Kaliforniasta läheltä Nevadan rajaa löytyy Kuolemanlaakson kansallispuisto, joka on manner-USA:n kansallispuistoista suurin. Se on siis suurempi kuin Yellowstone, jota moni varmasti suurimmaksi arvelisi. Kuolemanlaakso on autiomaata, josta löytyy niin suola-aavikkoa, hiekkadyynejä, kallioita, laaksoja kuin kanjoneitakin. Badwaterin suola-aavikko on USA:n matalin paikka, se sijaitsee 86 metriä merenpinnan alapuolella.
Kuolemanlaaksossa lämpötilat ovat hurjia. Päivän ylimmän lämpötilan keskiarvo on kesäkuusta syyskuuhun yli 40 astetta. Kuumin maailmassa todistettavasti mitattu lämpötila on mitattu Kuolemanlaakson kansallispuiston Furnace Creekin kylässä, lukema oli 56,7 astetta. Maanpinnassa lämpötila voi kesäpäivinä kohota helposti yli 90 asteen. Talvisin lämpötilat hieman laskevat. Joulukuusta helmikuulle päivän ylimmät lämpötilat ovat kelvollisen Suomen kesäpäivän luokkaa, 18-23 astetta. Yöllä päästään jo lähelle nollaa. Kesällä öisin kylmimmilläänkin pysytään yli hellerajan.
Edit 20.8.2020: Tuota hurjaa ennätyslämpötilaa ei pidetä luotettavana mittaustuloksena. Kuumin Kuolemanlaaksossa virallisesti mitattu lämpötila on 16.8.2020 noteerattu 54,4 astetta, joka on samalla kuumin maapallolla koskaan mitattu lämpötila. Tuore mittaustulos on tällä hetkellä arvioitavana ja jos se vahvistetaan, on se maailman uusi virallinen lämpöennätys.
Edit 17.7.2023: Samainen 54,5 astetta mitattiin uudelleen heinäkuussa 2021. Ennätys saattaa mennä rikki kesän 2023 lämpöaallon aikana.
Kansallispuiston pääsymaksu on $30 autokunnalta (tarkistettu heinäkuussa 2023) ja se on voimassa viikon ajan. Maksun voi suorittaa päiväsaikaan Furnace Creekin turisti-infossa tai jossain muussa miehitetyssä pisteessä. Alueella ja sen laidoilla on myös ympäri vuorokauden toiminnassa olevia automaatteja, joissa maksun voi suorittaa luottokortilla. Lista kaikista maksupisteistä löytyy National Park Servicen sivuilta täältä. Samasta paikasta voit myös tarkistaa ajantasaisen pääsymaksun hinnan.
Badwaterin alueelta löytyy erikoinen geologinen suolapannu Devil’s Golf Course. Muinoin alueella olleen järven veden haihduttua jäljelle jäi vain mineraaleja. Maa on aikojen kuluessa muodostanut omituisia kuvioita ja prosessi jatkuu edelleen muuttaen maaston muotojen hiljalleen.
Kansallispuiston alueella on useampia kanjoneita, joiden läpi voi vaeltaa. Kävimme katsomassa yhtä näistä, Golden Canyonia. Vaelluspolku ei ole kovin vaativa, mutta yli 45 asteen lämpötila ei houkutellut polulle. Pysäköintialueella oli jonkin verran autoja, joten joitain rohkeita oli selvästi liikkeellä.
Hiekkadyynejä Kuolemanlaaksosta löytyy Mesquite Flatsin alueelta. Dyynialue on varsin suuri. Upeimmat näkymät löytyvät kuitenkin vasta ensimmäisten dyynien takaa. Lähempänä tietä hiekan seasta pilkistää jonkin verran kasvillisuutta, mutta etempänä dyyneillä kasvillisuus loppuu. Toinen hiekkadyynialue on Eureka Dunes, joka sijaitsee kuitenkin huomattavan etäällä pohjoisessa muista kansallispuiston kohteista. Ainakin kuvissa Eurekan dyynit näyttävät todella upeilta.
Matkalla Mesquite Flatsin dyyneiltä Furnace Creekiin tien molemmin puolin näkyy matalia pensaita. Tätä aluetta kutsutaan paholaisen maissipelloksi. Paikkojen nimeämisessä on siis selvä kaava havaittavissa. Näitä käkkäräisiä puskia kutsutaan englanniksi nimellä arrowweed, suomenkielistä nimeä en löytänyt.
Kansallispuistossa on useita korkealla sijaitsevia näköalapaikkoja. Me tutustuimme Dante’s View -näköalapaikkaan, jota usein kehutaan näkymiltään alueen parhaaksi. Näköalapaikka sijaitsee yli 1600 metrin korkeudella merenpinnasta. Badwaterin suola-aavikko näkyy täältä hienosti, korkeuseroa on yli 1700 metriä. Kirkkaana päivänä voi samalla kertaa nähdä sekä manner-USA:n matalimman että korkeimman paikan. Meidän vierailumme aikana ilma oli kuitenkin pölystä sakea, joten Mount Whitney jäi näkemättä.
Näköalapaikalla ilma oli huomattavasti viileämpää kuin alhaalla. Toki keli oli edelleen helteinen, mutta silti pienikin viilennys teki hyvää. Olisimme viipyneet näköalapaikalla pidempäänkin, mutta autojen ilmastoinnin kondenssiveden houkuttelemina paikalle saapuneet janoiset mehiläiset kävivät turhan tuttavallisiksi. Näistä pörriäisistä varoitettiin ihan erikseen kyltillä pysäköintialueen reunalla.
Furnace Creekin kylästä löytyy myös ihan oikea golfkenttä, jos laji sattuu kiinnostamaan. Minua kiinnostaa, mutta ei ehkä yli 40 asteen lämpötiloissa. Erään jenkin kuulin kerskailevan pelanneensa iltapäivällä kierroksen. Itse en kuitenkaan nähnyt koskaan kentällä ketään liikkeellä.
Kansallispuiston alueella on tarjolla majoitusta kolmessa paikassa. Furnace Creekin kylästä löytyy Furnace Creek Ranch, joka on motellitasoinen majapaikka. Kylässä on myös ravintoloita, kauppa, postitoimisto sekä huoltoasema. Myös kansallispuiston turisti-info sijaitsee Furnace Creekissä. Hieman kylän ulkopuolella sijaitsee Furnace Creek Inn -hotelli, joka yrittää olla jonkinlainen hienompi lomakeskus. Paino on tässä sanalla ”yrittää”, meidän kokemuksemme mukaan ainoastaan majoituksen hinta on korkeatasoinen. Joitain majoitusvaihtoehtoja on tarjolla myös Stovepipe Wellsin ja Panamint Springsin kylissä. Kannattaa huomioida, että nämä kaikki kylät ovat todella pieniä. Rajallisen saatavuuden vuoksi majoituksesta joutuu maksamaan reilun autiomaalisän. Varausten kanssa ei kannata vetkutella, sillä kesän kuumimman sesongin ajalla edullisimmat majapaikat voivat täyttyä jo pahimmillaan kuukausia etukäteen.
Tässä alla on vielä kartaa, jossa merkittyinä aiemmin mainitut paikat. Nämä kaikki ehtii kiertää yhdessä päivässä, joskin kannattaa huomioida kuuman sään vaikutus jaksamiseen. Ihan yhden päivän läpiajoretkeä en voi suositella, sillä kansallispuisto on todella kaukana sivistyksestä. Yöpyminen puiston sisällä on ainoa järkevä vaihtoehto, jos haluat ehtiä oikeasti näkemään jotain.
Etäisyyksiä:
- Los Angeles – Furnace Creek: 290 mailia, n, 4,5 h
- Las Vegas – Furnace Creek: 142 mailia, n. 2 h 15 min
Linkkejä:
Muut kirjoitukset aiheesta Kalifornia:
Muut kirjoitukset USA:n kansallispuistoista:
Dead Valley on kyllä todella erikoinen ja uniikki paikka. Itse en ehkä haluaisi sinne kesäaikaan kuumalla mennä… mitä jos vaikka auto hajoaa?! Kokemisen arvoinen se kuitenkin ehdottomasti on.
Varmaan se on juuri kesäloma, jonka puitteissa matkailijat tuonnekin eksyvät, näin mekin. Tuo auton hajoaminen on kyllä varmasti melkoinen kauhuskenaario. Osin juuri tätä varten otimme vuokra-autoon lisämaksullisen tiepalvelun. Ei tullut vuokratessa mieleen, ettei näissä syrjäisissä kolkissa toimi kännykkäverkko. Paha siinä on apua huhuilla. Meillä oli tuolla tavallista enemmän vettä mukana, mutta ihan oikeasti hätä olisi tullut ilman ilmastointia tien poskessa. Pahaa tekee jo asiaa ajatellessa.
Oho, en tiennyt että Kuolemanlaakson kansallispuisto on Jenkkien suurin! Upeita kuvia olet saanut napattua! Huhhuh, kuulostaapa kyllä aika kuumottavalta tuo kentättömyyden ja +40 asteen kuumuuden yhdistelmä… Minua ei kyllä hevillä tuonne saisi upeista maisemista huolimatta, ainakaan kesällä.
Kiitos! Koko USA:n kansallispuistoista neljä suurinta sijaitsee Alaskassa, mutta näistä yhtenäisten 48 osavaltion kansallispuistoista Kuolemanlaakso on suurin. Eipä tätä tiedä moni jenkkiläinenkään: Evergladesissa opas arvuutteli niitä kahta isointa (Everglades kun on kolmonen), eikä oikeaa meinannut löytyä.
Lämpötilan kanssa auttoi totuttelu. Olimme matkanneet jo jonkin aikaa pääsääntöisesti yli 40 asteen lämpötilassa. Texasissa jo oltiin noissa lukemissa ja sieltä paria vuoriston poikkeusta lukuunottamatta noin kolme viikkoa oltiin ehditty harjoitella. Vegasissa oli 45 astetta, joten tuohon Kuolemanlaakson 49 asteeseen oli enää pieni hyppäys. Tottumisesta huolimatta, olihan tuolla oikeasti aivan tolkuttoman kuumaa. Jo edellisellä Kalifornian aavikon läpiajolla lanseeraamamme määre silmämunia kärventävän kuuma pääsi taas käyttöön.