti. Teoksen öisessä maisemassa on jotenkin vahvan yksinäinen tunnelma. Teoksen sijainti on mahdollisesti taitelilijan kotitienoilla Manhattanin Greenwichissa sijainnut nyt jo purettu ravintola.

Art Institute tarjosi meille ensikosketuksen amerikkalaistaiteilija Georgia O’Keeffen tuotantoon. Uransa alussa vähän kaikenlaista abstraktista taiteesta kaupunkimaisemiin kokeillut O’Keeffe keskittyi New Mexicoon muutettuaan paikallisiin maisemiin. Tuolla kaudella hän maalasi myös monia lehmän ja hevosen kalloja esittäviä töitä. Innostuimme aiheesta sen verran, että kävimme myöhemmin New Mexicon Santa Fessä vierailulla Georgia O’Keeffen omassa museossa.

Lisää aiheesta: Georgia O’Keeffe Museum

Me vietimme Art Institutessa sadepäivää. Tuolloin esillä ollut erikoisnäyttely America After the Fall oli niin laaja, että energiaa ei riittänyt enää muun kokoelman läpikäymiseen. Vierailimme jokusessa satunnaisesti valitussa huoneessa ja poistuimme paikalta. Voisimme siis hyvin palata uudemman kerran jatkamaan tutkimuksia museon pysyvän kokoelman parissa.

Art Institute on suljettu tiistaisin. Muina päivinä se on avoinna klo 11-17, mutta torstaisin aukiolo on pidennetty aina klo 20 asti. Museon jäseneksi liittymällä pääset tutustumaan kokoelmiin ennen rahvasta, sillä klo 10-11 on varattu vain jäsenille. Pääsymaksuistakaan ei tällöin tarvitse välittää, sillä museo on jäsenille ilmainen. Tosin se jäsenmaksu on halvimmillaankin $115 vuodessa. Museon pääsymaksu oli kirjoitushetkellä $32. Hinta voi tuntua korkealta, mutta sille on kyllä tarjolla katetta valtavan kokoelman muodossa. Paikallisia lellitään, sillä kaupunkilaiset pääsevät museoon $20 hintaan ja muut Illinois’n osavaltion asukkaatkin köyhtyvät vierailusta vain $27. Suosittelen tarkistamaan yksityiskohdat ennen vierailua museon virallisilta sivuilta täältä.

Opastettujen kierrosten ystäviä hemmotellaan Art Institutessa, sillä siellä on tarjolla 45 minuutin pituisia kierroksia ilman lisämaksua päivittäin klo 13 ja 15. Näillä kierroksilla esitellään museon nettisivujen mukaan niin kokoelman ikoneja kuin vähemmän tunnettujakin aarteita. Meillä ei kuitenkaan ole omakohtaisia kokemuksia näistä kierroksista.

Museoon on kaksi sisäänkäyntiä: pääsisäänkäynti Michigan Avenuella ja Modern Wingin sisäänkäynti Monroe Streetillä. Näistä jälkimmäinen on netistä lukemani perusteella vähemmän ruuhkainen. Pääsylipun voi ostaa myös etukäteen netistä, mutta ilmeisesti tämäkään ei tyystin poista jonotusta. Tosin meidän paikalla käydessämme keskellä kesäsesonkia jonoja oli todella vähän. Netistä lukemani perusteella arkiset aamupäivät ovat rauhallisimpia. Viikonloppuisin voi väkeä olla enemmän.

---

Art Instituten museo on todellinen taiteen ystävän paratiisi. Minulle museot eivät ole mitään ykköskohteita, mutta vierailen niissä silti ihan mielelläni. Voi olla, että Art Institute olisi jäänyt käymättä, mikäli koko Chicagon vierailumme aikana olisi vallinnut aurinkoinen sää. Museot ovatkin parhaimmillaan juuri sadekelin kohteina. Jos ulkona vallitsee koiranilma, ei muutama tunti museossa tunnu ollenkaan hukkaan heitetyltä ajalta.